V
"vieras"
Vieras
Rintani roikkuvat. Niissä näkyy suonia. Nännit ovat valuneet alas, ne ovat lähestulkoon rintojen takana ja venyneet. Nännit ovat järkyttävän kokoiset. Siinä, missä rinnan pitäisi oikeasti alkaa kaulan alapuolella, minulla on vain venynyttä, ällöttävää, raskausarpista ihoa. Sen jälkeen tulee läskisäkit. Kuppikokoni on b, ja rinnat suht suuret, mutta ne vain valuvat alaspäin. Oikeanlaisilla rintaliiveillä ne näyttävät olevan pystyssä, kun minulla on vaatteet päällä.
Mieheni pitäisi siitä, kun käyttäisin kauniita alusvaatteita, seksikkäitä pieniä rintaliivejä, mutten voi. Kun katson peiliin sellaiset päällä, alan vain itkeä. En halua mieheni koskevan rintoihin enää ollenkaan, en halua näyttää niitä, vaikka hän sanoo pitävänsä niistä. Aina kun harrastamme seksiä, ja mies hyväilee rintojani, minua vain alkaa itkettää.
Viitisen vuotta sitten en tarvinnut liivejä, rintani näyttivät hyvältä. Raskausaikana tein sen virheen, että olin paljon ilman liivejä. Silloin se alkoi. Kun rinnat täyttyivät maidosta, ne alkoivat roikkua. Loppuraskaudesta oli pakko pitää liivejä melkein kokoajan, kun ne painoivat niin paljon. Sitten, kun maidontulo lakkasi, tilalle jäi hirveät säkit.
Yritän välillä harjoittaa rintalihaksia, mutten hallitse niitä kunnolla. Eikä siitä kai olisi juuri mitään apuakaan.
Minulla ei koskaan tule olemaan varaa leikkaukseen. Haluaisin edes kohotuksen, jotta voisin katsoa peiliin, ja olla itkemättä.
Olen vasta kaksikymppinen, ja rintani ovat kuin 50 vuotta vanhemmalla, usean lapsen saaneella rouvalla.
Säilyykö tämä tunne läpi elämän? Asia on ollut mielessäni joka päivä yli kolmen vuoden ajan.
Yritän ola välittämättä, ja ajatella että rinnat ovat vain vauvan ruokaa varten, mutta en pysty. Rintani ovat aina olleet minulle tärkeät. Ne olivat ensimmäinen merkki naiseksi tulemisesta, ja olin niistä äärettömän ylpeä nuorena.
Mieheni pitäisi siitä, kun käyttäisin kauniita alusvaatteita, seksikkäitä pieniä rintaliivejä, mutten voi. Kun katson peiliin sellaiset päällä, alan vain itkeä. En halua mieheni koskevan rintoihin enää ollenkaan, en halua näyttää niitä, vaikka hän sanoo pitävänsä niistä. Aina kun harrastamme seksiä, ja mies hyväilee rintojani, minua vain alkaa itkettää.
Viitisen vuotta sitten en tarvinnut liivejä, rintani näyttivät hyvältä. Raskausaikana tein sen virheen, että olin paljon ilman liivejä. Silloin se alkoi. Kun rinnat täyttyivät maidosta, ne alkoivat roikkua. Loppuraskaudesta oli pakko pitää liivejä melkein kokoajan, kun ne painoivat niin paljon. Sitten, kun maidontulo lakkasi, tilalle jäi hirveät säkit.
Yritän välillä harjoittaa rintalihaksia, mutten hallitse niitä kunnolla. Eikä siitä kai olisi juuri mitään apuakaan.
Minulla ei koskaan tule olemaan varaa leikkaukseen. Haluaisin edes kohotuksen, jotta voisin katsoa peiliin, ja olla itkemättä.
Olen vasta kaksikymppinen, ja rintani ovat kuin 50 vuotta vanhemmalla, usean lapsen saaneella rouvalla.
Säilyykö tämä tunne läpi elämän? Asia on ollut mielessäni joka päivä yli kolmen vuoden ajan.
Yritän ola välittämättä, ja ajatella että rinnat ovat vain vauvan ruokaa varten, mutta en pysty. Rintani ovat aina olleet minulle tärkeät. Ne olivat ensimmäinen merkki naiseksi tulemisesta, ja olin niistä äärettömän ylpeä nuorena.