Vihaan ihmisiä!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-Lo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

J-Lo

Vieras
Olen ollut koko elämäni asiakaspalveluduunissa ja mun pitää sanoa että tänä päivänä olen oppinut vihaamaan ihmisiä! Miten urpoja ja yksinkertasia jengi osaa olla? Joka asiasta soitetaan ekaks asiakaspalveluun, vaikka tieto löytyisi nettisivulta (josta se aspanumero on jouduttu kuitenkin kaivamaan). Yksinkertaisimpiakaan asioita ei ymmärretä vaan asiat pitää vääntää rautalangasta. Miten tää valtio on vielä raiteillaan, ku sellassii urpoja väärällään? Ja etenki suomalaiset, kuinka tympeitä ja ilkeitä! Tuntuu että ainoo tavote on saada se toinen (asiakaspalvelija) huonolle tuulelle ja sen päivä pilalle. Oon huomannu että persettä nuolemalla ihmiset saa palveltua tyytyväisiksi, mut mä en ENÄÄ JAKSA SITÄ! Nyt loppu PERSEENNUOLEMINEN, jätän sen suosiolla muille.

Onneks nyt mammalomalla ja ainakin vuosi kotona. Sen jälkeen en voisi enää kuvitellakaan asiakaspalveluduunia, sillä se saa mut vihaseksi, surulliseksi ja sairaaksi. Joutuu miettimään mitä sitä alkaa sitten tekemään, sillä aspa on se mitä parhaiten osaan, ei vaan enää hermot kestä.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
Mä yleisesti inhoan ihmisiä, vihata on ehkä turhan voimakas sana, mut yleisesti ottaen en tunne oloani mukavaksi missään missä on paljon ihmisiä, vielä pahempi jos niiden kanssa pitää kommunikoida jotenkin (esim. juhlissa). Mulla on ihan muutama läheinen, jonka kanssa kanssakäymistä en koe raskaaksi vaan koen siitä saavani irtikin jotain. Suurin osa muista ihmisistä on niin epäkiinnostavia sillä tasolla mille heidän kanssaan nyt onnistun ikinä pääsemään, että tyhjän seinän tuijottaminenkin on kiinnostavampaa kuin minkäänlainen vuorovaikutus heidän kanssaan.

SIksi mulle onkin ollut suuri yllätys, että nykyisessä työssäni olen pitänyt kaikista eniten juuri asiakaspalveluun liittyvistä työtehtävistä ja ASIAKKAISTA! Meillä tosin hankalia asiakkaita käy aivan äärimmäisen harvoin. Asiakkaiden hyvä tuuli ja miellyttävä käytös sensijaan tarttuvat ja saavat minut hymyilemään joka päivä useita kertoja. Tuolla mä voisin melkein tuntea jopa pitäväni ihmisistä! Huonommin käyttäytyvät jotenkin ohitan ja unohdan, koska niitä on niin pieni vähemmistö ja silloinkin yleensä närkästykseen on ollut perusteltu syy, joku väärinkäsitys, tekninen vika tms.
 
Olen ollut koko elämäni asiakaspalveluduunissa ja mun pitää sanoa että tänä päivänä olen oppinut vihaamaan ihmisiä! Miten urpoja ja yksinkertasia jengi osaa olla? Joka asiasta soitetaan ekaks asiakaspalveluun, vaikka tieto löytyisi nettisivulta (josta se aspanumero on jouduttu kuitenkin kaivamaan). Yksinkertaisimpiakaan asioita ei ymmärretä vaan asiat pitää vääntää rautalangasta. Miten tää valtio on vielä raiteillaan, ku sellassii urpoja väärällään? Ja etenki suomalaiset, kuinka tympeitä ja ilkeitä! Tuntuu että ainoo tavote on saada se toinen (asiakaspalvelija) huonolle tuulelle ja sen päivä pilalle. Oon huomannu että persettä nuolemalla ihmiset saa palveltua tyytyväisiksi, mut mä en ENÄÄ JAKSA SITÄ! Nyt loppu PERSEENNUOLEMINEN, jätän sen suosiolla muille.

Onneks nyt mammalomalla ja ainakin vuosi kotona. Sen jälkeen en voisi enää kuvitellakaan asiakaspalveluduunia, sillä se saa mut vihaseksi, surulliseksi ja sairaaksi. Joutuu miettimään mitä sitä alkaa sitten tekemään, sillä aspa on se mitä parhaiten osaan, ei vaan enää hermot kestä.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kyllä. Ne jotka joutuvat asiakaspalvelutöissä olla, niin harvoin jaksavat ihmisiä vapaa-ajalla.
voi kun pääsisi nappia painelemaan metsäfirmaan. tai siivoamaan rappuja.
 
[QUOTE="vieras";24812048]Mä yleisesti inhoan ihmisiä, vihata on ehkä turhan voimakas sana, mut yleisesti ottaen en tunne oloani mukavaksi missään missä on paljon ihmisiä, vielä pahempi jos niiden kanssa pitää kommunikoida jotenkin (esim. juhlissa). Mulla on ihan muutama läheinen, jonka kanssa kanssakäymistä en koe raskaaksi vaan koen siitä saavani irtikin jotain. Suurin osa muista ihmisistä on niin epäkiinnostavia sillä tasolla mille heidän kanssaan nyt onnistun ikinä pääsemään, että tyhjän seinän tuijottaminenkin on kiinnostavampaa kuin minkäänlainen vuorovaikutus heidän kanssaan.

SIksi mulle onkin ollut suuri yllätys, että nykyisessä työssäni olen pitänyt kaikista eniten juuri asiakaspalveluun liittyvistä työtehtävistä ja ASIAKKAISTA! Meillä tosin hankalia asiakkaita käy aivan äärimmäisen harvoin. Asiakkaiden hyvä tuuli ja miellyttävä käytös sensijaan tarttuvat ja saavat minut hymyilemään joka päivä useita kertoja. Tuolla mä voisin melkein tuntea jopa pitäväni ihmisistä! Huonommin käyttäytyvät jotenkin ohitan ja unohdan, koska niitä on niin pieni vähemmistö ja silloinkin yleensä närkästykseen on ollut perusteltu syy, joku väärinkäsitys, tekninen vika tms.[/QUOTE]

Oi, sun duunipaikka kuulostaa ihanalta! :) Ole siitä onnellinen!
 
Kyllä. Ne jotka joutuvat asiakaspalvelutöissä olla, niin harvoin jaksavat ihmisiä vapaa-ajalla.
voi kun pääsisi nappia painelemaan metsäfirmaan. tai siivoamaan rappuja.

Sanoppa muuta! Kylmäkaappiin täyttelemään viilejä tai hyllyttämään jotain varastoa. Aijai. :) Tuo on muuten ihan totta..töissä ollessani koin tosi raskaaksi tavata ketään ystäviä duunin jälkeen. Nyt mammalomalla nautin siitä täysin rinnoin! Kun vielä keksis sen tulevan ammatin..tai sitten jään kotiäidiksi. ;)
 
Mitä asiakaspalveluun sitten kuuluu?

Aspa on tosi laaja käsite.. Oon ite ollu ravintolassa tarjoilijana sekä baarimikkona. Mutta viimesin paikka missä palo käpy, oli eräs myymälä jossa mun vastuulla oli mm. s-postit, puhelin, myymälä + firman muiden työntekijöiden hyysäys=kahvinkeitto ja tiskit joka myös otti mua pannuun. Tietty olis eri juttu palvella jossai laatufirmassa, jossa myyt designia ja voit olla ylpeä myymästäsi tavarasta (toisin kuin tuossa ed. työpaikassani).
 

Yhteistyössä