Vilkas 6-vuotias ja oma... ja muiden turvallisuus :(

[Vilma vasikka]

6-vuotias poika on todella vilkas (ensi viikolla on aika lastenpsykologille, perheneuvolan tutkimusjakso on jo tehty), ja pojan touhut menee koko ajan vaarallisemmaksi. Viikonloppuna tiputti seinältä ison kaapin ja meinasi veljensä kanssa jäädä alle, seuraavana iltana roikkui jo peilikaapissa. Saattaa yhtäkkiä huitaista veljiään lelulla silmään, nostaa 2-vuotiasta ja sitten tiputtaa, kun ei jaksakaan pitää...

Pojan veli huolehtii liikaa, eskarissa huolehtii, että toinen muistaa viedä opettajalle reissarin, vaihtovaatteet... Kotona kerää lähes aina yksin kaikki lelut, ettei vilkasta poikaa tarvitse komentaa, joka johtaa yleensä kamalaan raivokohtaukseen...

Pelottaa, että pojalle tai muille lapsille sattuu jotain, kun ei tähän menoon saa mitään järkeä :| Jos pojalle yrittää puhua jotain, niin heiluu koko ajan hermostuneesti, eikä muista yhtään mistä on puhuttu :kieh:

Saataispa pian apua tähän tilanteeseen, perheneuvolassakin piti vaatimalla vaatia apua. Ensimminen käynti perheneuvolassa kesti 45min ja sen ajan poika jaksoi olla aika rauhassa (uusia leluja monta laatikollista, jotka ehti kaikki kaivaa ja levittää siinä ajassa), niin ei kuulemma tarvitse tutkimusjaksoa, mutta onneksi jaksoin painostaa ja nyt on perheneuvolan mielipide muuttunut |O

 

[matam]

mikä perheneuvolan tutkimusjakso? minä vaadin psykologin tutkimukset meidän lapselle perheneuvolasta, käytös samanlaista kuin teillä. älytöntä. anna mä arvaan perheneuvolassa käynnistä ei ollut mitään hyötyä(niin että ois tullut työkaluja millä käytöstä muuttaa),meille ei ainakaan. täti siellä myönsi että googlettaa! no psykologi totes että juu ei oo aihetta jatkotutkimuksiin että pitäs olla pahempaa käytöksen.

perheneuvolan kanta mihin sitä diagnoosia tarvitsee,mitä se auttaa. hohhoijakkaa!

ja nyt uudet tutkimukset jos pääsis tutkimukseen osastojaksolle(neurologin tutkimuksiin) sais jonkun selvyyden. ite tapellut jo 2vuotta että sais lapsen eteenpäin. ei ei tää vaikee oo,ku päiväkodin henkilökuntakaan ei jaksa.

 

[Vilma vasikka]

Meillä ongelmat alkoi n.3-vuotiaana, päiväkodista alkoi tulla enemmän negatiivista palautetta ja mä pitelin sylissä välillä tunninkin potkivaa, kiljuvaa ja purevaa poikaa :| Silloin oltiin ensimmäisen kerran perheneuvolassa, ja yhden käynnin jälkeen sielä päätettiin, ettei syytä käynteihin ollut :headwall: Kun päiväkoti vaihtui samat ongelmat jatkui ja paheni, nyt eskarissa vaikeaa ja kotona meno pahenee päivä päivältä. Poika kävi perheneuvolassa viisi kertaa yksin tekemässä erilaisia tehtäviä ja nyt viimeisellä kerralla oli yhteenveto käynneistä ja sieläkin huomattiin ylivilkkaus, vihdoin ja viimein asiat tuntuu menevän eteenpäin.

Pojalle tämä taitaa olla vielä vaikeampaa, kun mulle. Kaverit alkaa vältellä, eskarissa ja kotona joudutaan sanomaan kamalan usein, josta tietysti tulee pojallekin huono mieli...

 

[hmph]

Kunnon kuri pojalle! Jäähyä tuollaisesta roikuttamisesta. Palkitkaa hyvästä käytöksestä. Minusta ei kuulosta vilkkaalta vaan tottelemattomalta enemmänkin. Ei kaiken huonon käytöksen takana ole mikään adhd tai vastaava. Suurin osa käytöshäiriöistä korjattavissa ihan kotona. Sen aikaa kun odottelette aikaa niin tehkää kaikkenne ITSE pojan eteen. Palkitkaa kun muistaa hoitaa omat asiansa (ei eskarilaisen kaikkea vielä tarvitsekaan muistaa, kuten varavaatteita....). Ja heti jäähylle, jos käyttäytyy huonosti!

 

[ja lisäys]

kuulostaa siltä että poikasi on myös negatiivisessa kierteessä. Paljon yhteistä perheen tekemistä lisää! Ulkoilua, pelaamista.... Raivarit taatusti vähenevät. Itse olen hoitanut monta samankaltaista tapausta ja tuon "pikku koviksen" alta löytyy monesti herkkä ja haavoittuvainen poika :/

 

[matam]

kiva kun viisastelijat tulevat jakamaan kultaisia neuvojaan. heillä ei kuitenkaan taida olla mitään henkilökohtaista kokemusta tälläisistä lapsista, jos olisi hän tietäisi että näiden lasten eteen on kyllä tehty äärimmäisen paljon. ja mistään kurinpidollisesta ongelmasta ei ole kyse. niin ja meillä jäähystä ei ollut mitään hyötyä! ainoastaan haittaa, nimittäin lasta ei saanut pysymään jäähyllä, ja jokaisesta palautuksesta alko kierrokset lisääntymään lopputulos oli 30minuuttia-1tunti kiinnipitoa kun toinen potkii, raapii,sylkee,lyö. tätä jatkettiin aikamme kunnes tajuttiin että asiasta on vaan haittaa ja yllätys perheneuvolassa oltiin samaa mieltä.

jäähyn tarkoitus ei toiminut

 

["vieras"]

Mun ymmärrykseen ei mene, miten lapset voivat touhuta kodissaan niin, että kaapitkin tippuvat. Missä te vanhemmat silloin iolette? Jos meillä lapsilla alkaa kierrokset kasvaa, lähdemme yhdessä kaikki ulkoilemaan tai keksimme jotain YHTEISTÄ kivaa puuhaa, jotta loppuu se yletön tohottaminen ja kiusanteko. Aina toimii, mutta vaatii vaan vanhemmilta viitseliäisyyttä valtavasti!

Jos leluilla huidotaan, ne otetaan pois ja takaisin ei ainakaan saman päivän aikana saa. Riehuja voidaan sulkea muiden lasten ja vanhempien yhteisestä kivasta toiminnasta ja mukaan pääsee vasta kun osaa olla nätisti. Huomiota saavat ne, jotka osaavat leikkiä nätisti, yhteisten pelisääntöjen mukaan. Heti kun riehunta alkaa, joutuu pois mukavasta toiminnasta.

Tuo eskarijuttu...Sopisin eskariopen kanssa jonkin erilaisen systeemin hoitaa nuo asiat niin, ettei toinen lapsi joudu/pääse hoitamaan velvollisuuksia toisen puolesta. Samoin kotona en antaisi tämän "kiltimmän" lapsen hoitaa yksin lelujen keräystä, vaan pakottaisin toisenkin hoitamaan oman osansa.

Anteeksi nyt, mutta tuossa on monta asiaa, jotka te vanhemmat voitte saada toimimaan oikeilla menetelmillä. Taitaa olla ennemminkin kasvatuksen ja kurin puutetta kuin jotain vikaa lapsessa.

 

[Peppari]

Äidin/isän tehtävä on huolehtia lapsesta, ei veljen. Veljelle tulee liikaa paineita jos joutuu huolehtimaan koko ajan toisesta, erityisesti jos joutuu varomaan ettei mikään suututtaisi raivoavaa.
Kyllä diagnoosit sen verran auttaa että silloin voi saada lähetteen terapiaan ja lääkityksen.

 

[peesi]

[QUOTE="vieras";22597967]Mun ymmärrykseen ei mene, miten lapset voivat touhuta kodissaan niin, että kaapitkin tippuvat. Missä te vanhemmat silloin iolette? Jos meillä lapsilla alkaa kierrokset kasvaa, lähdemme yhdessä kaikki ulkoilemaan tai keksimme jotain YHTEISTÄ kivaa puuhaa, jotta loppuu se yletön tohottaminen ja kiusanteko. Aina toimii, mutta vaatii vaan vanhemmilta viitseliäisyyttä valtavasti!

Jos leluilla huidotaan, ne otetaan pois ja takaisin ei ainakaan saman päivän aikana saa. Riehuja voidaan sulkea muiden lasten ja vanhempien yhteisestä kivasta toiminnasta ja mukaan pääsee vasta kun osaa olla nätisti. Huomiota saavat ne, jotka osaavat leikkiä nätisti, yhteisten pelisääntöjen mukaan. Heti kun riehunta alkaa, joutuu pois mukavasta toiminnasta.

Tuo eskarijuttu...Sopisin eskariopen kanssa jonkin erilaisen systeemin hoitaa nuo asiat niin, ettei toinen lapsi joudu/pääse hoitamaan velvollisuuksia toisen puolesta. Samoin kotona en antaisi tämän "kiltimmän" lapsen hoitaa yksin lelujen keräystä, vaan pakottaisin toisenkin hoitamaan oman osansa.

Anteeksi nyt, mutta tuossa on monta asiaa, jotka te vanhemmat voitte saada toimimaan oikeilla menetelmillä. Taitaa olla ennemminkin kasvatuksen ja kurin puutetta kuin jotain vikaa lapsessa.[/QUOTE]

peesi. Ehkä ap nautit siitä että teidän perheessä on jotai erikoista ja saatte kulkea tutkimuksessa. pidä vaan kuria enemmän

 

[Peppari]

peesi. Ehkä ap nautit siitä että teidän perheessä on jotai erikoista ja saatte kulkea tutkimuksessa. pidä vaan kuria enemmän

No olipa typerästi kirjoitettu. Tuskin kukaan siitä nauttii että kotona on hankalaa ja saa koko ajan pelätä mitä sattuu. Ei kaikki ongelmat johdu kurinpidosta.

 

[vv]

on sitä kotonakin tekemistä, jos olet itse pyykkikonetta tyhjentämässä niin välillä toisessa huoneessa ehtii jo tapahtua... ei kotona voi aina olla aikuinen ja lapsi samassa huoneessa.
jaksamisia ap:lle.

 

["vieras"]

Kuria, vastuuta (lapselle), enemmän aktiivista tekemistä (liikuntaa) ja oleskelua luonnossa (mitään vahingoittamatta ja tappamatta). Ei kakarat saa hyppiä silmille. Ei ennen tuollainen olisi tullut kuuloonkaan. Itse olin erittäin vilkas ja energinen lapsi, mutta kotona oli kunnon kuri. Sain pari kertaa vyöstä ja ansaittua oli. Teki vain hyvää minulle. Nykyaikana olisin varmaan juuri tuollainen kauhukakara, joka hyppii kaikkien silmille.

 

[Champion]

En voi tietää mitä teillä kotona tapahtuu mut peesailen kyllä muutamia kirjoituksia kodin kurista. Meillä oli reilu vuosi sitten sama tilanne kotona ja perheneuvola käyntien myötä mun käyttäytymistä poikaa kohtaan muutettiin ja se auttoi. Tuntui kauhealta myöntää et ite oli tehnyt väärin ja palaute pojalle oli pelkkää negatiivista. Olisin mieluummin pitänyt silloin syyn pojan harteilla mut nyt on asiat ihan hyvin kotona. Uudet käynnit edessä eskarin pyynnöstä kun on ryhmässä keskittymisongelmia MUTTA pointtina siis se et vaikka poika olisikin hyvin vilkas ja aihetta tarkastukseen löytyisi niin kyllä se vika on osittain myös vanhemmissa yleensä.

 

[kmkm]

adhd. se tulee mieleen. kaverin pojalla on ja oli tollanen tossa iässä. tarvi lääkitystä ja terapiaa kovan kurin lisöksi, että saatiin homma hanskaan.

 

["vieras"]

adhd. se tulee mieleen. kaverin pojalla on ja oli tollanen tossa iässä. tarvi lääkitystä ja terapiaa kovan kurin lisöksi, että saatiin homma hanskaan.

Eikö joka toisella lapsella oo nykyään... Lapset tarvii paljon aktiviteettia ja ulkoilua. Monet lapset eivät saa sitä tarpeeksi, ja lisäksi syövät huonoa ruokaa, joten ne hyppivät seinille. Sittenhän ne onkin kiva pumpata täyteen lääkkeitä kun ovat "ylivilkkaita". Ei mun lapsuudessa ollut vielä kellään ADHD:tä. Jos olisin lapsi nyt, niin varmaan popsisin pillereitä. Sillon mut heitettiin pihalle leikkimään. Näyttihän se toimivan, mutta hei, jos sama saadaan aikaan lääkkeillä, niin totta kai...

 

[mä oon harmaa]

Voi apua, ihan kuin itse oisin kirjottanu tuon! Siis niiiiin samanlainen tarina kuin meillä 7 vuotta sitten. Meitäkään ei perheneuvola kuullu kun lapsen ollessa 3-vuotias pyydettiin päästä tutkimuksiin. Psykologi sillon totes yhden käynnin jälkeen, että hyvinhän lapsi jaksaa leikkiä, kaikki ok.
Vuosi vuodelta käytös muuttu aina vaan pahemmaks. Välillä oli todella hyviäkin kausia. Mutta pääsääntöisesti sai pelätä etenkin toisten lasten puolesta koko ajan eikä niitä todellakaan uskaltanu jättää päineen ollenkaan koska koskaan ei tienny saako isompi vuosituhannen raivarin.....

Tilanne pääty meidän kohdalla niin, että lapsen ollessa ekalla luokalla hän ilmoitti, että ennemmin hypää auton alle kuin menee kouluun. Siinä kohtaa säikähdin niin, että vaadin päästä tutkimuksiin. Lapsi oli 8vkoa sairaalan tutkimusjaksolla. Alkuun se tuntu, että maailma romahtaa kun oma lapsi sinne joutu mutta nyt, vajaa vuosi myöhemmin voin sanoa, että se oli varmaan koko perheen pelastus. Lapsella todettiin olevan masennus ja uhmakkuushäiriö. Jos haluat niin voin laittaa sulle jotain viesti y-viestinä ja voit kysellä tarkemmin.....

 

[mä oon harmaa]

Ja niille jotka kuvittelee, että kurilla tämmösen lapsen saa ojennettua niin luuletteko tosiaan, ettei vanhemmat sitä(KIN!!!) konstia oo yrittäny? Päinvastoin, monesti tämmösten lasten kohdalla vanhemmat ottaa liian tiukan kurin (koska kuvitellaan, että ollaan oltu liian lepsuja) joka johtaa siihen, että lapsi saa jatkuvasti vaan negatiivista huomiota joka puolestaan heikentää lapsen itsetuntoa.

 

["niin"]

adhd. se tulee mieleen. kaverin pojalla on ja oli tollanen tossa iässä. tarvi lääkitystä ja terapiaa kovan kurin lisöksi, että saatiin homma hanskaan.

Se on tosiaan nykyaikana helppoa kun huonolle käytökselle voi saada ihan diagnoosin Suurin osa näistä ADHD-tapauksista "paranisivat" määrätietoisella kasvatuksella, tv:n katsomisen ja konsolipelien pelaamisen kieltämisellä, terveellisellä ruokavaliolla ja RIITTÄVÄLLÄ unella! Näin asian on kiteyttänyt mm. Keijo Tahkokallio.

 

["öö"]

peesi. Ehkä ap nautit siitä että teidän perheessä on jotai erikoista ja saatte kulkea tutkimuksessa. pidä vaan kuria enemmän

Voi venäjä.....ihanko kuvittelet, että joku nauttii siitä, että joutuu pelkäämään omaa lasta?

 

[Vilma vasikka]

Jäähy ei pojan kohdalla toimi, ei pysy sielä ja saa aivan hysteerisen kohtauksen, eli alkaa kiljua ja potkia aivan paniikissa, vaikka pitäisi vaan istua. Toimivin keino tällä hetkellä on viedä poika omaan huoneeseen rauhoittumaan.

Kun kaappi tippui, niin olin viereisessä huoneessa vaihtamassa vauvalle vaippaa, ja harva enää seuraa koko ajan 6-vuotiasta joka paikkaan... vaikka välillä tuntuu, että pitäisi :headwall:
Harrastuksia pojalla on, ulkoillaan iltaisin n.1,5h + mitä eskarissa ulkoillaan päivällä, touhutaan yhdessä...

Poika ei ollenkaan ymmärrä, mitä voi tapahtua, jos tekee jotain, esimerkiksi eilen leikki yläsängyssä sokkoa kypäräpipo silmillä :| Nyt on sitten kerrossängytkin nostettu erilleen. Kamalan ison eron huomaan pojan ja veljensä välillä, just tuossa seuraamuksien ymmärtämisessä, keskittymisessä ja siinä, kuinka käsittelee suuttumusta.

Nyt on jo yli 3-vuoota tullut päiväkodeista, eskarista ja muualta palautetta tuosta keskittymisestä, niin ei tämä voi ihan vaan mun keksintöä olla... kun ongelmat tulee esiin muuallakin kun kotona : /

 

[HuutoYössä]

Voimia sinulle! Taidan ainakin reunasta ymmärtää, minkälaisessa suossa joudut rypemään. Meillä on ollut samantyyppistä, mutta nyt psykologikäyntien myötä poika on selvästi kasvanut henkisesti eikä toimi niin päättöämsti kuin ennen. Palauteaika vielä edessä, joten en tiedä mahdoll. diagnoosista.

Niille, jotka huutelevat kurinpidon perään voisin sanoa, että melkein toivoisin henk.koht. kokemuksen oikein vaikeasta lapsesta. Elämä ei ole yksiselitteistä.

 

["vieras"]

Voimia sinulle! Taidan ainakin reunasta ymmärtää, minkälaisessa suossa joudut rypemään. Meillä on ollut samantyyppistä, mutta nyt psykologikäyntien myötä poika on selvästi kasvanut henkisesti eikä toimi niin päättöämsti kuin ennen. Palauteaika vielä edessä, joten en tiedä mahdoll. diagnoosista.

Niille, jotka huutelevat kurinpidon perään voisin sanoa, että melkein toivoisin henk.koht. kokemuksen oikein vaikeasta lapsesta. Elämä ei ole yksiselitteistä.

Kyllä se kuule yleensä on siitä kiinni, että vanhemmat eivät osaa kasvattaa. Miksi tällaiset ongelmat ovat yleistyneet niin paljon? Jos kyse olisi jostain biologisesta, olisi tällaisia tapauksia ollut joka toisessa kodissa ennenkin, vaan ei ollut. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja jotkut vaativat enemmän tai erilaista kasvatusta, mutta monesti vanhemmat eivät vain viitsi. Ja kyllä se kuri on kanssa aika tärkeää. Jos lapsi oppii, että saa tehdä mitä vain niin ne myös tekee - jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Ja mitäs aloittaja sanoo "jäähy ei toimi, lapsi on hysteerinen" - antaa olla, istukoot siellä helvetti niin kauan, että rauhottuu.

 

[Vilma vasikka]

Tänään käytiin psykologin puheilla ja kaikkien testien, tehtävien, arvioiden (meidän, päiväkodin, eskarin ja perhetyöntekijän) perusteella diagnosoitiin adhd. Ensiviikolla uusi käynti ja mietitään lääkityksen aloittamista jo nyt eskari vuonna, kun on muut keinot jo kokeiltu ja tämä oli nyt lääkärin suositus, kun vaikeuttaa elämää jo joka alalla :|