Tässä kun ei ole kyse mistään tiukkapipoisuudestani.
Esimerkiksi itse olen hyvin seksuaalinen henkilö, ja jopa tutkinut ihmisten seksikäyttäytymistä.
Mutta uskokaa tai älkää, siinä kyllä omat halut katoavat ja seksi kääntyy vastaan negatiivisena asiana, kun mies on tehnyt siitä itselleen pakkomielteen ja kuten joku tuolla sanoikin; oma kotini on täynnä pornoa joka nurkan takana.
Itsetyydytys on ollut Suomessa tabu kauan, mutta viime aikoina asiaa on nostettu enemmän ja enemmän pinnalle, mikä on hieno juttu. Mutta ei vaadi paljoa erottaa epänormaali normaalista, pakkomielle tavallisesta elämästä - ainakaan, kun elää tällaisen henkilön kanssa. Totta kai ymmärrän tervettä itsetyydytystä, mutta EN TODELLAKAAN sitä, että käytetään jokainen yksinäinen hetki tumputukseen, ja lasketaan minuutteja seuraavaan pornosessioon.
En todellakaan ymmärrä tai ainakaan hyväksy sitä, että minua loukataan tällaisella toiminnalla ja on muuten musertavaa seurata sivusta, kun parisuhde kärsii ja tuhoutuu. Olen yrittänyt, antanut aikaani ja tukeani, yhdessä vaiheessa jopa väkisin seksiä useita kertoja päivässä (joskus jopa harvemmin) vaikeissakin tilanteissa, jotta mies pääsisi pakkomielteestään eroon. Esineellistin siis itsekin itseäni.
Hellyyttä en saa, mutta huomiota kyllä jossain vaiheessa viikkoa, kun mies alkaa ähistä korvaani ja puristella, riisua jne., olettaen että automaattisesti kyllä annan hänelle. En todellakaan, mies kuvottaa minua.
Kun jaksaisi ryhtyä eroprosessiin.