Vinkkejä miten valmistautua suunniteltuun sektioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VierasS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

VierasS

Vieras
Sairaalan ohjeistukset on olemassa mutta nyt kaipaisin sellaisia hyväksi todettuja "inside-vinkkejä" ennen, aikana ja jälkeen leikkauksen?
Takana yksi kiireellinen sektio että ihan uusi juttu ei ole.
 
No, itse en ajatellut valmistautua muuten kuin niillä sairaalan ohjeilla. Tukisukat jalkaan aamusta, ravinnotta edellisestä illasta klo 12:sta jne...

Sairaalaan samat kamat mitä olisin muutenkin varannut synnytystä varten. Eli en kummoisia.

Sektion jälkeen sitten vasta näkee sen oman kiputason, että miten pääsee liikkeelle ja jaksaa hoidella vauvaa jne..
 
käy aamul vaik ny suihkussa ni eitköhän sillä jo aika pitkälle pötki ja älä nytpupella ihan älyttömiä safkamääriä kurkusta alas,ettei tuu oksu jos joudutaankin nukuuttaa.
Meikkii ei travii kans tuhrustaa ja tää tarkoittaa myös ehdottomasti kynsilakkojakin, sä kerkeet kyl kaunistautuu sen ipanan pullahtamisen jälkeenkin
 
[QUOTE="heh";29995908]käy aamul vaik ny suihkussa ni eitköhän sillä jo aika pitkälle pötki ja älä nytpupella ihan älyttömiä safkamääriä kurkusta alas,ettei tuu oksu jos joudutaankin nukuuttaa.
Meikkii ei travii kans tuhrustaa ja tää tarkoittaa myös ehdottomasti kynsilakkojakin, sä kerkeet kyl kaunistautuu sen ipanan pullahtamisen jälkeenkin[/QUOTE]

Voi morjens...
 
Kysy sairaanhoitajalta neuvot miten noustaan istumaan leikkauksen jälkeen. Mulle neuvottiin se aivan liian myöhään. Käsin ja kipeällä vatsalla yritin pungertaa.

Jos haluat arvettoman vatsan, tutustu teippaamiseen. Itse teippasin haavaa samalla tavoin kuin plastiikkakirurgisten operaatioiden jälkeen tehdään. Ei tullut arpia. Käytin myös bepanthenia myöhemmin.

Ota tarjottuja ummetuslääkkeitä... kipulääkkeet kovettavat vatsan ja sen jälkeen saa vessassa pungerrella turhaan. En ymmärtänyt miksi mulle tuotiin ummetuslääkkeitä ja en ottanut niitä, tyhmä minä.
 
No joo suihkussa ehdottomasti aamulla, mihin tahansa leikkaukseen mennessä. Vähentää tulehduksia...
Hiukset letille, nii ei pyöri joka paikassa tai paina mihinkää...
Vatsanpehmikeet pari päivää etukäteen..
Korkeekauluksiset pikkuhousut....
Maidonntuloon saattaa kotona jiutua panostaa, nii pumpulle voi olla käyttöä.

Pyydä saatko lapsen heti syntymän jälkeen johonkin kosketukseen itsesi kanssa. Tämä onnistuu nykyään joissai sairaaloissa.
 
Niin no, eihän tuo #8 nyt varsinaisesti sanonut synnyttäneensä millää tapaa..
Vähän sama ku itse tuumailisin että No onneksi ei ole ikinä tarvinnut joutua vasektomoiduksi! (Olis varmaan tarpeen tuolle henkilölle).
 
  • Tykkää
Reactions: baby-mama
[QUOTE="jennika";29995933]
Jos haluat arvettoman vatsan, tutustu teippaamiseen. Itse teippasin haavaa samalla tavoin kuin plastiikkakirurgisten operaatioiden jälkeen tehdään. Ei tullut arpia. Käytin myös bepanthenia myöhemmin.[/QUOTE]

Mua kiinnostaa toi teippaaminen, löytyisikö netistä linkkejä/ohjeita?
 
Mulle ainakin neuvottiin, että tukisukat pitää laittaa aamulla jalkaan ennen kuin nousee ylös, joten mitään suihkuja ei aamulla harrastettu. Käy siis illalla suihkussa.

Kannattaa huomioida, että vaikka sairaalaan pitää mennä aamusta, niin sektio ei välttämättä ole heti aamusta. Nimimerkillä päivän viimeisen sektioajan saanut klo 15.00. Sairaalassa ilmeisesti aamulla järjestetään päivän sektiopotilaiden aikataulu kiireellisyyden mukaan.

Mies oli mukana ja osastolla mahdollisimman paljon, vaikkei saatu heti perhehuonetta, mikä oli ihan ykkösjuttu. Pääsin heräämöstä (ei siis nukutettu, mutta seurailee leikkauksen jälkeen jonkun aikaa) vasta 2,5 h vauvan syntymän jälkeen ja vauva oli koko ajan isänsä rinnalla ihokontaktissa.

Menetin litran verran verta ja hemppa oli jotain 85 hujakoilla, joten kesti vuorokauden verran ennen kuin sain edes noustua istumaan ilman pelkoa pyörymisestä. Myös haava oli ekat päivät tosi kipeä. Kannattaa kuitenkin aktiivisesti yrittää noista ylös ja rimpautella kellolla hoitsuja avuksi. Sain kehuja suurimmalta osalta hoitsuista näistä ylösnousuyrityksistä. Tosin yksi ikävämpi hoitsu ensi kertaa vuoroon tullessaan tokaisi, että nyt nouset ylös, et sä sinne sängynpohjalle voi jäädä ja toipuminen on nopeampaa, kun nouset.. Aiemmin vuorossa ollut kehui, ettei ainakaan yrityksenpuutteesta voi haukkua. Ei siis kannata ottaa itseensä, jos vuoroon sattuu äkäisempi tapaus... Miehestä oli myös apua vesilasien ojentelussa, kun en em. syistä oikein pystynyt siihen.

Sektio oli positiivinen kokemus, vaikka pelkä oli hirveä ennen leikkausta. Ja se mahasta tuleva palkinto on ihan paras! ;)
 
Minä varasin vauvalle omaa lypsettyä maitoa siltä varalta jos ensi-imetys viivästyy (vauvan suolistolle on hyödyksi saada juuri oman äidin maitoa eikä mitä tahansa äidinmaitoa, hyvät pöpöt). Ei sitä paljon tullut, yhdessä ruiskussa oli 1,5ml, toisessa 2ml, yhdessä jopa 5ml. Parina iltana siis lypsin keitettyyn astiaan, vedin steriiliin ruiskuun, laitoin ruiskun takaisin siihen pakkaukseensa ja pakastin. Sektioaamuna otin ruiskupaketit minigrip-pussiin jossa oma nimi ja hetu, kylmäkalle mukaan ja kuljetus osastolle jossa jääkaappiin, käyttökelpoisia vuorokauden. Vauva sai ekat 2,5ml ruiskusta kun ei päässyt heräämöön ja musta oli kiva heräämössä maatessa tietää että voin _tavallaan_ kuitenkin hoitaa vauvaani itse, antaa omaa maitoa.

Lisäksi mulla oli mukana vauvalle peitto (tai itse asiassa esikoisen äitiyspakkauksen pehmeä froteehuppupyyhe) ja myssy, joiden kanssa nukuin edellisen yön, jotta vauva sai äidin tuoksua iholleen heti synnyttyään. En usko että noilla olisi mitään todellista merkitystä, mutta kun itsellä oli olo että ei voi antaa lapselleen lämpimintä mahdollista alkua (vaikkakin meidän tilanteessa parhaan eli ainoan turvallisen), niin tuollainen puuhastelu tuntui tärkeältä.

Sairaalassa kannattaa myös esittää selvästi jos on toiveita (ja kirjata ne esitietojärjestelmään jos on käytössä): halusin tavata vauvan rauhassa salissa ja koskettaa (huomioitiin), en halunnut vauvaa puettavan turhaan eli on isän iholla tai tuossa omassa peittokapalossa (huomioitiin), toivoin ensi-imetystä heräämöön (ei järjestynyt) ja että osastolle siirryttyä saisin olla vauvan kanssa mahdollisimman pitkään rauhassa ennen sitä osastolletulotarkastusta, jonka voisi tehdä myös ihokontaktissa (huomioitiin). Kokemus oli hyvin erilainen kuin esikoisen kanssa jolloin en tajunnut sanoa noita ääneen kun en ymmärtänyt, ettei esimerkiksi mahdollisimman varhainen ja rauhallinen ensi-imetys ole itsestäänselvyys.

Itse toivoin myös huonetta jossa olisi wc, koska vessassa käynti oli alussa hi-das-ta, ja KYS:ssa osa äideistä käyttää erillisellä suihkukäytävällä olevia vessoja jonne käytävälle ei saa vauvaa ottaa - esikoisen kanssa muistan että kun juuri olin päässyt pytylle ja olisi pitänyt haavat suihkutella jne. niin jostain kuului karmea parku enkä monen oven läpi tiennyt onko se oma vai toisen, kipitä siinä sitten tarkistamaan :) Ekaksi 1,5 vuorokaudeksi sainkin sellaisen huoneen.
 

Yhteistyössä