P
pohtia
Vieras
Koska tälle palstalle näyttää pesiytyneen kaikki ihmiskunnan tunneäly ja ymmärrys, kysyisin seuraavaa:
Tuossa aikojen mittaan on tullut ajateltua jopa muutamia järkeviäkin asioita tavan työasioiden lomassa. Kertokaapas, minua sivistyneemmät ja oppineemmat kanssaihmiset, käsityksenne muutamaan minua riivaavaan ongelmaan.
A) Oletetaan, että henkilö (mies tai nainen) on saunassa, jossa vallitsee +70 Celcius-asteinen lämpötila. Koehenkilö pieraisee. Terveen ihmisen pieru lienee lämpötilaltaan öpaut +37 Celcius-astetta tai alle. Sairaalla voi olla korkeampi, mutta harvoin yli 40 astetta. Ei niin sairas pääse edes koko saunaan jos on yli.
Saunan ilman ja pierun lämpötilaero on siis normaalioloissa yli 30 astetta. Eikös "kylmä" pieru verrattuna kuumaan saunailmaan ole painoltaan raskaampaa? Siis pieru vaipunee lattianrajan kyseisissä olosuhteissa, varsinkin kun pieru on pääasiassa metaania, joka on ominaispainoltaan muutenkin ilmaa raskaanpaa, olkoonpa ilmassa runsas määrä kuumaa vesihöyryä mukana.
Silti kuitenkin väitetään, että saunassa piereskely haisee paljon pahemmalta kuin piereskely normaalilämpöisessä ilmastossa. Urbaanilegendaako? Kuitenkin näin väitetään!
Voiko asiaan vaikuttaa kaasujen osapaineiden ero, joka pyrkii tasoittumaan molekyylitasolla huolimatta ominaispainoista ja lämpötiloista? (Oliko se joku Hoylen tai Boylen laki?)
Oma väitteeni on; Saunassa piereskelyä eivät seuralaiset edes huomaa. Paitsi äänestä ja/tai pärskeistä.
B) Oletetaan, että on olemassa äärimmäisen steriili, bakteeriton ja basilliton, vessanpönttö jonka pohjalla lilluu tislattua puhdasta vettä normaalipaksuus. Normaalipainoinen suomalaismies istuu pöntlle ja vääntää kunnon Hermannin, joka molskahtaen putoaa veteen. Vesihän silloin loiskahtaa - enemmän tai vähemmän, riippuen jötkäleen putoamisasennosta. Seurauksena ahteri kastuu. Onko persuiksille roiskahtanut vesi puhdasta?
Oletukseni mukaan putoavan kiinteän kakan, eksrementin, molekyylit jatkavat kineettisellä energiallaan liikettään liikevoiman vaikutuksesta läpäisten veden pinnan. (F=Kakan massa x 9,81 metriä/sekunnissa korotettuna toiseen potenssiin). Kakkamolekyylien liike-energian äkillisen suunnan muutokseen päinvastaistaiseksi tarvittaisiin ainaskin yhtä suuri vastavoima, ja vähän isompikin, jota veden, ainakaan tislatun sellaisen, pintajännitys ei pysty muodostamaan.
Vai? Toimiiko tilanteessa säteilyoppi? Ponnahtavatko kakan basillit veden pinnasta saapumis-/heijastuskulmassa - tosin polarisoituneina takaisin persuiksiin tai reisille? Ovatko polarisoituneet kakkabasillit tavallisia vaarallisempia? Vai siroutuvatko kakkabasillit vesimolekyylien hilarakenteissa toisiin ulottuvuuksiin?
Taasen: Oma väitteeni on, että puhtaaseen veteen paskottaessa ei takapuoli saastu.
Kumpaakaan kysymystäni en alennu pohtimaan homeopaattisista lähtökohdista.
Tuossa aikojen mittaan on tullut ajateltua jopa muutamia järkeviäkin asioita tavan työasioiden lomassa. Kertokaapas, minua sivistyneemmät ja oppineemmat kanssaihmiset, käsityksenne muutamaan minua riivaavaan ongelmaan.
A) Oletetaan, että henkilö (mies tai nainen) on saunassa, jossa vallitsee +70 Celcius-asteinen lämpötila. Koehenkilö pieraisee. Terveen ihmisen pieru lienee lämpötilaltaan öpaut +37 Celcius-astetta tai alle. Sairaalla voi olla korkeampi, mutta harvoin yli 40 astetta. Ei niin sairas pääse edes koko saunaan jos on yli.
Saunan ilman ja pierun lämpötilaero on siis normaalioloissa yli 30 astetta. Eikös "kylmä" pieru verrattuna kuumaan saunailmaan ole painoltaan raskaampaa? Siis pieru vaipunee lattianrajan kyseisissä olosuhteissa, varsinkin kun pieru on pääasiassa metaania, joka on ominaispainoltaan muutenkin ilmaa raskaanpaa, olkoonpa ilmassa runsas määrä kuumaa vesihöyryä mukana.
Silti kuitenkin väitetään, että saunassa piereskely haisee paljon pahemmalta kuin piereskely normaalilämpöisessä ilmastossa. Urbaanilegendaako? Kuitenkin näin väitetään!
Voiko asiaan vaikuttaa kaasujen osapaineiden ero, joka pyrkii tasoittumaan molekyylitasolla huolimatta ominaispainoista ja lämpötiloista? (Oliko se joku Hoylen tai Boylen laki?)
Oma väitteeni on; Saunassa piereskelyä eivät seuralaiset edes huomaa. Paitsi äänestä ja/tai pärskeistä.
B) Oletetaan, että on olemassa äärimmäisen steriili, bakteeriton ja basilliton, vessanpönttö jonka pohjalla lilluu tislattua puhdasta vettä normaalipaksuus. Normaalipainoinen suomalaismies istuu pöntlle ja vääntää kunnon Hermannin, joka molskahtaen putoaa veteen. Vesihän silloin loiskahtaa - enemmän tai vähemmän, riippuen jötkäleen putoamisasennosta. Seurauksena ahteri kastuu. Onko persuiksille roiskahtanut vesi puhdasta?
Oletukseni mukaan putoavan kiinteän kakan, eksrementin, molekyylit jatkavat kineettisellä energiallaan liikettään liikevoiman vaikutuksesta läpäisten veden pinnan. (F=Kakan massa x 9,81 metriä/sekunnissa korotettuna toiseen potenssiin). Kakkamolekyylien liike-energian äkillisen suunnan muutokseen päinvastaistaiseksi tarvittaisiin ainaskin yhtä suuri vastavoima, ja vähän isompikin, jota veden, ainakaan tislatun sellaisen, pintajännitys ei pysty muodostamaan.
Vai? Toimiiko tilanteessa säteilyoppi? Ponnahtavatko kakan basillit veden pinnasta saapumis-/heijastuskulmassa - tosin polarisoituneina takaisin persuiksiin tai reisille? Ovatko polarisoituneet kakkabasillit tavallisia vaarallisempia? Vai siroutuvatko kakkabasillit vesimolekyylien hilarakenteissa toisiin ulottuvuuksiin?
Taasen: Oma väitteeni on, että puhtaaseen veteen paskottaessa ei takapuoli saastu.
Kumpaakaan kysymystäni en alennu pohtimaan homeopaattisista lähtökohdista.
