Vihaan työpaikkaani, mutta milläs lähdet pois...

Töitä on kuitenkin pakko tehdä ja edut on hyvät nykyisessä paikassa. En vaan voi sietää siellä oloa. Työ on puuduttavaa ja tylsää, ei ole työkavereita. Yksin istun kaikki päivät. Plääh.

Millä sitä saisi rohkeutta ja vaan ottaa loparit, ettiä uusi paikka... Kun on tälläinen nysväke.

 

Ei kannata ottaa lopareita ensin. Hae uusi paikka ensin ja sitten voit haistattaa pitkät nykyiselle työllesi.

 

Mulla vähän sama juttu! Päivittäin käyn työpaikkoja kattelemassa mollin sivuilla, mutta eipä ole ei. Ja toisaalta olis aika rohkeeta lähtee vakituisesta paikasta noin vaan, että kaipa se on kitkutettava niin kauan kun mielenterveys kestää. Mulla on kyllä työkavereita, muutama ihanakin jopa, mutta pomo on niin v.mäinen k.pää kuin vaan voi olla, ja pilaa työilmapiirin. Kaikki on pahalla päällä, eikä kellään ole motivaatiota yhtään. Työvuorot ilmoitetaan milloin jaksetaan, yleensä edellisenä torstaina, eli omaa elämää ei voi olla, koska et voi etukäteen tietää mihin vuoroon töihin menet.

 

Liityn tähän joukkoon. Vaihdan työpaikkaa heti, kun tiedän mitä haluan tehdä. Minulla on ihanat asiakkaat ja työpisteessä maailman parhaat työkaverit, kaksi naista. Mutta oma miespomoni on tyhmä, yksinkertainen, itsekäs, eikä tiedä töistämme mitään.