Vinkkejä parisuhteeseen?

[anna]

Eli siis raskaana olen, viikkoja 19... Koko raskauden aikana ei ole kumpaakaan oikein kiinnostanut seksi. Läheisyyttä ei pahemmin ole, vaikka olen yrittänyt... Mulla on myös itsevarmuus tosi alhaalla, mies ei kehu eikä pahemmin muutenkaan osoita kiinnostusta eikä rakkauttaan mua kohtaan. Itse kostan hellyyden puutteen sillä että teetän miehellä suurimman osan kotitöistä. Tiedän niin ei saisi tehdä, mutta saako mies laiminlyödä raskaana olevaa vaimoaan? Vinkkejä siihen että miten saisin tän parisuhteen taas kukoistamaan!

 

[sitä saa mitä tilaa]

Asennemuutosta sulle ja ehkä miehesikin on ihmeissään missä mennään.

 

[ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain]

Mua laiminlyötiin. Eli seksi ei miestä kiinnostanut + ei hellinyt mua muutenkaan. Tuli melkein ero asian vuoksi, oli siis aivan hilkulla. Nyt lapsi on 1,5 -vuotias ja kaikki on taas aika hyvin. Aika on parantanut haavoja, sekä siitä raskausajasta + pikkuvauvavaiheesta eteenpäin pääseminen.

En valitettavasti osaa sanoa muuta, kuin että harrastakaa seksiä,, hellikää toisianne ja lopettakaa lapsellinen koston kierre. Syntymättömän lapsenne takia! Haluatteko hänen joutuvan aloittamaan elämänsä parisuhdehelvetin keskellä?

 

[ap]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

 

[Nöpönen]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

 

[ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

 

[ap]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

arvaa vaan kuinpa paljon tästä on puhuttu.. ongelma on just siinä et mies kaikki on hyvin tasan tarkkaan sen 24 tunnin verran. sitten kaikki on taas sitä samaa... kerran kuukaudessa vähintään itken miehelle tätä asiaa ja ollaan aina yksissä tuumin päätetty että nyt se muuttuu, mutta menee vuorokausi ni sit mies on taas entisenlainen...

 

[ap]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

 

[..]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

arvaa vaan kuinpa paljon tästä on puhuttu.. ongelma on just siinä et mies kaikki on hyvin tasan tarkkaan sen 24 tunnin verran. sitten kaikki on taas sitä samaa... kerran kuukaudessa vähintään itken miehelle tätä asiaa ja ollaan aina yksissä tuumin päätetty että nyt se muuttuu, mutta menee vuorokausi ni sit mies on taas entisenlainen...

Ehkä se sun miehes pelkää muutosta ja et sillä kohta perhe elätettävänä. Ei se niille miehillekkään aina helppoa ole...

 

[ap]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

arvaa vaan kuinpa paljon tästä on puhuttu.. ongelma on just siinä et mies kaikki on hyvin tasan tarkkaan sen 24 tunnin verran. sitten kaikki on taas sitä samaa... kerran kuukaudessa vähintään itken miehelle tätä asiaa ja ollaan aina yksissä tuumin päätetty että nyt se muuttuu, mutta menee vuorokausi ni sit mies on taas entisenlainen...

Ehkä se sun miehes pelkää muutosta ja et sillä kohta perhe elätettävänä. Ei se niille miehillekkään aina helppoa ole...

mä tiedän että ei ole helppoa. joka viikonloppu pyydän että voitaisiin keskustella asioista jne mutta ei. hänellä ei kuulemma ole mielipiteitä mihinkään eikä hän ota kantaa. selvitä siinä sitten missä on vika. ei suostu pariterapiaankaan.

 

[ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

 

[mä]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

arvaa vaan kuinpa paljon tästä on puhuttu.. ongelma on just siinä et mies kaikki on hyvin tasan tarkkaan sen 24 tunnin verran. sitten kaikki on taas sitä samaa... kerran kuukaudessa vähintään itken miehelle tätä asiaa ja ollaan aina yksissä tuumin päätetty että nyt se muuttuu, mutta menee vuorokausi ni sit mies on taas entisenlainen...

Ehkä se sun miehes pelkää muutosta ja et sillä kohta perhe elätettävänä. Ei se niille miehillekkään aina helppoa ole...

mä tiedän että ei ole helppoa. joka viikonloppu pyydän että voitaisiin keskustella asioista jne mutta ei. hänellä ei kuulemma ole mielipiteitä mihinkään eikä hän ota kantaa. selvitä siinä sitten missä on vika. ei suostu pariterapiaankaan.

Ikävä sanoa, mutta olikos ennen raskautta sit kaikki NIIIN hyvin? Kuulostaa kyllä et ei ollut....

 

[ap]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

 

[niiiiiin]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

Olen ollut 5 kertaa raskaana ja tiedän kyllä hormoonit Tosin tuskin olisin tollasessa parisuhteessa alkanut lapsia edes tekemään.

 

[ap]

nooo.. jospa vaikka ottaisit asian puheeksi...

arvaa vaan kuinpa paljon tästä on puhuttu.. ongelma on just siinä et mies kaikki on hyvin tasan tarkkaan sen 24 tunnin verran. sitten kaikki on taas sitä samaa... kerran kuukaudessa vähintään itken miehelle tätä asiaa ja ollaan aina yksissä tuumin päätetty että nyt se muuttuu, mutta menee vuorokausi ni sit mies on taas entisenlainen...

Ehkä se sun miehes pelkää muutosta ja et sillä kohta perhe elätettävänä. Ei se niille miehillekkään aina helppoa ole...

mä tiedän että ei ole helppoa. joka viikonloppu pyydän että voitaisiin keskustella asioista jne mutta ei. hänellä ei kuulemma ole mielipiteitä mihinkään eikä hän ota kantaa. selvitä siinä sitten missä on vika. ei suostu pariterapiaankaan.

Ikävä sanoa, mutta olikos ennen raskautta sit kaikki NIIIN hyvin? Kuulostaa kyllä et ei ollut....

no ei mikään parisuhde ole täydellinen ? pientä kinaa silloin tällöin, mutta kaikki ongelmat on tosiaan alkanut sen jälkeen kun olen raskaaksi tullut. mikä on harmi koska lapsi on ihan suunniteltu ja toivottu.

 

[ap]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

Olen ollut 5 kertaa raskaana ja tiedän kyllä hormoonit Tosin tuskin olisin tollasessa parisuhteessa alkanut lapsia edes tekemään.

edelleen, parisuhde oli kunnossa ennen raskautta!

 

[ihan sama mitä teette, mutta tehkää jotain]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

No voi vehnäleipä! IHME, ETTÄ PITÄÄ!!! Luuletko todella kaikessa naiviudessasi, että mies jaksaa ilalsta toiseen lohduttaa jotain tiuskivaa, tylyttävää, teräväkielistä ja itsesäälissä rypevää hormonihirviötä? Taitaa kuule miehesi paeta tilannetta pleikanpeluuseen.

Minäkin olin raskausaikana raivostuttava marttyyrinyyhkyttäjä. Kuuppa ihan sekaisin + tunteet hötkyi laidasta laitaan. Mies ahdistui ja huonosti meillä meni. Oli näin jälkikäteen ajateltuna aika isoksi osaksi ihan omaa syytäni. Ei se seksikään jaksa miestä kiinnostaa, jos himon kohteen pitäisi olla ärisevä ja kitisevä hormonikasa. Sori, mutta naisten loputon ymmärtäminen raskausoikkuiluissaan on musta yliarvostettua ja typerää. Ihme, että niin moni liitto päättyy pikkulapsiaikana eroon; mistäköhän ne ongelmat juontavat juurensa?

Paasauksestani huolimatta, onnea parisuhteellesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, sekä vähemmän paskamaista raskaus- ja vauva-aikaa, minkä itse koin. Älä ole yhtä typerä, kun minä olin.

 

[ap]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

No voi vehnäleipä! IHME, ETTÄ PITÄÄ!!! Luuletko todella kaikessa naiviudessasi, että mies jaksaa ilalsta toiseen lohduttaa jotain tiuskivaa, tylyttävää, teräväkielistä ja itsesäälissä rypevää hormonihirviötä? Taitaa kuule miehesi paeta tilannetta pleikanpeluuseen.

Minäkin olin raskausaikana raivostuttava marttyyrinyyhkyttäjä. Kuuppa ihan sekaisin + tunteet hötkyi laidasta laitaan. Mies ahdistui ja huonosti meillä meni. Oli näin jälkikäteen ajateltuna aika isoksi osaksi ihan omaa syytäni. Ei se seksikään jaksa miestä kiinnostaa, jos himon kohteen pitäisi olla ärisevä ja kitisevä hormonikasa. Sori, mutta naisten loputon ymmärtäminen raskausoikkuiluissaan on musta yliarvostettua ja typerää. Ihme, että niin moni liitto päättyy pikkulapsiaikana eroon; mistäköhän ne ongelmat juontavat juurensa?

Paasauksestani huolimatta, onnea parisuhteellesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, sekä vähemmän paskamaista raskaus- ja vauva-aikaa, minkä itse koin. Älä ole yhtä typerä, kun minä olin.

minä oon kuule koittanu kaikkea seksikkäistä alusvaatteista, hellittelypäivään asti eikä mikään ole toiminut. mulla siis ei ole oikeutta tulla tänne purkamaan huonoa mieltäni vaikka mistä ei ole siltikään kiinnostunut?


ja mua ei kiinnosta joku keski-iän kriisiä läpi käyvän eukon kälätykset vaan halusin neuvoja siihen että miten saan tuon miehen kuuntelemaan ja vielä kaiken lisäksi ymmrtämään viestini sisällön.

 

[vieras]

Meillä ei ole ollut seksiä puoleen vuoteen ja vielä olis tässä muutama kuukausi ennen kun vauva syntyy, mies sanoo että tuntuu inhottavalta ajatus tökkiä sinne kun siellä on vauva, kaikki muu kyllä sopisi, mutta mä en ole lämmennyt niille ehdotuksille, ei mullakaan mitenkään eroottinen olo tän mahan kanssa ole.. En mä mitään stressiä seksistä ota, me ollaan tehty kaikkea muuta kivaa yhdessä ja se on riittänyt vaikka seksikin ois välillä tietysti ihan kivaa.. Välillä pahoitan mieleni miehen sanomisista herkästikkin ja sillon asioista puhutaan, välillä näitä keskusteluita useammin, välillä harvemmin. Ei mun mielestä hyvällä pohjalla oleva parisuhde voi muutaman kuukauden seksittömyyteen hajota.

 

[emo]

eli se on pelkästään mun vika että mies kohtelee mua huonosti? mun pitäisi siis olla vaan mielinkielin vaikka mies on välillä tosi kusipää?

Opettele siihen, että äitinä pitää lopettaa itsekäs kiukuttelu. Hoida parisuhteesi kuntoon, aivan sama millä keinolla. Mitä sillä on väliä, kumpi tekee ensin asennemuutoksen? Hyvään vastataan hyvällä, pahaan pahalla. Älä jatka touhuasi lapsesi edun vuoksi.

joo no mä en jaksa tota miehen paskaa ilman että itse saan jotain etuja itselleni myöskin! vaikka ole kuinka yrittänyt muuttaa tilannetta niin tuo mies ei vaan ole muuttunut. vaikka olen ollut kuinka hyvä, en ole saanut mitään hyvää tästä.

Äklä sitten itke täällä apuja parisuhteen parantamiseen, jos asenne on tuota "miehenpaska/ kusipää -mies" -luokkaa. Sitä saat mitä tilaat. Niin makaat kuin petaat. Valitettavasti myös lapsesi kärsii itsekkyydestäsi ja riidanhalustasi. Menkää pariterapiaan, ehkä saatte sieltä avun.

mies ei sinne suostu menemään, yritetty on. no millainen olisi oma asenteesi jos itse olisit hormonien takia itkuinen ja kaikkea muuta ja mies pitää pleikkaa tärkeämpänä? tuskinpa olisit kovin iloinen.

No voi vehnäleipä! IHME, ETTÄ PITÄÄ!!! Luuletko todella kaikessa naiviudessasi, että mies jaksaa ilalsta toiseen lohduttaa jotain tiuskivaa, tylyttävää, teräväkielistä ja itsesäälissä rypevää hormonihirviötä? Taitaa kuule miehesi paeta tilannetta pleikanpeluuseen.

Minäkin olin raskausaikana raivostuttava marttyyrinyyhkyttäjä. Kuuppa ihan sekaisin + tunteet hötkyi laidasta laitaan. Mies ahdistui ja huonosti meillä meni. Oli näin jälkikäteen ajateltuna aika isoksi osaksi ihan omaa syytäni. Ei se seksikään jaksa miestä kiinnostaa, jos himon kohteen pitäisi olla ärisevä ja kitisevä hormonikasa. Sori, mutta naisten loputon ymmärtäminen raskausoikkuiluissaan on musta yliarvostettua ja typerää. Ihme, että niin moni liitto päättyy pikkulapsiaikana eroon; mistäköhän ne ongelmat juontavat juurensa?

Paasauksestani huolimatta, onnea parisuhteellesi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, sekä vähemmän paskamaista raskaus- ja vauva-aikaa, minkä itse koin. Älä ole yhtä typerä, kun minä olin.

minä oon kuule koittanu kaikkea seksikkäistä alusvaatteista, hellittelypäivään asti eikä mikään ole toiminut. mulla siis ei ole oikeutta tulla tänne purkamaan huonoa mieltäni vaikka mistä ei ole siltikään kiinnostunut?


ja mua ei kiinnosta joku keski-iän kriisiä läpi käyvän eukon kälätykset vaan halusin neuvoja siihen että miten saan tuon miehen kuuntelemaan ja vielä kaiken lisäksi ymmrtämään viestini sisällön.

naisen tehtävä tässä maailmassa on ymmärtää. miestälapsia ystävää jne.jne. ei se ole reilua eikä kivaa mutta näin se nyt vaan menee. älä tee miehelles kivoja asioita vain jotta saisit itse jotain takaisin, taka-ajatukset on läpinäkyviä ja alkavat ahdistaa miestäsi niin että kohta ( ellei jo nyt) miehesi vain ärsyyntyy alusvaatteiostasi yms. saat kyllä osasi aikanaan.
vähän pyyteettömyyttä kehiin.

 

[jee]

Jos miestäsi pelottaa olla sellaisessa kanssa käymisessä kun olet raskaana?

 

[soulw@tcher]

Ihmeen ilkeitä naisia taas täällä vastailemassa. Aina käännetään negatiivisuus naisen puolelle. Ikäänkuin mies ei koskaan voisi tehdä mitään väärin. Yritä sinä kuitenkin jatkaa positiivisella asenteella. Yrittänyt olet ainakin - toivotaan, että löydät ratkaisun ongelmaasi.

 

[Äiti-Kengu]

Puhukaa ja kuunnelkaa tosillenne.Kirjoita kirja,jos ei suostu kuuntelemaan.
Hyvään hyvyydellä.eli ole itse hyvä ja tee miehelle asioita joista pitää.Parissa päivässä ei muutosta välttämäti tapahdu,mutta...
Oletko kysynyt suoraan miksi helllyys ja muu on loppunut?

Meillä puhuminen ja kuunteleminen on monta kertaa selvittänyt epäkohtia.
Tiedän etten miehen mielestä ole tällä hetkellä pallomahani kanssa seksikäs.Ei se silti miestä ole estänyt onnekseni.

Jos kaipaa henkistä tukee sitä kyllä kannattaa mielummin ottaa hyvältä luotto ystävältä,joka on kokenut raskauden.Ei miehet pysty välttämäti ymmärtään naisen hormooneitten päälle.

 

[endie]

no, jos raskausaikana ei toista seksi huvita, niin mikäpä siinä - se on hyväksyttävä, ei se ikuisuuta kestä sentäs miehelle kannattais jutella siitä miltä tuntuu, kun olo on epähaluttava ja oma keho muuttuu jne.
mä itse olen koittanut muistaa sellasen "riitelytaktiikan", että ei sanota vaikka että : "SINÄ et koskaan halua minua!" vaan sanotaan : " minusta tuntuu pahalta ettet halua minua enää".emmä tiedä onko tuosta apua, mutta.. no, tuli vaan mieleen.

ja normaali,järkevä mies kyllä osaa kompromissiin suostua..eli että vaikka halii enempi ja siten antaa läheisyyttä.se, että mies unohtaa sen sitten pian, niin muistuta uudelleen

pian se sun raskaus ja hormonit on ohi ja kaikki palautuu toivottavasti ihanaksi vauva-arjeksi. kyllä se siitä !

 

[Mie]

[/quote]

naisen tehtävä tässä maailmassa on ymmärtää. miestälapsia ystävää jne.jne. ei se ole reilua eikä kivaa mutta näin se nyt vaan menee. älä tee miehelles kivoja asioita vain jotta saisit itse jotain takaisin, taka-ajatukset on läpinäkyviä ja alkavat ahdistaa miestäsi niin että kohta ( ellei jo nyt) miehesi vain ärsyyntyy alusvaatteiostasi yms. saat kyllä osasi aikanaan.
vähän pyyteettömyyttä kehiin.[/quote]

Tässä oli asiaa: juuri pyytettömyyttä kehiin! Toiselle tehdään kivoja asioita sen takia, että niitä haluaa tehdä, eikä vaan sen takia, että saisi jotain takaisin. Ja minusta jos tilanne on se, että kotona on itkuherkkä hormonipallero joka kostaa kotitöiden teettämisellä ja jonka asenne on, että mies on kusipää, niin voi olla joo, että miestä kiinnostaa se pelikkari enemmän... Mitä jos antaisit asian hetken olla, yrittäisit pidättäytyä kiukuttelmisesta ja tekisit osuuden kotiöistä? Saattaisi mies vähän rentoutua ja ilmapiiri korjaantua jo sillakin.