Öiden katkonaisuus loppui, kun lopetin imetyksen. Tämä nyt tähän alkuun kannustuksena tulevaa varten. Meilläkin neiti nimittäin oli aikamoinen "tissivauva", kun ei koskaan ollut huolinut tuttipulloa ja esim. nukahtaminen muuhun kuin rinnalle oli todella todella vaikeaa.
Minä lopetin imetyksen, koska mun rinnanpäät ei vaan kerta kaikkiaan enää kestäny. Ne oli ihan koko ajan haavoilla ja tämä sai minut jotenkin inhoamaan koko imettämistä. Meillä myös lähtötilanne oli se, että neiti söi jo päivisin hyvin kiinteitä eli nälkään ei maitoa tarvinnu. Sain ite neuvolasta sellaisen ohjeen ja muistutuksen, että myös ruoasta tuleva neste on tärkeää. Eli puuron voi alkaa keittämään vähän löysemmäksi jne. Ja ei kun vaan opettamaan esim. nokkamukista juomista. Leikin varjolla kävi meillä, tarjosin joka ikisessä välissä pientä hörppyä.
Iltaimetyksen lopetus vaati muutaman itkuisen illan, mutta yllättävän helposti kaikki kuitenkin meni. Mies oli korvaamaton apu, että oli kaksi hyssyttelijää. Minä tein niin päin, että lopetin ensin ilta- ja yömaidon. Aamulla herättyä sai maitoa - oli myös itelle hyvä, että sai maidon pois rinnoista. Pikku hiljaa sitten aloin muuttamaan aamuja niin, että ei jääty loikomaan ja maitoa juomaan, vaan noustiin nopeasti mukavaan puuhaan. Niin se maito hiljalleen vaan sitten unohtui neidiltä.
