Viimeinen keino anoppia vastaan.

Käymme anopin kanssa kaiken aikaa henkistä raastavaa taistelua. Hän jopa tunkeutuu harrastuksiini. No en viitsi anopin selkkauksista alkaa kirjoittelemaan, tässähän menisi huomiseen asti.

Mutta asian ytimeen... Eikös raamatussa ole kohta, mikä menee kutakuinkin näin " Kun mies ottaa itselleen vaimon tulee hänen luopua..." Ja tuossa luopumislistassa mainitaan myös vanhemmat!!!!! Vaikken ole uskonnollinen ihminen, otan kohta tuon lainauksen aseeksi sitä naista kohtaan!

Onko kellään tietoa miten tuo kohta kaikkineen menee?

Terveisin epätoivoinen miniä

 

aika epätoivoiseksi tosiaan menee jos raamattua pitää siteerata päästäkseen anopista eroon
ihan hyvä veto kyllä toivottavasti tehoaa!

 

Voisin teettää tuosta raamatun pätkästä taulun ja antaa sen anopille joululahjaksi! Harmi kun sen nimpparit meni jo.

 

"Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa."

 

Kun mies ottaa itselleen vaimon, luopukoon hän isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa?

 

Haa, tätähän voin käyttää anoppiini. Itse en kuulu kirkkoon, mutta hän kuuluu ja se ilmeisesti on hänelle kovin tärkeää, siitä napinasta päätellen mitä saatiin kun emme kastaneet lastamme.

 

Matt. 19:5-6: Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

 

no sun on vähän vaikea vedota raamattuun, jos et itse kuulu seurakuntaan... Olettaen että teitä ei vihitty kirkossa- joten teitä ei ole Jumala yhdistänyt...

 

sori, katsoin huonosti, luulin, että zenn oli Ap.

 

Aivan sama mitä raamatussa lukee. Miehen ei koskaan tarvitse hylätä äitiään tai asettua välikappaleeksi vaimon ja anopin taistelujen välille. Haluaisitteko, että kun oma poikanne kasvaa aikuiseksi, hän hylkää teidät koska ette tule miniän kanssa toimeen ja miniä vaatii poikaanne asettumaan rinnalleen taistelussa teitä vastaan?

 

[QUOTE="vieras";22201880]no sun on vähän vaikea vedota raamattuun, jos et itse kuulu seurakuntaan... Olettaen että teitä ei vihitty kirkossa- joten teitä ei ole Jumala yhdistänyt...[/QUOTE]

No voihan perhana. Toisaalta tämä voisi olla riittävä syy kirkkoon liittymiselle ja kirkolliselle vihkimiselle

 

Aivan sama mitä raamatussa lukee. Miehen ei koskaan tarvitse hylätä äitiään tai asettua välikappaleeksi vaimon ja anopin taistelujen välille. Haluaisitteko, että kun oma poikanne kasvaa aikuiseksi, hän hylkää teidät koska ette tule miniän kanssa toimeen ja miniä vaatii poikaanne asettumaan rinnalleen taistelussa teitä vastaan?

Mä en halua tulla anoppini kaltaiseksi tai kasvattaa mammanpoikaa vaan ajattelevan itsenäisen aikuisen. Ja en halua taistella tulevan miniäni kanssa, haluan kohdella häntä tasavertaisena aikuisena, ihmisenä jolla on oikeus päättää omasta elämästään.



muoks. Yleensä anoppiongelma on se, ettei anopit voi hyväksyä lapsensa aikuistumista, vaan kokevat, että heillä on päätösvalta myös miniän elämään. He ovat viisaita elämää nähneitä, toisin kuin nuori ja tyhmemmänpuoleinen miniä. :saint:

 

Mä en halua tulla anoppini kaltaiseksi tai kasvattaa mammanpoikaa vaan ajattelevan itsenäisen aikuisen. Ja en halua taistella tulevan miniäni kanssa, haluan kohdella häntä tasavertaisena aikuisena, ihmisenä jolla on oikeus päättää omasta elämästään.

Et varmaankaan halua, mutta entä sitten kun huomaat miniän tekevän kaiken väärin ja kasvattavan lapset väärin, sekä yllyttävän miestään taisteluun sinua vastaan?

 

Hei, muistatteko semmoisen sähköpostin, jossa isä löytää tyttären huoneesta kirjeen, jossa tyttö 16 vee kertoi, että olen muuttanut kouöluttamattoman, työttömän, hiv-positiivisen, huumeita käyttävän rikollisen luo ja on raskaana tälle.... tai siis kaikkea kamalaa siinä oli, mutta niiiiiin plajon rakastettiin, että! ja sit viimeinen lause oli, että Ei vaan, olen kaverin luona, sain välitodistuksen, se on laatikossa. muista isi, että on pehmpiakin asioita kuin huono todistus...



Eli: anoppia voisi muistuttaa, että asiat voisivat olla huonomminkin...

 

Et varmaankaan halua, mutta entä sitten kun huomaat miniän tekevän kaiken väärin ja kasvattavan lapset väärin, sekä yllyttävän miestään taisteluun sinua vastaan?

Eihän ne asiat minulle kuulu. En kyllä aio haukkua häntä selän takana, vaan keskustella kasvokkain jos on asiaa.

 

Aivan sama mitä raamatussa lukee. Miehen ei koskaan tarvitse hylätä äitiään tai asettua välikappaleeksi vaimon ja anopin taistelujen välille. Haluaisitteko, että kun oma poikanne kasvaa aikuiseksi, hän hylkää teidät koska ette tule miniän kanssa toimeen ja miniä vaatii poikaanne asettumaan rinnalleen taistelussa teitä vastaan?

Minun mielestäni miehen pitää pitää yhtä vaimonsa kanssa eikä äitinsä kanssa. Miehen on asetettava rajat omalle äidilleen, mikäli äiti puuttuu liikaa aikuisen lapsen elämään. Miniän ja anopin suhdekin pysyy parempana, kun mies hoitaa oikein oman äitisuhteensa.

Minulla on kolme poikaa. Jos he menevät naimisiin tai avoliittoon, niin haluan, että heillä on kiinteä suhde, jossa vaimon mielipiteet otetaan ensiksi huomioon. Riidat johtuvat varmasti yhtälailla anopeista kuin miniöistä. Oma äitinikin löysi miniöistään valittamista ilman mitään syytä. Itse olen arvostellut omaa anoppia kovastikin nuorempana, mutta onneksi minun ei tarvinnut alkaa riitelemään, koska mieheni ymmärsi tunteeni. Mieheni sanoi minulle, ettei minun tarvitse välittää anopin puheista. Se oli minulle suuri henkinen tuki, jonka avulla pystyin säilyttämään hyvät välit anoppiin ilman että minun tarvitsi alkaa kilpailemaan miehestäni yhdessä anopin kanssa.

 

Et varmaankaan halua, mutta entä sitten kun huomaat miniän tekevän kaiken väärin ja kasvattavan lapset väärin, sekä yllyttävän miestään taisteluun sinua vastaan?

Tästä tulee oma äitini mieleen. Hänen mielestään veljeni vaimo kasvatti lapset aivan väärin ja piti aivan liian kovan kurin lapsille. Minun mielestäni lapset eivät voisi olla paremmin kasvatettuja. Jos anoppi tuollaisessa tilanteessa alkaa tuoda mielipiteitään liian pontevasti esille, niin lienee selvää, ettei miniälle jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vastustaa anoppia kaikin keinoin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia. Jos lapset ovat oikeasti vaarassa, niin sitten on tietysti eri asia, mutta silloinkin asiat pitäisi hoitaa mallikkaasti eikä oman lapsen perhettä rikkomalla.

 

Tästä tulee oma äitini mieleen. Hänen mielestään veljeni vaimo kasvatti lapset aivan väärin ja piti aivan liian kovan kurin lapsille. Minun mielestäni lapset eivät voisi olla paremmin kasvatettuja. Jos anoppi tuollaisessa tilanteessa alkaa tuoda mielipiteitään liian pontevasti esille, niin lienee selvää, ettei miniälle jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vastustaa anoppia kaikin keinoin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia. Jos lapset ovat oikeasti vaarassa, niin sitten on tietysti eri asia, mutta silloinkin asiat pitäisi hoitaa mallikkaasti eikä oman lapsen perhettä rikkomalla.

Miksi minä en saa ajatuksistani tätä samaa tekstiä. :flower:

Olen itse siinä tilanteessa, että toivoisin anopin tekevän lastensuojeluilmoituksen tilanteissa missä on sanottavaa.
Tosin mitään vakavia rikkeitä meillä ei hänen mielestään ole, hän vaan tykkää sanoa miten meidän pitäisi lasta käsitellä, tuntuu, että hän vain haluaa päsmäröidä ja tehdä meille selväksi kuka on johtajanaaras.

 

Kyllä nyt uskonto on oikeassa, miehen tulee erota isästään ja äidistään perustaakseen perheen vaimonsa kanssa. Tähän ydinperheeseen anoppi ei kuulu, eikä anopilla ole sanansijaa lasten kasvatukseen (jos ei ole kyseessä vakava asia, joka vaarantaa lasten terveyden ja turvallisuuden) eikä perheen sisäisiiin asioihin. Mies pistäkööt oman äitinsä suun tukkoon ja olkoon oman vaimonsa tukena.
Minä tyttölasten äitinä en todellakaan haluaisi lapsilleni anoppia, joka tekee kaiken väärin, puuttuu lasten kasvatukseen ja yllyttää poikaansa taisteluun omaa vaimoansa vastaan.

 

Olen lukenut jostain, että yleensä jos anoppi tunkee pariskunnan väliin, siis miehen äiti, niin se ONGELMA on miehessä, jonka tosin anoppi on kasvattanut. Mies ei ole irtautunut äidistään, eikä osaa itse laittaa rajoja tälle.

Itse teen vasta nyt eroprosessia toisesta vanhemmastani (isästäni tosin) ja huomaan, miten kiinni olin kasvanut hänen ajatteluunsa, joka oli vääristynyttä, narsistista. Ja huomaan nyt, ettei isäni ole 60 vuotiaanakaan irrottautunut omasta 90 mummostani, joka osaa aina nähdä asiat isäni kannalta, ei muiden. Muiden pitäisi aina joustaa, ei tämän aikuisen vauvaisäni.

 

Sitä on valmis ottamaan anopin pojan, mutta sen jälkeen ei vois olla missään tekemisissä?

Juu, joskus anoppi ottaa muakin päähän ja aivan varmasti itse aiheutan toisinaan ylimääräisiä harmaita anopille.

Mutta että ei vois samassa harrastuksessakaan olla?:O

 

Sitä on valmis ottamaan anopin pojan, mutta sen jälkeen ei vois olla missään tekemisissä?

Juu, joskus anoppi ottaa muakin päähän ja aivan varmasti itse aiheutan toisinaan ylimääräisiä harmaita anopille.

Mutta että ei vois samassa harrastuksessakaan olla?:O

Niin. Voisi ajatella, että samaan harrastukseen tulemalla anoppi haluaisi lähentyä miniäänsä, mutta miniä panee hanttiin minkä voi.

 

Niin. Voisi ajatella, että samaan harrastukseen tulemalla anoppi haluaisi lähentyä miniäänsä, mutta miniä panee hanttiin minkä voi.

Ja jos miniä vaikka harrastaa keramiikkaa, grafiikkaa, käy zumbassa ja vesijuoksemassa ja vielä pitsinnypläyksessäkin, niin eihän anopille jää kuin joku sukututkimus korkeintaan, tai miesten kuntosaliryhmä ja sinnehän ei sitä huoli....

 

juu kyllä se vaan niin on, että kun mies menee naisen kanssa yksiin, niin heistä tulee se perhe, joka itsenäisesti toimii ja miettii omat sääntönsä, arvonsa jne. Anoppi, vaikka saa olla kuinka rakas ja tärkeäkin, mutta hänen täytyisi tajuta, että hän antaa lapsensa perheen toimia itsenäisesti ja antaa neuvoja vain jos niitä häneltä kysytään. Eihän mekään ystäville mennä sanomaan, että kuule näin sinun pitää kasvattaa lapsesi ja teidän pitäisi tehdä niin ja näin...vaan me aikuiset ihmiset kunnioitamme toisten valintoja ja erilaisiakin ratkaisuja. Ihan samalla tavalla pitäisi toimia anopinkin.

onneksi mulla on ihana anoppi, joka ei todellakaan arvostele meidän valintoja tai tekemisiä.. ja mies joka kyllä osaa puolustaa perhettään ja vaimoaan tarpeen tullen.

 

Joskus on vaikeaa olla neuvomatta ja yrittämättä ajaa jotakuta "oikeaan" suuntaan. Näin esim. silloin kun elämänkokemuksensa perusteella tietää lapsensa tekevän väärän valinnan tai jonkun sellaisen teon, jota ei kannattaisi tehdä. Varmaan sitä samalla tavalla yrittää vaikuttaa lastenlastensakin elämään. On kuitenkin itse tullut huomattua, että usein ihmisten on vaan oppiakseen pakko saada tehdä omat virheensä.