Vihaan raskaanaolemista.

Minä olen myös inhonnut raskaana olemista ja synnyttämistä, vaikka palkinto onkin melkoinen. Raskaanaolo ei tunnu koskaan loppuvan, pahoinvointi hankaloittaa työntekoa ja toisten lasten hoitamista, liitoskivut ja aikaisin alkavat supistukset hankaloittavat liikkumista, töidentekoa ja toisten lasten hoitamista, rinnat ovat kipeät ja kosketusarat kuukausien ajan, seksi kuvottaa ja mitenkään ei mahdu liikkumaan sitten, kun turvotus ja vatsa päättävät ottaa vallan. Enkä todellakaan ole ollut kauneimmillani raskaana ollessani.

 

Onko sinut siis raiskattu vai miten niin et ole valinnut?

Toisella kerral petti ehkäisy, toisella kerralla raiskattiin viikon ajan. Piuhat on menossa katki. Varmaan sitäkään ei näiden lapsettomien mielestä saisi tehdä.

 

Raiskattu viikon ajan :O Ei voi olla totta

Mutta asiaan, me yritettiin ekaa lasta yli 6 v ja raskausaika oli pahoinvointienkin kanssa ihan kivaa aikaa Haaveiltiin,ostettiin vauvalle tavaroita jne..
kakkosen aikaan pahoinvointi oli kauheaa,enkä pysynyt pystyssä.
ja nyt tämä kolmonen,koko ajan on ällö olo,turvonnut,ummetusta,ihan kaikkea....Pääosin vaan vit*ttaa!

 

ymmärrän ap:ta. miula toinen raskaus oli todella vaikea ensimmäiseen verrattuna, tuskin olisin toista tehnyt jos olisin tiennyt!!! viikkotolkulla pahoinvointia ilman oksentamista, kävely kävi mahdottomaksi,
oli ihmeellisiä vatsakipuja ym muuta kivaa. mutta silti nautin mahani esittelystä & sikiön potkuista,
tunsin olevani kaunis. ja nyt on älyttömän haikea fiilis, kun tiedän etten saa kokea sitä enää koskaan

 

Myös ne eivät itse ole valinneet raskauksiaan, joilla pidetään kiinni Taivaan Isän perhesuunnittelusta Ja välillä tuntuukin, että ei sitä kestä, mutta sitten tulee se helpompi aika

 

[QUOTE="pop";26635868]Toisella kerral petti ehkäisy, toisella kerralla raiskattiin viikon ajan. Piuhat on menossa katki. Varmaan sitäkään ei näiden lapsettomien mielestä saisi tehdä.[/QUOTE]


Eikun TODELLAKIN piuhat katki tommoselta! Ei teidän tarvitse lisääntyä.

 

Ai ei vai...

Mietippä, miten pahalta hänestäkin tuntuu kun täällä "mammat" valittelee että inhoaa raskaana olemista, ja jollakin ei oikeasti ole mahdollisuutta raskautua, adoptioon ehkä, mutta haluaa kuitenkin oman vauvan, ja sen kasvattaa mahassaan muttei voi.

Älkää KOSKAAN, K-O-S-K-A-A-N pätekö naiselle joka kärsii lapsettomuudesta, hirveämpää tunnetta ja tekoa en tiedä!

Nimimerkillä: En minäkään saa OMAA lasta (kohtu poistettu ym syövän takia)

Ihan samoin. Älkää K-O-S-K-A-A-N tulko sanomaan, mitä toinen saa tuntea tai ei saa tuntea tai saa sanoa tai ei saa sanoa.

 

Ymmärrän. Eka raskaus oli ihanaa, oli pahoinvointia ja ennenaikaisia supistuksia mutta olo oli muuten ok, voi liikkua jonkin verran (ihan kävelyä jopa tarkoitan) ja muutenkin oli ihanaa. Toisessa raskaudessa oksentelin itseni tippaan saakka mutta loppu oli taas hienoa. Oli tosi vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka sanoivat, että raskaanaoleminen on kamalaa (mutta vauva ihana). Luonto opetti, kolmas raskaus oli kammottavaa. Olin niin väsynyt, että olisin voinut nukkua 48 h/ vrk, näin untakin vain nukkumisesta. Liitoskivut alkoivat aikaisin, liikkuminen sattui niin saamaristi, ettei siitä tullut yhtään mitään. Lisäksi selkä kiukutteli. Eli lojuin sen koko odotusajan väsyneenä. Oli aika alakuloinen olo. Vauva on kyllä ihana ja nyt saa sitten vaunu/liinakävelyjä tehdä mielin määrin .

 

Eihän tässä kukaan hänelle alkanutkaan pätemään, tuolla ajattelutavalla KUKAAN ei saisi valittaa yhtään mistään koska AINA löytyy joku jolla on asiat huonommin ja kyllähän tuosta otsikosta näkee mitä tämä ketju sisältää joten miksi ihmeessä se pitää avata jos ei kestä sisältöä? :headwall:

Niinpä. Jos mies hakkaa, niin pitää vaan sietää, koska joku toinen ei ole saanut parisuhdetta ollenkaan. Ja tietenkään ei saa lenkkeillä, koska joku toinen voi istua pyörätuolissa ja pahoittaa mielensä, kun toiset vaan kirmailee.