viisaita sanoja

[tuulia]

näitä viisaita sanoja ette näe minun kirjoittamani, mutta toivon, että joku teistä kirjoittaisi niitä minulle.

Olen todella paha ihminen ja en tiedä miten toimia tästä eteenpän? Petin avomiestäni pitkäaikaisen ihastukseni kanssa ennen kesää. Tähän typeryyteen minut ajoi huono itsetunto ja kyllästyminen kiltin tytön leimaan.
Omaan mieheeni en ollut saanut kontaktia pitkään aikaan ja tuntui, että olin mitätöntä ilmaa. Sitten tuli tämä mies joka palvoi maata jalkojeni alla ja se tuntui niin hyvältä. Oma mieheni on aikoinaan ihastunut toiseen naiseen ja tämän seurauksena jopa jätti minut. Jollain tapaa tuo vanha tapahtuma kummitteli takaraivossani ja en enää kestänyt sitä taakkaa, että minua oli satutettu niin kovaa ja minä olin (kuten aina) kilti ja puhdas. Kaiken tämän yhteis vaikutuksesta siis petin miestäni Syyhän on siis oppupeleissä minun ja minun tyhmän pääni, mutta halusin selittää mikä siihen mielestäni johti.
Mieheni tiesi ihastumisestani, en siis ole koskaan valehdellut hänelle, mutta olenvain jättänyt rankimmat yksityiskohdat kertomatta. Aluksi päätin, että en koskaan kerro. Olin ollut typerä, mutta oppinut typeryyksistäni ja tajunnut, että se kiltin tytön rooli sopii minulle huomattavasti paremmin. Eli päätös siitä, että tämmöinen ei tule toistumaan on siis tehty jo aikapäiviä sitten.
Mutta nyt ovat asiat rempallaan. Iso syyllisyys seuraa minua. Olen pyytänyt itku kurkussa mieheltäni anteeksi pahoja asioita mitä hänelle tein, kun elin siinä sumussa hetken aikaa. Hän on ollut ymmärtäväinen ja rakastava. Nyt tuntuu, että suhteemme voi paremmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Ehkä siksi, että mieheni jättäminen (kun hän siis jätti minut) ei enää kummittele mielessäni, olen tehnyt itse niin typerän teon, että se kummittelee nyt mielessäni. Itselleen on jollain tapaa helpompi olla vihainen kuin toiselle. Joten meillä menee siis loistavasti, olen rakastunut uudellaan ja miehenikin on kuin uusi mies.
Nyt niitä viisaita sanoja..en tiedä pitäisikö kertoa totuus menneisyydestä? Eilen illalla jo meinasin,mutta asiaa hankaloittaa sekin, että meille on nyt tulossa vauva ja pelkään keskenmenoa jos mieheni jättää minut. Olen niin hysteerinen tuollaisissa asioissa, että raskaus menee taatusti kesken. Mutta en tiedä oonko sen kertominen yhtään fiksumpaa sitten kun on pieni vauvvakaan? En todellakaan tiedä? Mieheni ansaitsisi tietää, mutta mitä saavutan sillä kertomisella? Olen ajatellut, että olen tästä eteenpäin hänelle maailman ihanin ja uskollisin nainen..eli korjaan paljolla hyvällä sen pahan mitä olen tehnyt. Mieheni sanoi kerran, että jos häntä petettäisiin kerran ja se ei toistuisi ikinä, niin hän ei välttämättä haluaisi tietää. Voinko uskoa tuohon?
Apua pikeesti..mitä minun pitäisi tehdä. Mikä on oikein miehelleni? Kertokaa viisaat minulle jotain järkevää.

-tuulia-

ps. haukkumiseeni ei nyt kannata tuhlata sen enempää aikaa.tiedän kyllä kuinka paska ihminen olen ja jos voisin tekoni perua niin sen tekisin. Pettäminen on kauheaa ja tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.

 

[Enzo]

Tervetuloa seuraan! Kuulut 60% enemmistöön. Ei se taida kyllä yhtään lohduttaa..

Joku kertoo, toinen ei.. jokaisen on toimittava omien tuntemuksiensa mukaisesti. Ei ole olemassa ylespätevää ohjeistusta, joka ehdottomasti sopii kaikille.

Viisaita sanoja ei ole antaa, myötätuntoa kyllä.. rohkeutta ja voimia ratkaisuusi! Mikä se sitten onkaan..

 

[kysymys]

tiedätkö, kuka on vauvan isä?

 

[tuulia]

no sen sentään tiedän... 100% varmuudella

 

[tuulia]

eipä täällä nyt kauheesti ole viisaita sanoja näkynyt! yksinkertainen kysymys...kumpi on oikein kertoa vai olla kertomatta?

 

[kysymys]

en kertoisi, jos haluat jatkaa hänen kanssaan ja kadut tekoasi ja otat siitä opiksesi. Mielestäni olennaisinta tässä on nyt teille tuleva lapsi ja hänen tulevaisuutensa. Jos näin päätät, sinun on myös sisäistettävä se ja lopetettava asian vatvominen ja annettava itsellesi anteeksi.

 

[Xy]

Et tietenkään kerro enempää, jos asiat ovat kerran sovittu. Perustelu sille, miksi et kerro on se, että se, että MITÄ MIELI EI TIEDÄ, SITÄ SYDÄN EI SURE. Eli asian vatvomisella ja yksityiskohteiden kertomisella saa vain vahinkoa aikaa. Jos oma vaimoni on käynyt vieraissa tai käy, niin annan sen anteeksi, mutta mitä vähemmän siitä tiedän sen vähemmän se satuttaa. Tieto lisää tuskaa ja mitä enemmän tietää, sen enemmän se jää sielua kaivelemaan, vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto tahansa.

Katse siis eteenpäin ja kohti parempaa tulevaisuutta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten unohda ja hautaa menneet. Niin pääset siitä itsekin parhaiten ulos. Tsemppiä.

 

[Vesta]

Kysymys voi olla yksinkertainen, vaikka vastaus ei sitä olisikaan.

Viisaat ihmiset eivät anna sinulle vastausta, koska kyse on sinun elämästäsi, johon he eivät halua sekaantua antamalla neuvoja, jotka voivat rikkoa elämäsi.

Periaatteessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Kertoa ja pyrkiä nollaamaan tilanteenne (miehesi on myös tehnyt pahasti sinua kohtaan).

Hyvässa tapauksessa mies näkee olosuhteet, oman osuutensa, antaa anteeksi ja suhteenne muuttuu syvemmäksi ja rehellisemmäksi.

Huonossa tapauksessa hän saa uskottomuudestasi verukkeen käyttäytyä sinua kohtaan miten vain tulevaisuudessa tai jopa jättää sinut siltä istumalta.

2. Olla kertomatta ja elää salaisuuden kanssa.

Hyvässä tapauksessa asia unohtuu ja lakkaa painamasta sinua.

Huonossa tapauksessa asia kalvaa sinua loputtomiin ja tulee lopulta muuriksi välillenne. Läheisyys vähenee ja lopulta teillä on ontto suhde.

Kuten sanoin, viisas ihminen ei neuvo sinua puoleen tai toiseen. Kyseessä on sinun päätöksesi ja sinun elämäsi.

 

[tuulia]

ihan itkettää. kiitos vastauksista. tiedänhän minä että toi ois varmasti se paras ja viisain ratkaisu. on vaan hirveen vaikeeta antaa itselleen anteeksi jotain tämmöistä. en tiedä onnistunko siinä?

 

[Vesta]

Ole itsellesi armollinen.

Olet tehnyt jotain, jota et hyväksy. Mutta ymmärrät myös, miksi niin teit. Olet oppinut jotain hyvin tärkeää itsestäsi. Tiedät, ettet halua enää toimia niin kuin olet toiminut.

Ajattele, jos rakkaasi olisi tehnyt noin. Pystyisitkö ymmärtämään häntä ja antamaan anteeksi? Jos pystyisit, suo sama anteeksianto itsellesi.

 

[tuulia]

yritän..yritän kovasti

 

[Eila]

Älä kerro! Ainakaan sen takia, että toivot kertomalla saavasi lievitystä huonoon omaantuntoosi, sehän olisi itsekästä! Jos teillä nyt menee hyvin, ei ohimennyttä ihastusta kannata muistella. Rakenna, älä riko! Lienet sen velkaa syntymättömälle lapsellesikin... Vauvelisi ei varmaankaan haluaisi, että kerrot iskällensä...

 

[Saapas]

Hei Tuulia!
Mitä tahansa teit, niin vastaa vain sen tekosi edestä, mutta älä rupea nöyristelemään, ja myötäilemään miestäsi paikatessasi omaatuntoa. Tämä on juuri se, joka tekee epätasapainoa. Syyllisyydentuntoinen ihminen on niin omaa syyllisyyttään täynnä, ja ottaa mielellään vastaan rangaistuksia.
Kerroit tai et, niin yritä palata ihmisten kirjoihin.
Sillätavalla olet läsnäoleva ja hereilläoleva puoliso, etkä joku aasi, joka kerjää piiskaa ja ajatukset täysin oman itsen ympärillä.

 

[Marjo]

Juuri näin! Jos minun mieheni olisi nöyristellyt ja alkanut vinkumaan jotain anteeksiantoa tunnustaessaan vieraissa käyntinsä, olisin potkaissut pihalle saman tien koko äijän!

Mutta hän seisoi ryhdikkäänä ja kertoi tekemisensä asiallisesti ketään syyttämättä ja itseään puolustelematta. Jos ihan rehellinen olen, jollain tavalla ihailin hänen rehellisyyttään ja tapaansa toimia. Huolimatta sillä hetkellä vallitsevasta vihastani!

 

[Rehellisyydestä viisauksia]

On väitetty, että rehellisyys on rohkeutta.
Tätä rohkeana oloa tietysti helpottaa se, että ei tee mitään mikä ei kestä päivänvaloa.
Minusta oikea tapa elää on pelkuruus. Eli se, että myöntää itselleen, että ei uskalla kertoa. Se on minusta myös aika rohkeaa lähteä sille tielle, että salaa ja kantaa syntejä selässään.
Myöskin pelkuri on minusta sellainen, joka on niin pelkuri, että ei tee mitään pahaa, koska ei sitten kestäisi olla itsensä kanssa. Muuten joutuisi olemaan rohkea ja kertomaan.

Toinen ihminen ei kuitenkaan ole sinua pätevämpi antamaan tai ottamaan sinun syntejäsi anteeksi.
Jotkut ihmiset ovat myös niin ankaria, että eivät kykenisi siihen.

Minusta sinulla ja miehelläsi on mennyt ruttuun siinä kohtaa, kun miehesi väitti ihastuneensa toiseen.
MInulle kävi samalla tavalla. se on yllättävän raskasta, kun saa kuulla että ei olekaan numero yksi.
MInäkin petin sitten miestäni, enkä kertonut.
Olin kamalan syyllinen. Kuitenkin tajusin, että minulla oli huonosta jälkiasennetusta omatunnosta huolimatta tekooni omat syyni, ja en koskaan tulisi olemaan niin vahva ja rohkea mieheni kanssa, että uskaltaisin vastata hänelle teostani.
Silloin mietin myös, että mieheni ei ole minulle oikea, koska hän ei pysty ottamaan minua kokonaan, vaan minun pitää loppuikäni salata puolia itsestäni.
Olen myös kiltti tyttö, mutta mieheni kanssa minusta tuli tuhma tyttö. Hän ei ole minulle oikea mies. Oikea mies saa minulle hyvän ja vahvan olon, ja voin olla oikein kunnon pelkuri, ja kiltti tyttö. Ei tule mentyä pimeille kujille ja harmaille alueille rakkautta ja voimaa halkemaan, kun sitä ei suhteesta puuttuu.
MInäkin huonoa omaatuntoa potiessani koin, että mieheni on jokin suuri enkeli, jonka hienoa rakkautta minä nyt halvennan.
Ehkä se olikin niin, kun minulla oli tämä salaisuus, ja juuri kun alkoi menemään hyvin. oikeasti meillä ei mennyt hyvin, olin vain keskimääräistä huonompi ihminen, jolloin mieheni onnistui näyttämään hyvältä.
Ihminen seki on, ei ollut vain oikea minulle. Löytäköön hän onnensa, toivon vilpittömästi.

Nyt olen kiltti tyttö, ja pelkään tehdä pahoja, koska en ole niin rohkea, että jaksaisin syntejäni kantaa saatikka niistä kertoa armoa anoen.

 

[Sue]

Tuulia-hyvä!

Me teemme kaikki täällä virheitä, tärkeintä on ottaa niistä opikseen ja olla toistamatta niitä kerta toisensa jälkeen. Yritä unohtaa koko juttu ja keskittyä nyt tulevaisuuteen. Mennyt on mennyttä etkä voi sitä enää muuttaa, olet tehnyt mitä tehnyt ja siinä että joudut itse sen kanssa elämään on sinulle ""rangaistusta"" kylliksi - älä enää lisää tuskaasi syyttelemällä itseäsi tai kertomalla miehellesi. Se ei paranna mitään.

Odotatte yhteistä vauvaa, se on ihana asia, keskity nyt siihen. Se voi parhammillaan lujittaa suhteenne ja saatte uuden alun elämällenne. Ei ihmisten historia niin vihreetön ja tahraton ole kuin ulospäin näyttää etkä sinä ole ainut. Älä mutkista asioita enää entisestään äläkä kasvata taakkaasi.

Ajan myötä kaikki unohtuu, usko pois. Tämä oli koulu joka sinun piti käydä oppiaksesi jotain. Nyt se on käyty ja luo katseesi eteenpäin, vauvan ihanaan odotukseen ja kaikkeen siihen ihanaan ja jännittävään joka teille on tulessa vanhempina. Anna itsellesi anteeksi.

Voimia ja tsemppiä,
Sue, itsekin odottaja

 

[Sanna]

Sinähän käyttäydyit kuin normaali ihminen eli miehesi petti sinua ja rankemman kautta, koska oli ihastunut toiseen ja oli jättämässä sinua.
Voin hyvin kuvitella, että sinulta tipahti koko suhteen pohja eli et ollutkaan miehellesi se ""suuri rakkaus"".
Teit saman ja nyt ehkä tiedät mitä miehesi ajatteli silloin, kun teki sinulle samalla lailla, valitsit kuitenkin miehesi kuten miehesi valitsi sinut, joten olet ehkä kuitenkin hitusen viisaampi
Älä siis syytä itseäsi, äläkä kerro miehellesi jutusta vaan keskity jatkossa tekemään asiat oikein ja toivottavasti miehesikin antaa sinulle arvoa vaikka olikin sinua jättämässä...

 

[yks]

Mun mielestä viisaimmat sanat olet sanonut sinä itse !

Luepa jokainen alla oleva kirjoittamasi lause huolella ja ajattele niitä. Siinä on myös sellaista tietoa miehestäsi, mitä me muut emme olisi osanneet neuvoa:

>>""Mieheni ansaitsisi tietää, mutta mitä saavutan sillä kertomisella?

>>Olen ajatellut, että olen tästä eteenpäin hänelle maailman ihanin ja uskollisin nainen..eli korjaan paljolla hyvällä sen pahan mitä olen tehnyt.

>>Mieheni sanoi kerran, että jos häntä petettäisiin kerran ja se ei toistuisi ikinä, niin hän ei välttämättä haluaisi tietää.""

Ja kuten joku sanoikin, ole armollinen itsellesi. Nyt voit ajatella, että teillä on miehen kanssa ikäänkuin puntit tasan. Hän petti sinua ja sinulla oli paha olla. Nyt tiedät, että vaikka pettää, voi olla paha olla, jopa pahempi.

Kynnysmatoksi älä ryhdy, vaan ole tasaveroinen kumppani ja voit hyvin vaatia sitä mieheltäsikin.

Parhaassa tapauksessa olette molemmat oppineet jotain ja jatkossa haluatte olla onnellisia yhdessä ilman suhteen ulkopuolisia ihmisiä ja teidän on hyvä keskittyä vauvaanne

 

[tuulia]

te olette uskomattomia ihmisiä. olin varma että saan täältä ansaitsemani haukut niskaan, mutta olette toden teolla näyttäneet että ihmiset ovat armeliaita. kiitos siitä.
huomenna ensimmäiseen ultraan ja sitten tämä pahaakin pahemmalta tuntuva päivä on takana, toivottavasti lopullisesti.

kirjotin pitkän kirjeen miehelleni jossa tunnustin kaiken. päätin kuitenkin luettuani kirjoituksenne ja juteltuani ystäväni kanssa, että en tätä kirjettä miehelleni anna. vastoin kaikkia uskomuksiani en aijo kertoa tätä synkkää salaisuutta miehelleni ja teen kaikkeni että pystyn antamaan sen itselleni vielä anteeksi.

kiitos vielä kerran jokaiselle arvokkaasta vastauksesta.