[QUOTE="jeps";27883014]En voi sanoa kuin että voi jeesus sentään.
Jos kävisit terapiassa niin sun ei tarttis edes muuttaa mihinkään.
Muakin on kiusattu ala-asteella ja ylä-asteella pahastikkin ja monia muitakin. Sä et ole ainut.
Ja jos sä kävisit juttelemassa jonku kanssa ne vois sulle takoa päähän että kiusaajat just haluaa sitä että sä lähdet ja oot pelkuri.
Siitähän ne saa suurimman nautinnon, ne EI TODELLAKAAN lähe sun perään mihinkään.
Mä tiedän miltä susta voi tuntua, oon ollu ihan samassa tilanteessa.
Sun EI pidä odotella mitään, eikä muuttaa ympäristö tai mitään vaan käsitellä se asia pois vaikka pahalta tuntuu!!
Jos sä muutat, sä näytät sun kiusaajille että ne on onnistunu.[/QUOTE]
Kun mun kiusaaminen seitsemännellä luokalla alko, niin sit kun sitä oli jatkunu tietyn aikaa nii mä aloin tajuumaan että mä taidan olla nyt sitten koko ylä-asteen ajan koulukiusattu et eivät varmasti lopeta koko ylä-asteen aikana tota hommaa.. No yritin sillonki kaikella tavalla punoo asioita järjestykseen, en tiiä miten hyvin se musta sit näky vai teinkö mä sitä ennemmin omassa mielessä, kun en tehny niitä perus asioita jotka yleensä tehdään ja siitä sit nähdään et kiusaaminen halutaan nyt lopettaa eli vanhemmille kertominen ja sitten koululle ja sitä kautta asioiden käsittely... mut kuitenkin yritin ja nyt mä täytän 18 ja oon koittanu tampata mun asioita jo 5 v*tun pitkää vuotta järjestykseen........... tuloksetta..........................
Mä oon yrittäny saada ihmisii auttaa mua, nyt peruskoulun jälkeen, tai oikeestaan sitä poikaa.. yritin sitä saada pitää huolta itestäni ja mulle tietty ihan jo perus asia sanomattakin oli niin pitää huolta hänestä. Kun mä oon hyvin tämmönen hoivaaja tyyppinen ihminen. Mut tää jätkä pesi kätesä hommasta, koska ei sillä ollukkaan niin paljon selkärankaa mitä se anto ymmärtää...
Ja yritin mää, yläasteellaki saada ihmisii pitää huolta musta ja näin. Mut eipä sitä välittämistä pahemmin osotettu.. et pyörin ehkä sit sellasten ihmisten piireissä just jotka ei sitä niin paljon halailemalla ja avoimella keskustelulla ja kaikella muulla tälläsellä osota. Ja sekin kun taisin olla sillon niille hirveen ilkeä, yleensä kaikille, kun mulla itelläni oli nii paha olla ja sit vedin osaks kanssa semmosta veemäisen ämmän roolia mikä nyt oli tosi typerää... eihän kukaan sellasesta voi tykätä. Sit myöhemmin oon kyllä tutustunu pariin ihanaan tyttöön jotka osottaa sitä välittämistään suoraan sydämmestä nii ihanilla tavoilla, et mun ei tarvinnu ees koskaan huomauttaa niille siitä vaan se tuli niiltä ihan itsestään !!
kiitos siitä <3
Voisinhan mä tänne jäädä............. mut ei kukaan haluu mua ystäväks ja joutusin aina kokee jonkunlaista syrjintää/nälvintää, vaikka varsinainen kiusaaminen loppuiski.
Tiedätsä jos saa huoran maineen niin se paskan haju ei lähe sit pesemälläkään........
Et siinä on ihan fiksuinta lähtee ite sit pois ja alkaa rakentaa elämää uudestaan muualla. Kun täällä sen vetää vaan ihan paskaksi, ei oo mahdollisuuksia muuhun. Eihän siinä oo niinku mitään järkee. Siinä jos sä jossain hukkaat oman elämäs kyllä... ja ihan sama merkihti tää sitten sitä et ne kiusaajat " voitti " tai miten sä nyt tämän asian kuvailitkaan. Niin ei mahda mitään. Mulla ois pitäny olla ehjä perhe ees jotka ois näyttäny välittämistä mua kohtaan että oisin jaksanu pysyy ehjänä ja kehdannu niille kertoo et mua kiusataan ja sitten ois pitäny alkaa käsittelee sitä asiaa siellä koulussaki ja viedä se niin pitkälle et oltais saatu se kiusaaminen varmasti loppumaan...
Mut se jäi jo tekemättä sillon, kun ois pitäny niitä tekoja tehdä.
Ja joo, kyllähän mä pelkään, enkä mä aio sitä salailla... eikä mun tarviikkaan... ja eiköhän nuo sen itekkin tiiä ja niiltä jos joiltain pitäs herätä se tunne et he on kanssa tehneet todella, todella, todella väärin ........
Ja eiköhän se monelta aikuisena herääkki se fiilis ja rupee tajuamaan että eipä munkaan teot kovin fiksuja sit ollu ja saattaa ollakki hyvin pahoillaan niistä, ellei jo oo, mut mulle on ihan sama mitä ajattelee kunhan ei oo mun elämää enää paskomassa tai mun tarvii nähdä niiden naamoja
vaikka näillä paikkakunnilla onkin ihan paljon koko eroa, niin tota tää jätkä tunsi sit jotain tyyppejä sieltä mun menneisyydestä ja nämä laverteli sille kaikkea mitä lie paskaa musta ja sitten se jätkä kerto niinku mulle että on kuullu musta juttuja. että mulla on ihan vitun paska maine ja niin edes päin. ja siitä alko mun mielestä pahiten meidän vaikeudet... et riideltiin sit koko ajan jostain ja sen jätkän käytös muuttu täysin mua kohtaan. ei meillä aikasemmin muistaakseni paljon mitään erimielisyyksiä ollu, ehkä jotain pientä kränää yhdest tietyst jutust mikä nyt ei liity niiden ihmisten sanomisiin mitenkään.....