Vihaan aamuja

[tiipii....]

Olen niin kyllästynyt joka-aamuiseen rumbaan, mikä meillä vallitsee...Sama meno joka ikinen aamu. Ylös siinä kasin maissa, minä ja lapset (taapero ja vauva). Mies lähtee aiemmin töihin. Taaperolle aamutelkkaria, minä keitän kahvia, luen jotain lehteä ja syön leipää. Kohta taapero tulee aamupalalle ja sit pitääkin keittää vauvalle puuro. Aamutoimille molemmat, vaipan- ja pyjamien vaihdot + tarvittavat pesut. Sit vauvalle puuron syöttö, taapero leikkii. Sitten pääsen itse pesulle tai mitä milloinkin jaksan tehdä, vaatteet ainakin vaihdan . Kello lähenee jo lounasaikaa kun aamutoimet valmistuu... Ja "pitäisi" vielä uloskin ehtiä. Jos yritän meille aamuksi ohjelmaa, että mennään vaikka kaupungille, niin kotiin tullaan siinä ennen yhtä ja auttamattomasti on kaikki ruoat ja unet myöhässä. Päivät tosin menee niin nopsaan.
Mutta siis ongelma itselläni tässä on se, että olen lopen kyllästynyt, kun kaikki aamut menee samaa rataa. Millasia aamupuuhia muilla on? Oletteko ylitouhukkaita ja valmiina päivään jo tunnin sisällä herätyksestä? Tuntuu, että en toimi aamuisin. Ehkä yöheräilyt vielä rokottaa, mutten koe olevani mitenkään väsynyt, lähinnä vaan kyllästynyt. Olen itsekin miettinyt jo jotain ratkaisuja, esim. lähdetään aamupalalle kaupungille tai etten edes yritä meitä valmiiksi, kun vasta lounaalle ja siirrän kaiken menemisen ja toiminnan suoraan iltapäivään. Tai että mennään "aamiaisretkelle" vaikka äidin ja isin sänkyyn tms.
Ideoita, miten saisi vaihtelua aamuihin...? (Eikä mitään "mene töihin"- kommentteja, kiitos )

 

[tiedän tunteen...]

...samaa rataa kulkee meilläkin aamut. Mulla parivuotiaat kaksoset ja mies töissä. Aamuheräämiset kans kasin maissa, ja koko aamupäivä menee syömisiin ja juomisiin ym (lapset syövät itse joskus, vähän vielä joutuu auttaankin). Yleensä laittelen vielä ruokaakin aamupäivisin tai tiskaan tms (sillä välin lapset katselevat piirrettyjä ja/tai leikkivät keskenään). Ja sit onkin jo ruoka-aika ja puoliltapäiviltä päikkäreille. Eli sama tilanne, meillä päästään kans liikenteeseen vasta iltapäivällä, mikä kyllä usein harmittaa... joskus yritän tehdä edellispäivänä/iltana kaikki valmiiksi (ruuat, kotihommat ym) että päästään heti aamulla syömisten jälkeen pukeen ulkovaatteet ja lähtemään rattailla ulos. En kans tiedä onko vaan itellä joku organisointiongelma kun tuntuu niin vaikealta... ja myös kyllästyttävältä. Oletan kyllä että tilanne helpottuu ajan kanssa; kun lapset kasvavat ja syövät itse kokonaan (ja NOPEAMMIN), jää taas aikaa enemmän käyttöön...

 

[sitruunapuu]

Sehän on hienoa, että osaa organisoida aamun niin, että se sujuu omalla painollaan. Voit toki miettiä, että voisiko joitakin asioita tehdä helpommalla tavalla (helpommin valmistettavia aamupaloja tai voisiko vauvan esim. pukea yöpuvun sijasta bodyyn ja puolipotkuhousuihin, joita ei tarvitse vaihtaa jne).

Rutiinien muuttaminen on siitä kurjaa, että se saattaa sotkea lasten rytmiä ja lapset ovat levottomia, kun rytmiä ei olekaan. Voit silti kokeilla, että esim. otat lounasruoat mukaan ja tarjoat niitä ikäänkuin retkieväänä (ruokatermos on keksitty), jolloin vauvan voi nukuttaa päiväunille rattaisiin, jolloin ei ole kiire kotiin ruoan vuoksi. Totta kai voit myös lähteä ulos heti vaatteiden vaihdon jälkeen, jolloin aamupalankin voi syödä rattaissa tai esim. puistossa voit ehkä lukea sitä lehteä termospulloon otetun kahvin kanssa jne.

Pitkälti nämä ovat järjestelykysymyksiä ja sitä, että varautuu tilanteeseen (vaihtovaippaa, talouspaperia jne mukaan) eikä yleensä tällaista erilaista aamua/aamupäivää/iltapäivää tarvitse olla joka päivä, vaan kerta viikkoonkin voisi olla vaihtelua.

 

[^^^^]

Hmmm... Minä taas vihaan aamuja eniten siksi, että ne ovat niiiiiin pitkiä. Lapsi herää aina viimeistään kuudelta. Ollaan oltu valmiita ulkoilemaan jo pari tuntia ennen kuin minnekään viitsii lähteä. Aamuisin pitää lapsen syödä aamiaisen ja lounaan välilläkin joku välipala, kun on muuten liian pitkä ruokailuväli pienelle (1v 5 kk). Enkä pysty oikeastaan ikinä tekemään mitään kotihommia kuin korkeintaan minuutin pätkissä. Lapsi on kauniisti sanottuna eläväinen, eikä järki paljoa päätä pakota.

Viikonloppuisin yritetään jakaa aamutoimivastuuta miehen kanssa. Usein mennään torille tai kauppahalliin aamiaiselle tms. että olisi edes lauantaiaamu vähän erilainen kuin kaikki muut aamut.

Aina sanotaan, että lapset rakastavat rutiineja, mutta ainakin meidän lapsi pitkästyy ihan tavallisina kotipäivinä, jos niitä alkaa olla monta peräkkäin. On heti hakemassa kenkiä, jos huikkaan, että nyt lähdetään kahville baariin

 

[meillä aamut menee näin]

Mies lähtee aamulla töihin yleensä silloin kun heräämme lapsen (1v8kk) kanssa tai vähän ennen tai jälkeen, siis noin klo 8. Sitten verkkaisesti hammaspesulle ja vaipanvaihtoon, pukemiseen ja aamupalalle. Teen puuron mikrossa ja jäähdytän sen nopeasti muutamalla jääpalalla (puolukkaa, mustikkaa, vadelmaa, omenaa, mansikkaa...), joten puuro on syöty noin 8.45. Syön itse aamupalan heti siihen perään. Olemme siis valmiita päivän touhuihin yleensä klo 9. Usein lapsi kuitenkin kakkaa ennen kymmentä, joten leikimme usein klo 9-10 sisällä ja ulkoilemme vasta sen jälkeen omassa pihassa, menemme uimahalliin tai puistoon, kerhoihin tai muskariin... Kotiin taas klo 11-12, lounas ja unille ulos klo 13. Viikonloppuisin nousemme hitaammin ja mies syöttää aamupuuron, olemme silti aina viimeistään klo 10 valmiita mihin tahansa. En ole kyllästynyt aamuihin, en tiedä mitä touhu olisi jos olisi enemmän lapsia.

 

[ellinen]

Ymmärrän kyllä alkuperäistä...
Meidän lapsi on nyt 4v ja aamut on jo erilaisia. Ensinnäkin harva aamu on samanlainen, kun on menoja eri aikoihin aamulla. Sitten olen antanut periksi itselleni siinä, että olen aika hidas käynnistyjä. Lapsi saa siis aamulla katsoa lastenohjelmaa (jos aika antaa periksi), jotta minä saan rauhassa käydä suihkussa. Kun hän oli pieni (alle 2v) ei tietenkään telkkaria samoin tolloteltu...

 

[meillä aamut menee näin]

Lisään vielä josko olisi vinkkinä jollekin, että en käy aamuisin suihkussa (vaan joskus iltaisin kun mies leikkii lapsen kanssa tai sitten saunotaan koko porukka). Jos pitää käydä aamulla suihkussa, niin sitten ensin lapsen kanssa leikitään sormiväreillä ja mennään yhdessä suihkuun, ohjelmanumero siis sekin Näin saadaan ensin rauhassa harrastaa taiteilua eikä tarvitse varoa vaatteita ym. ja pesullahan on aina mukavaa

 

[ModestyB]

Minä kävin ensin itse suihkussa ja laitoin itseni valmiiksi lasten nukkuessa tai jos jo heräsivät, niin heidän katsoessaan telkkaa. Oli jotenkin valmiimpi olo, kun ei aamupalan jälkeen palannut lähtöruutuun omien valmistelujen kanssa.

En silti mikään kovin tehokas ollut aamuisin, tunnistan ap:n olon ihan täysin. Välillä aamu vain katosi, etenkin lehden luku vie ajantajun ja menee yhtäkkiä tunti siinä. Jotenkin se, että on joku meno klo X auttoi pistämään aamuun vipinää. Siis kerho tai treffit. Ja kummasti jaksaa nousta aikaisemmin, kun tietää pääsevänsä vaikka äititapaamiseen jonkun tutun luo kahville .

 

[Äitykkä kahdelle]

Meillä lapset 2,5 v. ja 9kk ja aamut menevät myös aina samaa rataa. Mies on lähtenyt jo töihin kun heräämme. Meillä herätään melko myöhään (8.30-9), joten tämän takia emme ulkoilemaan ehdi lähes koskaan aamupäivisin ja iltapäivät taas menevät miehelle ja perheelle ruokaa valmistaessa. Eli aamu alkaa meillä n. klo 9 jolloin teen mikrossa molemmille lapsille puurot ja itselle voileipää, syötän ja avustan samalla lapsia kun syön itse aamupalaa - näin säästyy jo paljon aikaa eikä aamupalan syömiseen kulu kuin 15 min korkeintaan. Sitten vaipan ja vaatteiden vaihdot, vuorotellen, jolloin toinen lapsista leikkii itsekseen sen aikaa. Sitten hammaspesut ja oman kuontaloni laittoa, keittiön siivoamista, vuoteet pedataan...Sitten kello onkin jo lähemmäs 10.30, jolloin kuopuksen imetys ja ekoille päiväunille n. klo 11. Jos hyvin menee, niin ehditään taaperon kanssa tällä välin pihalle hetkeksi leikkimään kun kuopus nukkuu rattaissa ulkona terassilla. Sisälle on kuitenkin tultava viimeistään klo 12, jolloin lämmitän esikoiselle ruuan ja vien päiväunille. Lapset heräävät päikkäreiltä vaihtelevasti klo 13-14 välillä, kuopus ensin ja sen jälkeen taapero, sitten lounas vauvalle ja välipalaa taaperolle...tätä samaa rataa jatkuu päivästä toiseen. Jos alan valmistaa päivällistä pitkän kaavan mukaan, niin ulos ei ehditä iltapäivisinkään. Aamupäivisin kun olen yrittänyt kaupungille lähteä, niin ei kyllä ehditä koskaan takasin kotiin kunnes taapero menisi päikkäreille ja vauva taas nukkuu huonosti liikkellä ollessamme, nukkuu paremmin ulkona terassilla rauhassa. Itse en kyllä aamuisin (hyvä jos iltaan mennessäkään) ole ehtinyt lehteä lukemaan, aina on jompi kumpi nilkoissa pyörimässä ja pyytämässä jotain.

Itsekin olen välillä kyllästynyt tähän samaan rumbaan, toivon että ajan myötä alkaisi helpottamaan. Onneksi mies hoitaa yleensä viikonloppuisin nämä aamurutiinit ja saan itse jäädä sänkyyn loikoilemaan...

 

[Ei yhtään aamuihminen]

Meillä tytöt 2v ja 2,5kk. Ja alkuperäisen kuvaus jo aika hyvin kertoi meidänkin aamupuuhistamme (paitsi, että meillä ei keitetä vauvalle puuroa, mutta imetetään sitten senkin edestä ja annetaan vielä pulloa päälle...) Itse en ole ennen lapsiakaan ollut millään tavalla aamuihminen vaan tosi hitaasti käynnistyvä.Sinkkuaikana haahuilin mielelläni pyjamassa puolillepäivin, jos vaan pystyin.

Minuakin tympii ja stressaa se, että aamutokkuraisena pitäisi pystyä heti aktiiviseen ja tehokkaaseen toimintaan. Sillä jo tehokkaasti toimien meidän lähdöt kotoa ovat aikaisintaan 2-2,5 tuntia heräämisestä ja silloin on jo kauhea stressi. Näin talviaikaan haluan kuitenkin hoitaa ulkoilut aamupäivällä, sillä pimeä tulee niin aikaisin ja kuka sitten enää viitsii pihalla haahuilla? Meillä kun esikoinen nukkuu päiväunia joskus jopa 16.30 asti. Kaikista kerhoista ja mammapiireistä olemme auttamatta ulkona, kun pääsemme liikkeelle aina vasta 11-11.30.

Tämä ketju jo helpotti minun oloani. Ihanaa, että en ole ainoa aamujen vihaaja. Ja muillakaan aamut ei suju kuin tanssi... Vertaistukea parhaimmillaan. Kiitos!

 

[ellinen]

Meilla homma toimii niin, etta aamuisin mies hoitaa aamulpalan itselleen, lapselle (1vee) ja minulle, silla aikaa kun itse herailen, kayn suihkussa ja jutustellaan yhdessa aamukahvin kera. Mies lahtee toihin suunnilleen ennen 9 ja me yleensa lahdetaan ulos, kaupungille, tapaamaan ystavia, muskariin tai mita ikina tulee mieleen. Valilla tavaataan mies kaupungilla ja kaydaan yhdessa lounaalla. Muuten lounaaksi kotiin 12 aikoihin ja sitten paikkareille. Silla aikaa laitan pesukoneet pyorimaan, lueskelen, kehittelen ideoita vlopuksi, tai kokkaan illaksi jotain kivaa. Sitten taas uudestaan valipalan jalkeen ulkoilemaan, tai sitten tulee kavereita kylailemaan yms. Mies tulee toista kun ehtii ja sitten keksitaan kolmisteen jotain kivaa tai lapsonen moikkaamaan mummia ja ukkia, niin me miehen kanssa paastaan illalliselle.

Meilla siis aamuja helpottaa se etta mies osallistuu aamutoimiin. Ja se on alkuperaisinkin hanen idea, hanen mukaansa minulle jaa loppupaivassa tarpeeksi pyoritettavaa. Helpottaa myos etta meilla kay 1-2 krt viikossa lastenhoitaja paivalla parituntia, niin paasen jumppaan, "ompeluseuran" kanssa kahvittelemaan yms. Mutta tietysti jos lapsosia olisi useampi, homma ei varmasti olisi nain kevytta =)

 

[4:n äiti, ei kirj]

Minä vihaan aamuja vaikkei tarvitsisi edes hoitaa lapsia tarhaan ja kouluun. Jo itse herääminen ennen klo 10 on aivan tuskaa - niinkuin tänäänkin. Voi kun koko maailma alottaisi päivänsä vähän myöhemmin, niin ei tarvitsis kärvistellä aamuisin

 

[aamuihminen :)]

Minä olen aamuihminen, joten herään tuntia ennen lapsia, syön ja luen lehden kaikessa rauhassa. Siten saan päivän paljon paremmin käyntiin, kun kolmen lapsen aamuhärdelli lopulta alkaa. Ilman tuota omaa aikaani, en varmaan pitäisi aamuista minäkään, kyllä täällä sen verran säpisee, kun yksi lähtee kouluun, toinen pitää viedä välillä kerhoon ja kolmas on vasta pieni .

 

[Aurora Vee]

Meillä lapset (3,5v ja 2v) menevät tarhaan klo 8:ksi, mutta ehtivät yleensä syömään pienen aamupalan jo kotona koska heräävät niin aikaisin.

Niinä aamuina, kun on mun vuoro viedä lapset, herään n. puoli tuntia ennen heitä laittautumaan, sillä on todella rasittavaa yrittää meikata tai käydä vessassa lasten ollessa hereillä (riitelevät tai tarvitsevat apua milloin mihinkin pikkuasiaan). Meilläkin toinen vanhempi auttaa aamutoimissa mahdollisimman paljon ennen töihin lähtöä. Edellisenä iltana katetaan aamupalapöytä ja katsotaan ehkä lasten vaatteet ja tarhareppu valmiiksi, sillä niinkin haastavaa aivotyötä vaativat hommat eivät luonnistu aamulla. ;-)

Nuoremman ollessa vauva, muistan aamujen olleen yhtä hitaita kuin teilläkin ap, vaikka aikataulu oli meillä varhaisempi. Kannattaa valmistautua mahdollisimman hyvin edellisiltana ja harkita heräämistä ennen lapsia, vaikka se tuntuukin vaikealta. Lataa kahvinkeitin ja keitä puuro valmiiksi jo illalla. Koeta yhdistää teidän kaikkien aamupala. Jätä kämppä mullin mallin ja lähtekää ulos, siivoa sitten joskus. Miettikää, josko miehesi voisi lähteä hieman myöhemmin töihin ja te vuorostanne herätä hieman aikaisemmin.