vihaan työtäni, en vaan tiedä mitä muuta tehdä, en osaa muuta.... mutta tämä hajottaa jo huolella.

[ev]

olen eräässä firmassa töissä, en tiedä ammattinimikettäni mutta hoidan tilauksia, vastaan puhelimeen ja laskutan. työ on TYLSÄÄ ku mikä. istun vaan ja 99% ajasta menee VAIN tilausten naputteluun. numerosarjoja, pitkiä sellaisia. EAN koodeja, hintoja jne.... Olen ollut nyt päälle 4v tuolla töissä, välillä työt menee ok, välillä ne ahdistaa niin paljon ettei elämästä meinaa tulla mitään. Työ on myös yksinäistä, minulla ei ole esim. työkavereita. Yksin istua killotan. Ei ole kahviseuraa ei ketään kelle sanoa HUOMENTA.

Joo, pitäisi tehdä jotain mullistavaa, sanoa itsensä irti, keksiä muuta. Mutta ei ole niin helposti sanottu kuin tehty. Mulla on mahtavat edut työssäni, minulla on mm. pidempi loma kuin 4vkoa mikä on mahtavaa lasten kannalta, ei tartte miettiä loma-aikoina lasten hoitokuvioita tmv...

Mutta en ole onnellinen näin, työ on tosi iso osa ihmisen elämää ja jos siellä ei voi hyvin, ei mene hyvin muutenkaan. Kun jo illalla ahdistaa mennä nukkumaan kun tietää että taas aamulla on raahauduttava sinne....

 

[O_o]

Tiedän tunteen, olen itse vähän samanlaisessa työssä. Työkavereita ei ole tai on, mutta he ovat eri alan ammattilaisia ja miehiä. Joskus joku harjoittelija kysyikin, että teenkö JOKA PÄIVÄ tätä samaa... joo-o, TEEN! :xmas:

 

["a.p"]

Tiedän tunteen, olen itse vähän samanlaisessa työssä. Työkavereita ei ole tai on, mutta he ovat eri alan ammattilaisia ja miehiä. Joskus joku harjoittelija kysyikin, että teenkö JOKA PÄIVÄ tätä samaa... joo-o, TEEN! :xmas:

Minulta on kaverit mm kyselleet että etkö tosiaan muuta tee päivän aikana jne.... Juu en tee. Istun ja katse menee pöydällä olevasta paperista näytölle, takaisin paperiin, josta taas takaisin näytölle.... oikea käsi naputtaa konemaisesti numerosarjoja toisensa perään.

Jos jossain voin sanoa olevani hyvä niin siinä ettei mun tartte katsoa niitä numeroita joita naputan, käsi menee kuin itsestään, katson vaan paperia ja sitä numerosarjaa ja käsi menee itsestään.

 

[nellien]

mä voisin ottaa pariksi vuodeksi sun työn, lasten kaa saa fyysisesti tehä koko ajan kaikenlaista,puhumattaklaan kotitöistä,ni tällä hetkellä maistuisi hiljaisuudessa istuminen varsinkin kun siitä sais palkkaa.

jos kaipaat meteliä ja mneoa, niin päiväkoteihinhan tuntuu aina olevan paikkoja auki rohkeasti vaan, jos ainoa kriteerisi uudelle työlle on että se ei ole tuollaista,voi kaupan työntekijäkin olla helppo vaihtoehto.

itse en haluaisi mistään hinnasta kaupalle töihin,enkä siivoojaksi.

 

[o_O]

Onko teillä kehityskeskusteluja esimiehen kanssa tms.? Siinä tilanteessa voisit ottaa esille, että työnkuva on aika yksitoikkoinen? Toisaalta on hyvä, kun hallitsee rutiinit, mutta se on melkein yhtä kamalaa ellei stressaavampaakin olla epämiellyttävässä työssä kuin työttömänä.

 

["a.p"]

mä voisin ottaa pariksi vuodeksi sun työn, lasten kaa saa fyysisesti tehä koko ajan kaikenlaista,puhumattaklaan kotitöistä,ni tällä hetkellä maistuisi hiljaisuudessa istuminen varsinkin kun siitä sais palkkaa.

jos kaipaat meteliä ja mneoa, niin päiväkoteihinhan tuntuu aina olevan paikkoja auki rohkeasti vaan, jos ainoa kriteerisi uudelle työlle on että se ei ole tuollaista,voi kaupan työntekijäkin olla helppo vaihtoehto.

itse en haluaisi mistään hinnasta kaupalle töihin,enkä siivoojaksi.

olin nuorena kaupan kassalla, sekin oli kivempaa kun tää nykyinen työni! kassalla sentään näki ihmisiä, aika meni aikas nopsaan kun ihmiset vaihtu jatkuvasti ja samalla pystyi seuraamaan asioita ympärillä jne.

ja kyllä, mä olin 6v kotona lasten kanssa. oli rankkaa juu, ja silloin haaveilin että kun töihin pääsisi.... ja pääsinkin, olin päiväkodissa jonkin aikaa, sitten kaupan kassalla, sitten olin kokoonpanijana ja aulaemäntänä. nuo kaikki, kokoonpanijaa lukuunottamatta, oli ihan kivoja hommia sen aikaa kun niitä teki. päiväkotikin oli kivaa, mutta ei musta olisi siihen vuosi vuoden jälkeen. kaipaan aikuisia ihmisiä ympärilleni.

haaveilen aika paljon lähärin hommista jossain sairaalan vuodeosastolla. olin vuosi sitten itse viikon vuodeosastolla potilaana ja siinä seurailin lähäreiden hommaa, tuli tosi voimakas tunne että "toi olisi mun juttu".

 

["vieras"]

Hmm. Minusta tossa on aika hyvä lähtökohta lähteä katselemaan töitä jostain toisesta firmasta. En tiedä onko sulla koulutusta hommaan, mutta neljän vuoden kokemus laskutuksesta on jo iso plussa. Meinaan, että auttaisko jos pääsisit isompaan firmaan, jossa olis ja näkisi työkavereitakin?

 

[nellien]

mutta lähihoitajaksihan pääsee ihan helposti,ei kun vaan kouluttautumaan

itse haaveilen yliopisto koulutuksesta,se ei sit oo niin yksinkertainen homma ku kestää sen 6vuotta

 

[nooo]

[QUOTE="a.p";23661820]
haaveilen aika paljon lähärin hommista jossain sairaalan vuodeosastolla. olin vuosi sitten itse viikon vuodeosastolla potilaana ja siinä seurailin lähäreiden hommaa, tuli tosi voimakas tunne että "toi olisi mun juttu".[/QUOTE

No mutta, sittenhän hakeudut vaan koulutukseen, ja pääset tekemään mielekkäämpia hommia.

 

[rtee]

Tiedän tunteen. Tai no oma tilanteeni ei ole edes noin paha ja pää meinaa hajota. Olen ollut siivoojana kaksi vuotta ja olen niin kyllästynyt siihen. Minä myös vihaan sitä, että en näe töissä ihmisiä ollenkaan, enkä saa mitään ajateltavaa. Työ menee aivan rutiinilla, ei tarvitse käyttää aivoja ollenkaan ja minä niin haluaisin käyttää aivojani. Olen tässä nyt muutaman kuukauden etsinyt muita töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Juuri sain sähköpostin, että oli taas mennyt työ jollekin toiselle.

 

["a.p"]

no vielä ainakaan en voi lähärin hommia kuvitellakaan, selkäni on nimittäin aivan paskana. odottelen pääsyä parhaillaan tutkimuksiin, ja tällä hetkellä elän lähinnä kipulääkkeiden voimalla. en voi edes koiraani lenkittää, en ole puoleen vuoteen kyennyt. mies joutunut yksin hoitamaan senKIN asian...

 

["vieras"]

Otan osaa, en kestäisi tuollaista työtä! Selkävaivatkin varmaan helpottaisi,jos sun ei tarttisi koko päivää istua. Hae vaan lähihoitajaksi, ei kaikki lähihoitajan työt ole yhtä fyysisesti rankkoja kun vuodeosastolla, esimerkiksi mielenterveyspuolella työ painottuu lähinnä ohjaamiseen.

 

[laikkari]

olen siivooja, nautin työstäni, se on fyysistä, tapaan ihmisiä, minulla on mukavat työtoverit. Aamulla ei vituta lainkaan herätä töihin olo on energinen työpäivän päätyttyäkin.

jokaiselle on varmasti olemassa se oma ala. toivon että löydät omasi, itse en kestäisi tehdä kuvailemaasi työtä.

 

[anlinn]

Lähihoitajaksi jos siltä tuntuu. Erikoistumisena mielenterveys tai hammashoito, ovat vähän kevyempiä. Tai asiakaspalvelu ja tietuhallinto, saisit varmasti työkokemuksesta jotain hyväksiluetuksi.
Etsit vielä oppisopimuspaikan, niin saat palkaakin opiskeluajalta.

 

[Tai]

Jos lähdet opiskelemaan, ota selvää paljonko saisit aikuiskoulutustukea. Itse päivitän nyt yli parikymmentä vuotta vanhaa ammatillistakoulutustani. Aluksi olin töissä ja opiskelin kotoa ollen koulussa vain silloin tällöin. Jäin aikuisopintotuelle, kun jäin opintovapaalle viime syksynä.
Ainahan voi opintovapaalta palata omaan vanhaan duuniin.

 

["Eee"]

Minkälainen työ sua kiinnostais? Onko sulla joku koulutus jo olemassa? Olisko mahdollista ajatella, että alkaisit opiskella?

 

["vieras"]

Mulla on vähän sama tunne, vaikka työni onkin suht vaihtelevaa. Tämä ei vain ole se mitä haluan tehdä. Mulla on jo tämän koulutuksen kautta mahdollisuus hakeutua toisenlaisiin tehtäviin, mutta kun välillä tuntuu että haluaisin ihan eri alaa. Taloudellisesti vain ei ole mahdollista lähteä opiskelijaksi ja oppisopimuspaikkoja ei noin vain ole... Etenkin kun vaihtaisin ammatista jossa on takuuvarma työllisyys aina ammattiin joka on epävarmempi!

 

[Non compos mentis]

Mä opiskelen työn ohessa juuri tuon takia. Ei se oma työni nyt järkyttävän kamalalta tunnu, muttei se omintakaan saraa ole. Itse olen valmis tinkimään eduista ja palkasta, jos sopiva työpaikka löytyy siltä omalta alalta. =)