Viimeinen hoito ohi..

Meillä mieheni kanssa oli tässä vasta -toistaiseksi- viimeinen hoito,eli 3 IVF, eli pakasteet on käytetty eikä ole yksikään kiinnittynyt edes. Luulin että ok, mutta nyt kun se on totta niin ei haluaisi vielä luovuttaa.. Lääkärin kanssa puhun asiasta vielä, niin voisikohan pyytää jotain tutkimuksia vielä? Jos niin mitä? Miten muilla kun on ollut viimeinen hoito ohi,niin onko onnistunut myöhemmin luomusti? Ootteko vain hyväksynyt asian? Nyt tarvis vertaistukea

 

Meg> Melkeen tiedän tuneen... Se melkeen tulee siitä että vielä odotellaan josko julkinen tekis meille kolmannen kun ollaan käyty kaksi julkisella ja yksi yksityisellä.

Tätä minä olen odottanut kuin kuuta nousevaa että pääsen tekemään surutyötä ja tavallaan jotekin toivon että ei tyks enää meitä edes ottaisi hoitoon niin pääsisin keskittymään adoptioon, mutta samalla pelkään että terveyskyselyissä saattaa tulla tyhjä arpa minulle ja sitten ollaan todellisessa kusessa...

Jos ei saada adoptiolupaa niin ei auta kun jatkaa... vielä tässä on 10v hoitoikää jäljellä...

Tsemppiä surutyön aloitteluun. Minä uskon että vain hoidot lopettamalla voi alkaa oikeesti työstämään asioita loppuun.

 

En tiennytkään että julkinen on noin tarkka että jos olette yksityisellä tehnyt yhden hoidon, niin siitä tulisi täyteen se kolme hoitoa,luulin että yksityinen ei liity ollenkaan tähän julkiseen hoitoon?! (Tosin me ollaan julkisella tehty ne kolme hoitoa) Olisitko halunnut jutella yksityisesti näistä tunteista ym? Muutkin saavat laittaa mulle viestiä.

 

Laittakaa yksityisviestiä ois kiva vaihtaa kokemuksia, varsinkin jos ootte lopettanut hoidot. Mietimme toki vielä yhtä hoitoa, eli neljättä IVF, mutta ei varmaan pariin vuoteen jaksa.. On mulla ystäviä joille pystyn kertoon näistä asioista, mutta olisi kiva vaihtaa ajatuksia jotka ovat kokeneet tämän ikävän asian..

 

Tyks tekee hoidon jos kokevat että meillä on yli 10% mahdollisuus onnistua jos oikein muistan.

Mennään ensikuun lopussa tapaamaan tyksiin ja juttelemaan jatkosta.

Päätökset on vaikeita ja elämä ei ole helppoa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihmettelen kuitenkin kuinka tuntuu tämä loppu helpottavan olotilaa.

 

Meg voimia tilanteeseenne!

Kuulostaa tutulta pohdinnalta. Meillä lähestyy kolmas IVF. Aiemmat hoidot eivät ole menneet nappiin. Tuoresiirtoon on päästy, mutta mitään ei olla saatu pakkaseen. Tästä syystä järin ei ole järin toiveikas ole kolmannen hoidon kanssa, vaan mietin jota sotasuunnitelmaa jatkon varalle. Julkiselta emme luultavasti apuja kolmannen hoidon jälkeen saa, joten yksityiselle suuntamme.

Ehkä neljäs hoito vielä omilla soluilla jos yksityisellä katsovat sen järkeväksi. Jos ei, seuraava vaihtoehto olisi lahjasoluhoidot. Sitten olen valmis lyömään hanskat tiskiin, koska koen että kaikkemme olemme yrittäneet. En halua kymmenen vuoden päästä harmitella ettemme yrittäneet tarpeeksi. Haluan tehdä kaikkeni ja sitten saa olla...nyt tuntuu on polkenut monta vuotta paikoillaan.

83yrittäjä, teilläkin on pitkä taival hoitoja takana. Tähänkin rumpaan väsyy...

 

Megille kirjoitelinki jo viestiä :wave:

Mutta piu_pau meillä sama tilanne kuin teillä, tosin todettu/ ääneen sanottu vuosi sitten kun kolmas ja viimeinen hoito julkisella tehtiin. Eli munasoluja tulee paljon, hedelmöittyvät ja lähtevät jakaantumaan, mutta sitten käy kato ja päästään vain tuoresiirtoon (ok yhdestä hoidosta laitettiin säälistä jotain pakkaseen).
Tuon viimeisen julkisen hoidon jälkeen tehtiin yksityisellä neljäs lääkärin suosituksesta viime syksynä ja vielä viides viime keväänä kun ensin ajettiin mun endoa alas. Näistä tulokset samat = yhtä huonot ja tulivat vielä selvemmin esille kun viljeltiin 5pv.
Nyt ollaan jonossa lahjamunasoluhoitoon + sitä ennen mulla leikataan endo toistamiseen, eli putsataan paikkoja + koitetaan saada mut ensin kuntoon (kivut kun ovat vain lisääntyneet).

Eli hyvin samanlaiselta kuulostaa teidän tilanne! Ja sama päätettiin miehen kanssa, että nyt tehdään mitä voidaan ettei tarvitse sitten 10 vuoden päästä katua!

Niin ja hetken mielijohteesta pistin adoptiopaperit postiin viikonloppuna kun miehen kanssa tilanteesta juteltiin! Tuli sellainen olo että nyt!! Sieltä ei kuitenkaan pariin kuukauteen mitään kuulu, niin keretään tuo 1 hoito lahjoitetulla tekemään ennen sitä prosessia. No katsellaan asia kerrallaan, mutta vielä ei ole pystynyt luovuttamaan.

 

Mulla kävi eilen sellanen juttu että keskustelin kaksi tuntia 5 sijaislapsen äidin kanssa ja hän sai niin paljon myyttejä murrettua että olen nyt todella mietteissäni josko saisin miehen sittenkin mukaan sellaiseen ajatukseen.

Oikeesti innostuin asiasta todenteolla ja adoptio alkoi tuntumaan suorastaan idioottimaiselta idealta.

 

Heippa tytöt, erityisesti Yrittaja! Pitkästä aikaa. Lopettelen yrityskiertoa numero 53. Alkaa olla aika väsynyttä.. Tuli mieleen mitä yrittäjälle kuuluu? Vuosi kaksi sitten piinailtiin samoihin aikoihin jatkuvasti..mistä sitä löytäisi sisältöä elämään ilman lasta... Miksi maksaa asuntolainaa, miksi painaa töitä pitkää päivää kun kenellekään ei tarvitse mitään jäädä? Hirvittää jo yksinäinen vanhuus ja lapsettomuus kakkostaso lapsenlapsettomuus..

 

johkunen, taidettiin tuossa kokemuksia DHEAsta pinossakin vaihtaa kuulumisia. On muuten DHEAt kaapissa odottamassa... Kuten sanoit on pakko kokeilla kaikki mahdollinen ennen kuin on valmis luovuttamaan. Toivotaan että sun endokivut helpottaisivat leikkauksen myötä ja pääsisitte hoitoihin. Kuinkan pitkään joudutte jonottamaan luovuttajaa?

Eikös tuo adoptiokin ole aika pitkä prosessi?

yrittäjä83, mua kiinnostais kans tuo sijaisvanhemmuus, enemmän kuin adoptio.

Adoptio tuntuu prosessina niin pitkältä että näiden lapsettomuushoitovuosien jälkeen en kyllä jaksais enää samanmoista pitkää rumbaa kokea. Ja numero kaksi, me asutaan helkkarin pienellä paikkakunnalla, joten kotimainen adoptio tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Jotenkin en usko että tämä paikkakunta jaksaisi yllättää ja ottaa avosylin vastaan ulkomailta adoptoidun lapsen.

Mitä tarkoitat tuolla "myyttien murtamisella"? Oliko hänellä lapsettomuustausta vai..? Mietin voiko ja jaksaako tällä taustalla sijaisvanhemmuutta...olisi ihanaa antaa tasapainoinen ja turvallinen koti, mutta sijoituksen tarkoitushan on lapsen ja biovanhempien yhdistäminen.

Meg, miten teillä menee? Meinaatteko käydä mutkan yksityisellä? Entä olisiko hoidot luovutetuilla soluilla mahdollisia? Kannustan kyllä vielä jatkamaan, jos tuntuu siltä että voimia ja halua on.

 

piu_pau niin olikin
Toivottavasti ne dheat toisi sulle vähän parempaa laatua muniksiin!

Endo-kipuihin on tullut nyt helpotusta, kiitos ruokavalio-tiedon joka on suunnattu endolaisille! Eilen aloitin myös popsimaan Q10-kuuria josko sillä saisi avun hormonaaliseen migreenin, joillekin on auttanut.

Lahjamunasoluhoitoon jonotus on noin 6kk (Suomessa), mutta mulla venyy sinne 9-10 koska leikkaus tehdään ensin, parin viikon päästä. Siitä 3kk toipumista ja sitten hoito.

Meillä on ikävä kyllä hyvin läheltä seurattuna 2 tylsempää tapausta sijaisperhetoiminnasta, joten meillä myytit ovat pysyneet ja emme sitä tietä halua kokeilla.
Adoptio-tie on pitkä, tosin meillä on tätä rumbaa takana jo 5,5 vuotta joten pitkä tie tämäkin. Kun käytiin adoptio-infossa, niin kotimaan adoption kesto noin 6-7 vuotta, kv-puoli riippuu pitkälti maasta, mutta kai se keskiarvo pyörii siinä 3 vuoden kohdalla (1-1,5v neuvontoja, noin 0,5v esityksen odotus + käsittely ja siitä sitten paperit kohdemaahan).
Mutta ennen sitä perhe-elämää täytyy koittaa tehdä kaikkia kivoja aikuisten-juttuja mitä ei sitten lapsen kanssa niin helposti tehdäkään, mulla se ainakin toimii suht hyvin!

 

täällä on myös se 3. IVF edessä, nopeasti, ihan liian nopeasti, ollaan tässä pisteessä. Kaksi hoitoa ovat tuottaneet 2 tuoresiirtoa ja ison joukon monitumaisia alkioita. Seuraavaksi käymme yksityisella puolella juttelemassa mitä voitaisiin tehdä.

En tiedä viitsinkö iskeä paria tonnia tiskiin yksityisellä näillä eväillä...jos 3. kerta antaa siihen jotain toivoa, sitten voin harkita.

Luovutetut munasolut kiinnostaa kovasti, olisin niihin valmis siirtymään vaikka heti. Tuntuu jotenkin toivoa antavalta ja fiksulta ratkaisulta.

Mutta kyllä se lapsettomuus koko ajan kasvaa uhkaavammaksi peikoksi, kun ei edes IVF auta.

 

aniraz olen pahoillani että teilläkin tuntuu olevan sama ongelma :'(
Muistuu niin mieleen oma mieli ja ajatukset jotka tossa vaiheessa oli hyvin samanlaiset.
Ehkä se kannattaa kysyä yksityisen puolen mielipidettä ja sitten päättää mitä tehdä. Vielähän on vaihtoehtoja mutta mikä se oikea kenellekin on, niin sepä ei niin helppoa olekaan!

 

johkunen kiitos. Yksityisen mukaan meidän ongelma on alkioiden jakaantumisessa ja ei auta kuin yrittää uudestaan omilla soluilla. Menopuria ja pitkää viljelyä suositeltiin. Mennään naikkarille tekee 3. hoito, yritän noita sieltä pyytää. Lääkäri kannusti jatkamaan, toivoa on. Olo on nyt helpottunut, ei ollakaan ihan toivottomia tapauksia.

piupau yritin laittaa sulle yksityisviestiä mutta niitä ei saa sulle lähettää?

Adoptio/sijaisvanhemmuus: noista kiinnostaa sijaisvanhemmuus, adoptio tuntuu liian pitkältä prosessilta. Mutta saa nähdä, uskaltaisiko sitä sitten kuitenkaan? Netistä löytyy paljon tutkimuksia, olen niitä lueskellut. johkunen oletteko pohtineet jo adoptiomaata, vai onko liian aikaista?

 

aniraz hyvä että saitte selkeitä neuvoa ja toivon uudelleen tulevaan
Meidän 3.hoito naikkarilla tehtiin juuri menopurilla ja pitkällä kaavalla, ainut kerta kun saatiin pari alkiota pakkaseen.
Meillä todettu myös ongelmaa jakaantumisesta lähtien, hedelmöittyminen menee hyvin mutta sitten alkaa ongelmat. 2 kertaa on tehty 5-päivän viljely ja siirtoon ollaan päästy, mutta alkiot ovat olleet hieman hitahkoja.
Toivotaan että teillä pitkäviljely toisi paremman tuloksen!

Me laitettiin muutaman viikko sitten adoptiopaperit menemään, käytiin alkuinfossa jo tammikuussa mutta piti vielä sulatella hieman asiaa. Tehdään siis kuitenkin 1 hoito luovutetuilla munasoluilla alkuvuodesta ennen kuin viedään adoptiota pidemmälle.
Niin ja multa tosiaan leikataan endoa + muuta reilun viikon päästä, eli täytyy pari kuukautta siitä parantua ennen tulevaa hoitoa.

Peukut pystyssä sulle ja tietysti muillekin jotka näiden ongelmien kanssa painiskelee!!

 

aniraz, mukava kuulla että käynti yksityisellä toi toivoa. Meillähän tuo Menopur oli viime hoidossa käytössä mutta isoin ongelma oli solujen raakuus monitumaisuuden ym. lisäksi. Nyt tauosta kaikkia mahdollinen irti ja toiveikkaana kolmanteen hoitoon.

Mua kans kiinnostaa sijoitus adoptiota enemmän. Tässä on jo ihan tarpeeksi pitkään että adoptioprosessi ei oikein kiinnosta. Tosin sijoituksessa on aika monta miinuspuolta ja asiaa jotka mietityttää.

Ja nyt on asetukset oikein ja yv:n pitäisi tulla perille.

johkunen, stempit leikkaukseen! Toivottavasti sulla kivut helpottais sen myötä.

Vai pitkä viljely..? Voiko monitumaisuus kadota vai miksi tuo on lyhyttä parempi? Meillä kun ei ole juuri mitään jäljellä parinkaan päivän jälkeen. :/

 

piu_pau laitoin yv:tä, mutta en tiedä menikö perille. Pitkällä viljelyllä selviää ne parhaat alkiot, heikomman oloinen voikin yllättää. Monitumaisuus voi korjaantua myös. Joo ei ole meilläkää kuin pari hassua jäljellä toisena päivänä, pitäis vähän enemmän onnistua pusertamaan. Foolihappo + b-vitamiinia voisi kuulemma molemmat syödä, solujen laatua parantamaan.

johkunen tsempitykset leikkaukseen multakin. Toi menopur kuulostaa lupaavalta!

 

Vielä tuosta pitkästä viljelystä; jos monitumainen alkio selviää 5-päivän viljelyn ja jakautuu blastoksi, niin sillä on yhtä hyvät mahdollisuudet tarttua kuin tavallisellakin alkiolla (voidaan myös pakastaa).
Samoin jos alkioissa fragmentoitumista, niin jakautumisen edetessä, se voi joko pahentua tai parantua, riippuu siis minkä verran sitä on ja missä, eli lisääntyykö se vai jää pienemmille prosenteille, jolloin kiinnittyminen voi tapahtua. Pääsääntö oli muistini mukaan, että alle 10% fragmentoitumista ei pitäisi vaikuttaa, siitä eteenpäin vaikuttaa jo alkion laatuluokitukseen.
Toinen on tuo jakaantuminen mistä aniraz kanssa sanoi. Jokin alkio voi olla alussa hieman hitahko, mutta kiriä loppua kohden ollen parempi kuin lyhyessä viljelyssä näytti.
Tietysti negatiivisena puolena on, että kato voi olla suuri kun alkiot karsiutuu, mutta itse ajattelin niin, että parempi karsiutua tuossa vaiheessa kun tehdä ns. turhia siirtoja ja turhia toiveita, mutta tästäkin ollaan montaa eri mieltä.

Kiitos ja tsempite teillekin tuleviin hoitoihin!!