viiden tai useamman lapsen perheitä?

onko palstalla kuinka paljon isoja perheitä?
Itselläni alkaa vauvakuume iskeä vaikka ajattelin ensin et ei enää, mutta ....!
olisi sitten jo viides lapsi!
Esikkokin jo 11 vuotias!

 

Mieti sitä kuinka paljon työtä tuonkokoisessa lapsilaumassa on ja millaista on valmistaa ruokaa aina pataljoonalle tai sitä miten kallista on lomailla missään isolla perheellä??

 

Meil on viis lasta =)

 

Täällä on kuuden lapsen äippä Vanhin 8v. ja nuorin täyttää just heinäkuussa 1v.

 

Onhan meitä... Meille 10. tulossa (ilmeisesti) enskuussa, eikun siis elokuussa.
Esikoinen on 15 ja rapiat... lähtee ammattikouluun just ja syntyneistä nuorin on nyt 1v4kk.

 

vaikka meillä on neljä olemme silti matkustelleet kohtalaisen paljonkin, eikä se ole ollut mielestäni mitenkään hankalaa, eikä turhan kallistakaan.
Se on miten siihen asennoituu!

 

Meillä 5.
Ensin 3, sitten pitkä tauko, kun ajattelimme että ne riittävät, vaan kuinkas kävikään, iltatähti piti saada, ja tottakai sille kaveri!
Nyt on kyllä lapset tehty.
Itse olen kokenut tämän "kahden erän" saamisen upeaksi, ensin nautin kolmesta pienestä, sitten tei töitä jne väliin ja nyt kun isommat ovat jo pian teinejä kaikki, saamme iloita noiden kahden pienemmän paapomisasta. Pienet ihailevat isompiaan, isot pieniä. Mitään mustasukkaisuutta tms ei ole olut.
Ja onhan meitä sylejä enemmän jossa pienet viihtyvät, ja isommat kun eivät enää kehtaa vanhempien sylissä istua, saavat kuitenkin hellytellä pikkuisten kanssa.
Ruokaa tehdään pataljoonalle, meteli on kova, ihmiset tulee ja menee ja ovista kuluu saranat, aina toivoo että olisi hiljaista ja jos joskus on, ei osaa ollakkaan!

 

:wave:
Viisi mukulaa! =)
vanhin jo täysikänen ja nuorin 4kk!! =) =)
Ja hyvin on ruuanlaitto onnitunu ja lomailutkin!

 

Meillä 5.
Ensin 3, sitten pitkä tauko, kun ajattelimme että ne riittävät, vaan kuinkas kävikään, iltatähti piti saada, ja tottakai sille kaveri!
Nyt on kyllä lapset tehty.
Itse olen kokenut tämän "kahden erän" saamisen upeaksi, ensin nautin kolmesta pienestä, sitten tei töitä jne väliin ja nyt kun isommat ovat jo pian teinejä kaikki, saamme iloita noiden kahden pienemmän paapomisasta. Pienet ihailevat isompiaan, isot pieniä. Mitään mustasukkaisuutta tms ei ole olut.
Ja onhan meitä sylejä enemmän jossa pienet viihtyvät, ja isommat kun eivät enää kehtaa vanhempien sylissä istua, saavat kuitenkin hellytellä pikkuisten kanssa.
Ruokaa tehdään pataljoonalle, meteli on kova, ihmiset tulee ja menee ja ovista kuluu saranat, aina toivoo että olisi hiljaista ja jos joskus on, ei osaa ollakkaan!

Näin!
=)

 

Meillä 5.
Ensin 3, sitten pitkä tauko, kun ajattelimme että ne riittävät, vaan kuinkas kävikään, iltatähti piti saada, ja tottakai sille kaveri!
Nyt on kyllä lapset tehty.
Itse olen kokenut tämän "kahden erän" saamisen upeaksi, ensin nautin kolmesta pienestä, sitten tei töitä jne väliin ja nyt kun isommat ovat jo pian teinejä kaikki, saamme iloita noiden kahden pienemmän paapomisasta. Pienet ihailevat isompiaan, isot pieniä. Mitään mustasukkaisuutta tms ei ole olut.
Ja onhan meitä sylejä enemmän jossa pienet viihtyvät, ja isommat kun eivät enää kehtaa vanhempien sylissä istua, saavat kuitenkin hellytellä pikkuisten kanssa.
Ruokaa tehdään pataljoonalle, meteli on kova, ihmiset tulee ja menee ja ovista kuluu saranat, aina toivoo että olisi hiljaista ja jos joskus on, ei osaa ollakkaan!

tämä oli mielestäni ihana kertomus perheestäsi!

 

Meidänkin piti saada viides, mutta tulikin kaksoset Niinkin saattaa käydä. Hyvin on kuitenkin menny!

 

Meillä on viisi lasta. Rakastan tätä ihanaa, äänekästä, isoa perhettämme. Iskä aina töissä (harrastaa päivätöiden lisäksi maataloutta...). Minä suht aina kotona muksujen kanssa, eikä ahdista pätkääkään! Toki pienet omat hetket ovat kullan arvoisia, mutta ihana aina sitten palata kotiin. Reilu kuukausi sitten sain keskenmenon ja nyt kun suru pikku hiljaa alkaa hellittämään - haluaisin uudelleen yrittää raskaaksi tuloa. Sitten kyllä olisi perhe koossa, jos meille vielä se pikkuinen suotaisiin. Ikää kun alkaa olla jo (parin vuoden päästä voin laittaa kakkuun 40 kynttilää). Jaksaminen on paljonkin asenteesta kiinni. Kun ei vaadi itseltään liikoja, hyväksyy väsyhetket - kaikki sujuu hienosti. Jos on huono päivä, kyllä sekin ohi menee.

 

Meidänkin piti saada viides, mutta tulikin kaksoset Niinkin saattaa käydä. Hyvin on kuitenkin menny!

Hups! (kävisköhän mullekin noin)?mutta tupla onnihan se!
Kaikki otetaan vastaan mitä suodaan!
Alkaa hetken päästä tulla jo sit ikääkin et olis kiva kasvattaa tätä perhettä jos kerta meinaa!
Kolmen kympin rajapyykki jo ylitetty!

 

Ei ole noin montaa,yksi löytyy :xmas: Mutta olen ihmetellyt tädin jaksamista,hänellä tammikuussa kuudennen lapsen laskettu aika

 

Ensin kolme ja sitten iltatähti, mutta kuinka ollakkaan alkoi vauvakuume uudelleen vuosien jälkeen (neljännen ja viidennen ikäero 10v). Nyt nuorin eli viides on puolitoista ja vanhin juuri ylioppilaaksi päässyt. Nyt olisi ihana saada vielä kaveri nuorimmalle, mutta jos näin käy on se kyllä viimeinen. Meillä myös matkusteltu ja liikuttu koko perheen kesken enkä ole nähnyt siinä mitään ongelmaa. Päinvastoin iso perhe tuo elämään paljon rakkautta ja sisältöä.

 

Joskus kun muistelen aikaa yhden lapsen kanssa ja nyt, tuntuu, että silloin sen yhden kanssa oli aikaa vähemmän ja kaikki jotenkin hankalampaa. Mitä enemmän lapsia on meille suotu, sen helpommaksi kuitenkin arki on käynyt.
Sitä kai sanotaan, että ensin on hirveästi kasvatusperiaatteita ja mitä enemmän lapsia, sen vähemmän periaatteita..
Tällä en tarkoita että meillä elettäisi kuin pellossa, vaan että olen oppinut priorisoimaan, delegoimaan ja relaamaan. Minussa on siis johtaja-ainesta kuten kaikissa suurperheiden äideissä!
Ap, sinulla on kuitenkin vielä aikaa, saada se "iltatähti" ja sitten vielä kerta kiellon päälle kaveriksi!