Viinaton vuosi?

[purkaus]

Muodikkaasti päätin minäkin pitää viinavapaan vuoden.

Olen viimeiset kymmenen vuotta juonut viiniä usein monena päivänä viikossa; ei nyt joka päivä mutta ehkä joka toinen, tai 3 - 4 pv viikossa, aterioilla lasi, joskus töiden jälkeen lasi tai kaksi.

Känniin en ole tullut enää vuosiin. En juo niin paljon.

Nyt 53-vuotiaana, työkaverieni touhotettua asiasta, päätin minäkin ryhtyä. Olen ollut tietoisesti viisi kuukautta juomatta alkoholia.

Kyllä sitä ilmankin on toimeen tullut. Mutta on sanottava, että en kyllä ole huomannut mitään erityistä. Painoni ei laskenut. Minusta ei ole tullut hyväntuulisempi tai jaksavaisempi. Uneni laatu ei ole muuttunut. Niskani on ehkä kipeämpi kuin ennen (se töiden jälkeen viinilasirentoutus puuttuu...).

No, autolla pystyn lähtemään milloin vain minne vain. En tiedä onko se hyvä juttu, kun maailmalla on kolme nuortani, jotka kaipaavat kyytiä milloin mihinkin. Enää en voi käyttää edes sitä tekosyytä lähtemättömyyteen, että sorry, äiti on juonut lasin viiniä...

Kun kerran päätin, sitkistelen varmaan loputkin 7 kuukautta. Mutta jos nyt huomenna salama minuun iskisi niin kyllä vituttaisi, että meni vimpat kuukaudet ilman punaviiniä... En varmana ikinä enää ole näin kauan ilman punaviiniä.

 

["northern soul"]

No vahan sama. Pidin alkoholittoman puoli vuotta ja en kylla huomannut olotilassa mitaan eroa. Ja olen ehka sitten juntti ja muuta, mutta olihan se nyt vittumaista olla juhlissa tai baarissa ihan taysin ilman alkoholia.

 

["vieras"]

Sitten varmaan kaikki on hyvin, jos asia mennyt noin kivuttomasti. Kaikki ei tuohon noin vaan pystyisi.

 

[iy0iey]

No miksi väkisin olla juomatta jos ei ole ongelmaa alkoholin kanssa?

Mä oon ollut parikin vuotta kokonaan juomatta mutta se oli mulle helppoa kun ei vaan mennyt alas eikä tehnyt yhtään mielikään. Mutta jos tekee mieli ja hallitsee juomisensa niin miksi pitäisi olla ilman?

 

["aloittaja"]

No miksi väkisin olla juomatta jos ei ole ongelmaa alkoholin kanssa?

Mä oon ollut parikin vuotta kokonaan juomatta mutta se oli mulle helppoa kun ei vaan mennyt alas eikä tehnyt yhtään mielikään. Mutta jos tekee mieli ja hallitsee juomisensa niin miksi pitäisi olla ilman?

Niin. Tämä ehkä on se asia mikä mua erityisesti harmittaakin... ja naurattaa samalla.

Kun mä olen päättänyt jotain niin se on niin. Huoh.

Tää vaan oli nyt niin tyhmä asia, että harmittaa että tulin päättäneeksi tämän. Olen opiskellut aiemmilla päätöksillä muutaman tutkinnon, juossut maratonin, rakennuttanut pari taloa ja saanut kaikenlaista järkevää aikaiseksi. Mutta tässä päätöksessä ei kyllä ollu mitään järkeä.

 

[Fdd]

Oon vanhetessani vihdoin tajunnut, että itselleni tekemiä lupauksia voi hyvillä syillä myös peruuttaa.

 

[Ihmetteleevaan]

Jaa, tällä mammapalstalla aika suuri osuus elää alkotta ihan lapsentekoon liittyvistä syistä. Miksi ap:llä tekee niin tiukkaa yhdestä punaviinistä luopuminen?

 

["aloittaja"]

Oon vanhetessani vihdoin tajunnut, että itselleni tekemiä lupauksia voi hyvillä syillä myös peruuttaa.

No mun mies on tossa välillä yrittänyt sanoo mulle samaa, kun yksikin aamu (katseltuani illalla toisten juomia punaviinejä ravintolassa) kerroin unestani, jossa oikein posket eritti sylkeä, kun nostin lempiviinini huulilleni... ja sit heräsin. Mies tolkutti että suotta kiusaat itseäsi.

Mutta kun mä jotenkin ajattelen että oon ihan luuseri jos en pysy päätöksessäni.

Olen kyllä yrittänyt vuosien varrella suunnata päättäväisyyttäni järkeviin asioihin. En koskaan varsinaisesti sairastunut anoreksiaan, mutta päättäväisyydestäni kertonee se, että kun kaverini (huippu-urheilija, jonka oli tarkkailtava painoaan) selitti minulle miten vaikeaa neljän kilon pudottaminen on, niin ilmoitin että kyllä se vaan minulta onnistuu. Ja tipautin 48 kg:stani neljä kiloa suit sait. Pituutta oli 162 kg ja ikää tuolloin vain 17 - mikä jälkimmäinen asia toivottavasti osittain selittää näin tyhmää päätöstä. Tajusin jo matkan varrella että tämä on tyhmää ja voin huonosti... enkä sitten moista toistanut enää koskaan.