vierailija
Mä oon aina parhaani tehnyt kaiken eteen. Nyt vaan vituttaa koko ajan. Mä en jaksa siivota, laittaa tiskei, siivota, siivota, pestä pyykkii, laittaa ruokaa, siivoo koiranpentujen paskaa, ulkoiluttaa koiria.
Koko vitun ajan pitäisi vaan tehdä jotain.
Tiedän että tää on osittain oma vika, ei ois pitänyt tehdä ikinä noita pentuja, ne on ihania, mutta se työ mikä niissä on ollut on liikaa mulle. Mä en jaksa, mä en vittu jaksa.
En halua kuulla yhtään kertaa äiti tuo vettä , tee sitå tätä ja tota.
Mä etsin yksiön, en ota ketään mukaan, irtisanon työpaikan, otan vitun karenssin, enkä suostu tekee ikinä enää yhtään mitään. Mä olen tarpeeksi tehnyt! Mä muutan yksin asuu enkä ota kenestäkään vastuuta, makaan vaan enkä tee ikinä mitään.
Vittu tätä yhteuskuntaakin oon 13 vuotta jaksanut haastavan ADHD pojan kanssa, kiitos pitäis olla se että saan muutaman vuoden sapatin jotta voin palautua rankoista vuosista, mutta ehei.. vaikka sulle on annettu moninkertaisesti jaksettavaa niin eihän sitä oteta missään huomioon, sit itketään mediassa kun joku on vaikka menettänyt hermot ja läppässyt lasta. No vittu lasta et saa helpommaksi, mutta yhteiakunta vois sen vaikka työmarkkinatuen antaa ilman jatkuvaa saatanan hätistelyä, antaa aen ajan mitä vanhempi tarvitsee palautuakseen. Mutta ei, sun pitää tuottaa yhteiskunnalle. Ja tottakai me syytetään vaan vanhempaa, kun yksinkertaisesti vois olla niin että töistä saa jäädä pois ilman karenssia, jos etuntuu ettei jaksa.
Mä lähden ja näytän yhteiskunnalle keskisormea en tee vittu mitään ik k nä enää, mä en jakSa. Turhaa enää yritän, kellään ei oo kivaa mun kanssa oon koko ajan ärtynyt koska oon ihan loppu.
Mä en tarvii lastensuojelua, mä tarviin saada vaan olla , ilman työpakkoa, ilmann kotitöitä. Miehelle ei mee kaaliin että en jaksa, jospa menis kun lähden.
Koko vitun ajan pitäisi vaan tehdä jotain.
Tiedän että tää on osittain oma vika, ei ois pitänyt tehdä ikinä noita pentuja, ne on ihania, mutta se työ mikä niissä on ollut on liikaa mulle. Mä en jaksa, mä en vittu jaksa.
En halua kuulla yhtään kertaa äiti tuo vettä , tee sitå tätä ja tota.
Mä etsin yksiön, en ota ketään mukaan, irtisanon työpaikan, otan vitun karenssin, enkä suostu tekee ikinä enää yhtään mitään. Mä olen tarpeeksi tehnyt! Mä muutan yksin asuu enkä ota kenestäkään vastuuta, makaan vaan enkä tee ikinä mitään.
Vittu tätä yhteuskuntaakin oon 13 vuotta jaksanut haastavan ADHD pojan kanssa, kiitos pitäis olla se että saan muutaman vuoden sapatin jotta voin palautua rankoista vuosista, mutta ehei.. vaikka sulle on annettu moninkertaisesti jaksettavaa niin eihän sitä oteta missään huomioon, sit itketään mediassa kun joku on vaikka menettänyt hermot ja läppässyt lasta. No vittu lasta et saa helpommaksi, mutta yhteiakunta vois sen vaikka työmarkkinatuen antaa ilman jatkuvaa saatanan hätistelyä, antaa aen ajan mitä vanhempi tarvitsee palautuakseen. Mutta ei, sun pitää tuottaa yhteiskunnalle. Ja tottakai me syytetään vaan vanhempaa, kun yksinkertaisesti vois olla niin että töistä saa jäädä pois ilman karenssia, jos etuntuu ettei jaksa.
Mä lähden ja näytän yhteiskunnalle keskisormea en tee vittu mitään ik k nä enää, mä en jakSa. Turhaa enää yritän, kellään ei oo kivaa mun kanssa oon koko ajan ärtynyt koska oon ihan loppu.
Mä en tarvii lastensuojelua, mä tarviin saada vaan olla , ilman työpakkoa, ilmann kotitöitä. Miehelle ei mee kaaliin että en jaksa, jospa menis kun lähden.
