Miten valmistauduit synnytykseen? Miten olisi ptänyt valmistautua?

[juupjåå]

Itsellä takana yksi suunniteltu sektio. Tämän kakkosen kanssa pääsen nähtävästi ja toivottavasti synnytyssaliin. En oikein jaksa tai tiedä miten olisi hyvä valmistautua kun kuitenkin tarinat kertovat siitä miten tilanteet vie mukanaan.

Olen ollut synnytyksessä tukihenkilönä, joten tiedän suunnilleen mitä voi tapahtua. Olen nähnyt sen prosessin ja kivun määrän, vaikka eihän se nähtynä ole sama kuin itse koettuna.

Olen tehnyt lantiopohjalihaksia päivittäin muutamia, mutten todellakaan mitään 3 x 15. On tullut tehtyä rauhallisia hengitysharjoituksia ja leuan rentoutusta vähän kun (kivuttomia, mutta kaikkeen toimintaan vaikuttavia) suppareita on ollut viikolta 28 lähtien.

Miten valmistauduit itse? Ja jäikö olo, että jotain olisi pitänyt tehdä enemmän?

 

["TMV"]

Lantionpohjalihaksia olisi pitänyt treenata enemmän (sen huomaa erityisesti näin synnytyksen jälkeen).

Luin paljon synnytyskertomuksia, joista päällimmäiseksi jäi ymmärrys siitä että jokainen synnytys on erilainen ja on turha pelätä kaikkia mahdollisia skenarioita etukäteen. Toisaalta minusta oli myös mukavampi mennä synnyttämään niin, että tiesin minkälaisia juttuja voi tulla eteen, oli ehkä helpompi suhtautua siihen ettei kaikki välttämättä menekään niin kuin elokuvissa.

Luin kolme synnytysopasta, joista kaksi oli mielestäni oikein hyviä. Toisessa (The Big Book of Birth) oli kerrottu synnytyksen fysiologiasta ja erilaisista toimenpiteistä, joita voidaan joutua tekemään synnytyksen aikana, sekä neuvottu eri asentojen ja hyödyllisten hierontatekniikoiden ym. suhteen. Toinen (Juju Sundin's Birth Skills) keskittyi lääkkeettömään kivunlievitykseen, tai lähinnä erilaisiin keinoihin joilla kipua voi työntää taka-alalle synnytyksessä - siis mielikuvaharjoitusten, äänenkäytön, liikkeen ym. avulla. Ainakin itse koin nämä kirjat hyödyllisiksi.

 

[masuilija.]

Mua harmittaa todella että toivoin kakkosen synnytyksestä samanlaista kun ensimmäinen oli Tuota virhettä ei todellakaan pitäisi tehdä. Ei saisi suunnitella liikaa. Hyvä on miettiä esim mitä kivunlievityksiä haluaa vai haluaako.
Meillä kakkonen syntyi meidän kylppäriin ja oli todella kaukana esikoisen synnytyksestä.

 

[nedra]

Minä en ole valmistautunut varsinaisesti mitenkään,lähtenyt vaan avoimin mielin kokeilemaan millaista se oikein on. Luotin ekalla kerrallakin siihen että kroppa tietää mitä pitää tehdä.

 

["Vieras"]

Minä en valmistautunut mitenkään ja nyt ensimmäisen synnytyksen kokeneena voin kertoa, etten olisi mitenkään voinut valmistautuakaan.

Kivunlievitysasiaa mietin tasan sen verran, että päätin haluta kaiken mahdollisen; no en ehtinyt saada juuri mitään.
Synnytyksestä palautumista stressasin koko alkuraskauden, pelkäsin repeämiä jne (olin tietysti lukenut kaiken maailman kauhutarinat); en olisi ikinä uskonut, miten vähän synnytys vaikutti alapäähän suuresta vauvasta huolimatta
Toinen mitä stressasin oli ulostaminen synnytyksessä; no en ehtinyt mitään suolihuuhteluita saada, synnytyksen käynnistymisen jälkeen mulle oli ihan yks ja sama mitä sieltä tulee, kunhan saa lapsen ulos No, en ulostanut (miehen kertoman mukaan, itse en tiedostanut koko asiaa, eikä sillä ollut enää mitään merkitystä).

En aio jatkossakaan valmistautua mitenkään vaan avoimin mielin, kroppaa kuunnellen. Eipä siinä paljon muutakaan voi

 

[aapeee]

Kiitos vinkeistä! Täytyykin paneutua vähän noihin kirjavinkkeihin.

Kivunlievityksestä mulla on hieman epärealistinen odotus. Ajattelen toisaalta, että synnytyskipu on luonnollista ja jokainen hetki vie lähemmäs syntymää. Naurua päälle siksi, että toisaalta taas tiedän, että mun kivunsietokyky on todella olematon. Eli avoimin mielin, itseä ja henkilökuntaa kuunnellen.

Pitää toivoa, että saa kokeneen kätilön. Jos he näkevät satoja synnytyksiä vuodesssa niin eiköhän sieltäkin vinkkejä irtoa.

Tässä vielä kerkeäisi kyllä ostaa vaikka kuulatkin noita lantiopohjalihaksia ajatellen....

 

["Vieras"]

Minusta olisi ollut parempi, ettei olisi "valmistautunut" mitenkään. Minusta olisi ollut parempi mennä sinne autuaan tietämättömänä mistään mitään, ja vain tunnustellut ja luottanut siihen omaan kroppaan. Kadun synnytysvalmennuksia, ja muiden kokemusten ja neuvojen lukemisia.

 

["Vieras"]

Palstan mukaan ainakin pillukarvat pitää höylätä pois ettei ne ole tiellä ja ettei vaan lääkäri ällöty majavasta.

 

[LoruLiisa]

lantionpohjalihaksia treenaan muutenkin päivittäin eli en aijo valmistautua erityisemmin tai suunnitella. Haluaisin spinaalipuudutuksen ja suht nopean synnytyksen, mutta menen kroppaan luottaen synnyttämään ja sitten katsotaan kuinka se menee.

Toivon vain että tämä kakkonen syntyisi helpommin ja nopeammin kuin esikoinen jota synnytin yli 13h ja lähes kaikki meni pieleen... Lopputulos oli sili kaiken tuskan arvoista

nyt menossa rv19+1

 

[aapeee]

[QUOTE="Vieras";28388217]Palstan mukaan ainakin pillukarvat pitää höylätä pois ettei ne ole tiellä ja ettei vaan lääkäri ällöty majavasta.[/QUOTE]

Hyvä muistaa!

Onko mun maha tolkuttoman suuri kun karvojen ajeleminen piti lopettaa jo muutama viikko sitten siksikin, että ei enää näe mitä tekee, ja on hankala ylettää luontevasti. Toisaalta myös siksi, että kasvavat karvat aiheuttaa kutinaa ja ärsytystä.

 

[lucifer]

Esikoisen synnytykseen en valmistautunut oikeastaan mitenkään, en käynyt edes synnytysvalmennuksissa. Menin avoimin mielin ja kuuntelin kehoani ja kätilöä ja kaikki sujui hienosti.

toisen kohdalla tiesin jo mitä tulee joten eipä siinä sen kummempia valmisteluja tarvinnut.

 

["vieras"]

Minä en valmistautunut oikeastaan mitenkään kumpaankaan synnytykseen. Kivunlievitys vaihtoehdoista otin selvää ja käytiin miehen kanssa 2 tunnin synnytysvalmennuksessa. Avoimin mielin mentiin ja päätin etten ota stressiä siitä miten asioiden pitäisi mennä vaan mutun mukaan rämmittäisiin homma läpi. Se riitti molemmissa oikein hyvin kun molemmat olivat erilaisia synnytyksiä.. Toinen kesti 48 tuntia ja toista käynnisteltiin pari vuorokautta kunnes kaikki sitten lopulta tapahtui 1,5 tunnissa. Ilokaasu ja epiduraali olivat synnytyksissä ainoat yhdistävät tekijät. Minusta molemmat olivat onnistuneita synnytyksiä jälkikäteen ja jäi positiiviset fiilikset... Ehkä siitäkin syystä, ettei minulla ollut ennakko odotuksia siitä miten synnytyksen pitäisi mennä.

 

[masuilija.]

Kiitos vinkeistä! Täytyykin paneutua vähän noihin kirjavinkkeihin.

Kivunlievityksestä mulla on hieman epärealistinen odotus. Ajattelen toisaalta, että synnytyskipu on luonnollista ja jokainen hetki vie lähemmäs syntymää. Naurua päälle siksi, että toisaalta taas tiedän, että mun kivunsietokyky on todella olematon. Eli avoimin mielin, itseä ja henkilökuntaa kuunnellen.

Pitää toivoa, että saa kokeneen kätilön. Jos he näkevät satoja synnytyksiä vuodesssa niin eiköhän sieltäkin vinkkejä irtoa.

Tässä vielä kerkeäisi kyllä ostaa vaikka kuulatkin noita lantiopohjalihaksia ajatellen....

Minä kanssa kuvittelin että mun kipukynnys on todella matala, en kestä edes pientä nipistystä tai tökkäystä, mutta yllättäen kaksi luomua synnyttänyt eli ei ollutkaan ihan niin matala mitä oletin. Okei kummassakaan en ehtinyt mitään saamaan, mutta silti tässä sitä vaan istutaan
Voin myös sanoa että aina sitä kätilöäkään ei kannata kuunnella.

 

["Vieras"]

Onko mun maha tolkuttoman suuri kun karvojen ajeleminen piti lopettaa jo muutama viikko sitten siksikin, että ei enää näe mitä tekee, ja on hankala ylettää luontevasti. Toisaalta myös siksi, että kasvavat karvat aiheuttaa kutinaa ja ärsytystä.

Niinpä, miksi siis ajella tai poistaa muutenkaan niitä?

 

["vieras"]

Ekaan synntykseen taisin täyttää jonkun toivelomakkeenkin sairaalaa varten, mihin rustasin toiveita epiduraalista ja asennosta yms. Luin tietysti kaikki neuvolasta saamani oppaat moneen kertaan ja taisin ostaakin jonkun vauvakirjankin. Kuopuksen kohdalla en enään stressannut ko.asialla, vaan ajattelin synnytyksen menevän ommalla painollaan.Sen toin julki, että epiduraalia en enään haluaisi, enkä kaiken maailman kipulääkkeitä, joista olin ihan pöllyssä koko esikoisen synnytyksen. Kuopus tuli sitten maailmaan parissa tunnissa luomuna, toki vähän ilokaasua hengittelin ja perin juurin olen tyytyväinen kokemaani

 

["Koi"]

Kaksi kolmen päivän synnytystä takana, kaikkine haasteineen ja vaikeuksineen. Se mihin olisin voinut varautua paremmin oli se, että lapsi ei välttämättä ole vierihoidossa vaan makaa teholla. Kumpikin poika sieltä haki vauhtia elämään, ja eteenkin ensimmäisen kanssa tilanne oli hirveä. Mua kun ei meinattu päästää edes katsomaan, kun oli omakin henki hieverissä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta summa summarun, valmistaudu niin että ET valmistaudu tai esitä toiveita! Aina jokin menee toisin kun olet ajatellun...

 

[Tír na nÓg]

Mulle paras apu oli lukea kätilötyön kirjaa ym. opetusmateriaaleja. Mua rauhoitti siis ihan sellainenkin tieto missä suunnassa ja mihin kohti puudutteet laitetaan, jne.

Mulla oli valtava luotto että kaikki menee hyvin, mulla oli fiksut toiveet ja olin mukautuvainen muutoksiin, ei lopulta valittamista.

Mutta ihan viikko kaks ennen synnytystä kuulin Raskaus, synnytys ja naistentaudit - Synnytysharjoitusväline EPI-NO Delphine Plus - Pedihealth Oy

Onko kellään tosta kokemusta?

 

[aapeee]

Mulle paras apu oli lukea kätilötyön kirjaa ym. opetusmateriaaleja. Mua rauhoitti siis ihan sellainenkin tieto missä suunnassa ja mihin kohti puudutteet laitetaan, jne.

Mulla oli valtava luotto että kaikki menee hyvin, mulla oli fiksut toiveet ja olin mukautuvainen muutoksiin, ei lopulta valittamista.

Mutta ihan viikko kaks ennen synnytystä kuulin Raskaus, synnytys ja naistentaudit - Synnytysharjoitusväline EPI-NO Delphine Plus - Pedihealth Oy

Onko kellään tosta kokemusta?

MIKSI TÄSTÄ EI PUHUTA ENEMMÄN????
Tsekkailin PubMedistä, jossa siis löytyy lääketieteen tärkeimmät tutkimukset kyllä. Tutkimuksia on tehty ja tulos systemaattinen: ainakin pientä hyötyä on, haittaa ei. Pitääköhän tämä nyt sitten hommata :headwall: Reilu satanen venyttämiseen tuntuu isolta rahalta, mutta pieneltä jos sillä välttää repeämiset.

HUOM! Välilihan itse hieromisella ei näyttäisi katsausartikkeleiden mukaan olevan juurikaan merkitystä.

 

[kuup]

Mä suosittelen synnytyslaulua, jos et ehdi enää kurssille tai sellaisia ei teilläpäin ole niin mikä tahansa äänirentoutusharjoitus on hyvä. Hyvä hengitystekniikka myös parantaa ilokaasun tehoa.

 

["TMV"]

[QUOTE="TMV";28387996]Lantionpohjalihaksia olisi pitänyt treenata enemmän (sen huomaa erityisesti näin synnytyksen jälkeen).

Luin paljon synnytyskertomuksia, joista päällimmäiseksi jäi ymmärrys siitä että jokainen synnytys on erilainen ja on turha pelätä kaikkia mahdollisia skenarioita etukäteen. Toisaalta minusta oli myös mukavampi mennä synnyttämään niin, että tiesin minkälaisia juttuja voi tulla eteen, oli ehkä helpompi suhtautua siihen ettei kaikki välttämättä menekään niin kuin elokuvissa.

Luin kolme synnytysopasta, joista kaksi oli mielestäni oikein hyviä. Toisessa (The Big Book of Birth) oli kerrottu synnytyksen fysiologiasta ja erilaisista toimenpiteistä, joita voidaan joutua tekemään synnytyksen aikana, sekä neuvottu eri asentojen ja hyödyllisten hierontatekniikoiden ym. suhteen. Toinen (Juju Sundin's Birth Skills) keskittyi lääkkeettömään kivunlievitykseen, tai lähinnä erilaisiin keinoihin joilla kipua voi työntää taka-alalle synnytyksessä - siis mielikuvaharjoitusten, äänenkäytön, liikkeen ym. avulla. Ainakin itse koin nämä kirjat hyödyllisiksi.[/QUOTE]

Piti vielä lisätä: kokeilin itsekin tuota Tír na nÓgin linkittämää laitetta, valitettavasti en ehtinyt käyttää sitä tarpeeksi pitkään ennen synnytystä mutta ehkä sillä oli kuitenkin jotain vaikutusta... Synnytyksessä tuli pinnalliset ykkösasteen repeämät, sisäpuolelle ei mitään. Nyt synnytyksen jälkeen käytän laitetta lantionpohjalihasten treenaamiseen.

Mullakin on melko matala kipukynnys. Halusin kokeilla synnyttää luomuna (siksi perehdyin lääkkeettömään kivunlievitykseen), MUTTA olin päättänyt että jos siltä tuntuu niin voin ottaa epiduraalin tai muita puudutteita synnyttäessä, jos yhtään siltä tuntuu. Kaikki meni kuitenkin hyvin pelkän ilokaasun voimalla. En halunnut tehdä kivunlievityksen suhteen ehdottomia päätöksiä suuntaan tai toiseen, koska ajattelin etten kuitenkaan voi tietää kuinka paljon synnytys omalla kohdallani tulee sattumaan, mutta toisaalta halusin tietää lääkkeettömistä vaihtoehdoista jotta pystyisin niitäkin kokeilemaan.

Liikuntaa olisi muuten pitänyt myös harrastaa enemmän, se jäi loppuraskaudessa käytännössä täysin. Olin synnytyksen jälkeen pari päivää aivan voimaton, ja uskon että parempi peruskunto olisi tehnyt siinä kohtaa hyvää.