viha lasta kohtaan (neuvoja kyselen)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rauha maassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rauha maassa

Vieras
En tiedä onko vihani lasta kohtaan aitoa,uskon että on hetkittäin.kerron vähän aluksi vaikka tästä päivästä lapsen kanssa.

aamut yleensä menee yllättävän hyvin,usein koittaa huutaa tahalleen kun pitäisi olla hiljaa että isommat lapset saisi nukkua,kun menevät yksin kouluun ajallaan,myöhemmin siis meidän lähdöstä.

toinen etappi on autoon meno,siinä yleensä on pientä vääntöä kun ei hän haluaisi mennä turvaistuimeen istumaan,poika kiroilee ja ehkä nipistelee mutta saan sen tuoliin.

esim. tänään,hain pojan tarhasta ja yleensä se en halua,en tee,vittusaatana,tyhmittely,lyöminen ym alkaa.

saatiin syötyä ja isommat lapset lähti ulos,siitähän tää taas raivostui kun ei pääse mukaan,siitä sitten alkoin taas 1.5 tunnin raivoitku,tavaroita heitellään,lyödään,nipistetään,potkitaan,syljetään,kiroillaan ym.

oltiin sovittu että lähdemme katsomaan isoveljen jalkapallomatsia illemmalla,tiesinhän mä että siitä reissusta tulee katastrooffi,poika siellä kun ei saanut periksi (mennä kentälle) niin jo alkoi vitut lentämään,heitti hiekkaa mun päälle,jopa isoja kiviä,potki,löi,nipisti.

Nyt sitten kun vein sen unille sänkyyn kuntoivottelin sille hyviä öitä niin se sanoi 3 kertaa haista vittu! siis ennen se ei ole tota haista sanaa käyttäny,ihan järkyttävää kyllä toi sen käytös,mitä voin sille tehdä ja uskokaa tai älkää niin lapsella on ikää 3v.3kk.

mä en tosiaan tiedä mikä on vialla,näillä vanhemmilla lapsilla on eri isä kun tällä nuoremmalla ja voin sanoa että nämä lapset olivat 1000 kertaa kiltimpiä kuin tämä tapaus,joten ei voi kaikkea kasvatuksen piikkiin laittaa.

tämän nuoremman lapsen isän äiti sanoi kun aloin odottaa tätä nuorempaa että onnea vaan sulle ja olin kuullu paljon tarinoita tämän lapsen isän lapsuudesta ja kuinka vaikea ja vilkas lapsi oli ollut,mutta ajattelin että kasvatuksella on iso osa asiaa,vaan ei se ihan niin mennytkään.
nyt tuntuu että tämän lapsen käytös menee vaan pahemmaksi ja pahemmaksi,tarhassa on ollut muutaman kuukauden,mutta ei ole koskaan kuulema siellä kiroillut,lyönyt tai muutenkaan huonosti käyttäytynyt.

sen verran voin sanoa että tämä lapsi on hänen isälleen ainut ja on saanu huomiota ja periksi siltä paljon asioita ja niistä on paljon väännetty ja paljon tullaan vääntämäänkin vielä jos saman katon alla ollaan vielä.saippuaa saa kun kiroilee melkein aina,se ei tehoa,tukkapöllöt ja muut ei tehoa,tää vaan nauraa tai ei välitä.

nyt se on alkanu kiroilee ja sylkee unissaan välillä.

pojan isällä tutkittiin nuorena joku (ehkä adhd? silloin ei ainakaan ollut kai tuota nimitystä) ja kävi tarkkisluokkaa.nyt todella uskon paljon geeneillä on merkitystä.

En alun perinkään halunut tätä lasta ja olen rakastanut ja hoitanut sitä niin kuin se olisi haluttu,mutta musta oikeesti tuntuu että sen saaminen pilasi mun elämän tai oikeestaan voisin sanoa että sen isän tapaaminen,mutta sen pystyy jättää helposti taakseen,lasta ei.

sen kanssa ei voi oikeestaan enää mennä minnekkään tai kyllähän se tulee otettua tietysti moniin paikkoihin mukaan,mutta yleensä pipariksi menee koko touhu ja ei ole kiva pelätä sitä koska lapsi alkaa taas kiroilee jne.

neuvoja saa antaa.kiitos jos jaksoitte lukea.
 
Miksi annat tuon ikäisen heittää hiekkaa/lyödä? Tuon ikäinen on niin pieni, että syliin ja pidät siinä vaikka väkisin, jottei tee toiste. Keneltä on oppinut haistattelua?
 
Toiseksi viimeisessä kappaleessa löytyy syy ongelmiin. Jos äiti puhuu noin, että lapsen saaminen pilasi elämän eikä lapsi ollut toivottu, on erittäinkin todennäköistä että lapsen kiintymyssuhteessa on ongelmia, jotka vaativat ammattimaista hoitoa.

Kannattaa hakeutua neuvolaan ja kertoa rehellisesti, miten se arki kotona sujuu, miten lapsi käyttäytyy ja miltä sinusta itsestä tuntuu. Mahdollisesti tekevät lähetteen lastenpsykiatrialle, jossa osaavat auttaa oikeasti koko perhettä. Ongelmat kuulostaa sen tasoisilta, ettei ne kotikonstein tule ratkeamaan.
 
Mulla samanikäinen poika, joka on myös hyvin vilkas, äkkipikainen, kiivas jne. Helposti läpsii, tönii jne. Mutta ei se nyt herran jumala puhu tollasia, ja jos meinaa satuttaa/heitellä tavaroita niin kyllähän sen nyt kuriin saa.

Eli kyllä tossa nyt kasvatuksella (tai sen puutteella) on myös osansa. Ihan ensin, mistä lapsi edes on oppinut tuollaista kieltä? Meillä poika ei varmaan edes tiedä noita sanoja, joskus vuosi sitten hoki "taatana" ja "tittu", kun oli kuullut nuo samat eräiltä isommilta lapsilta. Slloin sanoin ettei ole kovin kivoja sanoja, ja sen jälkeen asiasta ei tehty numeroa ja eipä se vissiin niitä enää muista tai ainakaan käytä.
 
[QUOTE="Vieras";28472189]Mulla samanikäinen poika, joka on myös hyvin vilkas, äkkipikainen, kiivas jne. Helposti läpsii, tönii jne. Mutta ei se nyt herran jumala puhu tollasia, ja jos meinaa satuttaa/heitellä tavaroita niin kyllähän sen nyt kuriin saa.

Eli kyllä tossa nyt kasvatuksella (tai sen puutteella) on myös osansa. Ihan ensin, mistä lapsi edes on oppinut tuollaista kieltä? Meillä poika ei varmaan edes tiedä noita sanoja, joskus vuosi sitten hoki "taatana" ja "tittu", kun oli kuullut nuo samat eräiltä isommilta lapsilta. Slloin sanoin ettei ole kovin kivoja sanoja, ja sen jälkeen asiasta ei tehty numeroa ja eipä se vissiin niitä enää muista tai ainakaan käytä.[/QUOTE]

Niin tarkoitin siis että "tietää" nuo sanat, muttei tiedä mitä ne tarkoittaa ja milloin/miksi/mihin niitä käytetään. Toisin kuin ilmeisesti teidän lapi ymmärtää käyttää niitä haistatteluun.
 
[QUOTE="Mee";28472217]Kuulostaa niin tutulta käytöksellä, mun pojalla kans samanlaista ja isällään kans joku ylivilkkaus.
Ei auta sylissä pitämiset eikä saippuat..[/QUOTE]

Ei aina voi kaikkea laittaa sen niin muodikkaan ylivilkkauden syyksi, tiedän useamman adhd- tapauksen, ja kyllä niillä nyt sentään jonkinmoiset käytöstavat on, vaikka meno holtitonta muuten onkin. Nyt on hei kyse 3- vuotiaasta! Mistä se on oppinut käyttämään noita sanoja, miksi siihen ei ole puututtu?
 
Meillä osaa koululaiset kirosanat ja ne ovat kiellettyjä,mutta myönnettäköön että tapellessaan kiroilevat silloin tällöin.lapsen isä kiroilee aikasta paljon ja itellä suutuksissani tulee joskus voimasanoja.yritän kyllä välttää ja isommille lapsille on sellanen sääntö jos kirotaan aletaa antaa tabascoa.vielä eivät ole saaneet kuin kokeilumielessä kun halusivat.

Sitä en myönnä että mun tunne että en lasta halunut taikka että se olisi pilannut elämäni vaikuttaisi lapseen.olen aina antanut sille eniten aikaa ja rakkautta kun on pienin sekä välittäny aidosti,siltikään en sitä halunnut,ei se poista sitä tosiasiaa.

Pidin siitä väkiste kiinni tänäänkin ulkona,kun heitti kiven.siinä se sitten nipisti,potki ja löi.en heti ensimmäiseksi neuvoa täältä kyselisi jos en olisi kokeillut "kaikkea"
 
Jotain apuahan tuohon tilanteeseen on pakko hakea.

kysy ensin vaikka neuvolasta. Joku ammattiihminen voi keksiä vielä muutaman keinon huonon käytöksen kitkemiseksi.
 
Itselläni on hieman poikaasi vanhempi lapsi enkä ikinä voisi kuvitella että hän käyttäytyisi noin!Jostainhan tuollainen käytös on opittu,syyllisiä on turha etsiä vaan teidän tulisi ehdottomasti saada apua tuohon tilanteeseen.Rohkeasti vain yhteyttä neuvolaan,siellä osaavat neuvoa sen avun piiriin jota juuri te tarvitsette.
 
Mietin vielä tätä... Mulla on suunnilleen saman ikäinen lapsi..
Hänellä on uhmaikä mielestäni melkoisen ikävässä vaiheessa. Kuitenkin 'pahinta' käytöstä on esim. se että hän heittäytyy huutamaan tai 'mä rikon koko talon' tai 'mä en oo kenenkään kaveri' yms

Siihen suhteutettuna tuo käytös kuulostaa aikasta hurjalta..
 
Minkä ikäisiä ne sun vanhemmat lapset on? Mulla tuli vaan mieleen että ihan niinkuin tää nuorin lapsi olisi vähän kateellinen jostain noille vanhemmille lapsille. Leikkiikö ne vanhemmat lapset nuorimmaisen kanssa koskaan, ottaavatko leikkeihin mukaan? Tuosta tuli mieleen kun sanoit että vanhemmat lapset meni pihalle mutta nuorin ei päässyt mukaan, niin miksei päässyt mukaan? Ihan selvästi aloitti kiukuttelun kun oli kateellinen ja harmissaan kun isot sisarukset menee pihalle mutta hän ei pääse. Tuntee itsensä varmaan hyljeksityksi ja syrjityksi. Tartuin tähän, koska tiedän miltä se tuntuu. Itse olen meidän perheen iltatähti ja koin itseni ulkopuoliseksi isosiskojeni leikeistä pienenä kun minua ei otettu/huolittu mukaan :(
 
Aina on puututtu kiroilemiseen,joka ikinen kerta.tämä tapaus on vaan niin luupää että tuntuu ettei mikään auta.olisin ennen ja varmaan ajattelinkin niin jos näin huonokäyöksisen lapsen esim.kaupassa niin heti olisin ajatellu syyn olevan vanhemmissa.mulla kumminkin kaksi muuta lasta jotka käyttäytyvät hyvin.kyllä mun sukulaisetkin ovat monesti ihmetelleet miten voi lapset olla niin erilaisia ja eivät ole edes koskaan nähneeg näitä ns.kohtauksia,aina vaan ollu paljon vaativampi lapsi kaiken kaikkiaan.

Ajattelinkin tuosta neuvolasta lähteä liikenteeseen josko osaisivat jotain apua antaa.

Mulla ei ole mitää salattavaa,sanoin jo odotusaikana että en haluaisi aloittaa alusta kaikkea lapsirumbaa ja nyt on siis käytännössä vapauskin mennyt kun ei ole poika missään hoidossa ollut (pari kertaa päivällä hetken äidillä) ja suoraan sanoen ei tuota haluakkaan mihinkään enää viedä.toisia lapsia/aikuisia kohtaan ei käyttäydy noin.
 
Sanot että ei ole kasvatuksesta kiinni ja että on puututtu asioihin. MUTTA jos et rakasta lastasi niin se kertoo jo paljon. Kyllä lapsesi sen vaistoaa ja kurin pitäminen ei ole hyvä kasvatustyyli. Lapsi tarvitsisi varmasti nimenomaan sitä rakkautta ja hyväksyntää. Fyysinen kuritus on laissa kiellettyä!! Toivottavasti haet apua ja kerrot asiat rehellisesti. Lapsen takia.
 
En käytä tukistamista,vaan olen niin tehnyt,mutta se ei auta,enkä halua sitä keinona käyttää.onko suuhun saippuan laitto kiellettyä? Eipä tarhassakaan noteerattu siihen mitenkään kun juuri vasu keskustelussa niin sanoin.otan sormenpäähän saippuaa ja laitan sitä sen suuhun,hyvin pieni määrä.

Asia on niin että kyllä meillä isot lapset touhuaa joka päivä pienen kanssa,ongelmana voi olla se että pienin saa aina isoimmilta kaikki periksi,ne rakastaa yli kaiken tätä pientä vaikka on niillekkin hankala,kaikki rakastaa täällä tuota pienintä ja se tietää sen,olenkin ajatellu josko osa ongelmaa on se että hän on kaiken napa.isommat lähti kavereidensa kanssa ulos ja häntä harmitti kun ei päässy mukaan,se on uusi juttu ja lapset menee ja tulee monta kertaa päivässä.pienintä ei voi antaa mennä ulos ilman vanhempia,koskaan ei tiedä mitä sattuu ja autotiekin vieressä,olimme sopinut että lähdemme katsomaan matsia vähän myöhemmin,eikä aina voi päästä ulos kun se haluaa,se olisi kokoajan siellä.
 
Tsemppiä, ota kunnolla puheeksi neuvolassa, voi esim kuvata lasta, jos muuten käyttäytyy paremmin. Luonne-erot voivat olla kovia. Olen hoitanut tuttavan tämän tyyppistä lasta, ja jonkinlainen adhd on. Tiukkaa on, mutta perhe saa levätä välillä.
 
Siis olenko jossain vaiheessa kirjottanut että en rakasta lasta?? Pitää ihan tarkistaa kirjoitukset,siis tottakai rakastan,mä olen ollut sen kanssa 3 vuotta kotona ja nyt kun meni tarhaan on tilanne räjähtänyt käsiin.oisko vaan niin kova uhma? Mutta siis rakastanhan mä sitä todella paljon,en vaan halunut sitä alunperin ja nytten ton käytöksen takia on hetkittäin tuntunut vihaa.älkää takertuko siihen etten sitä halunnut,se ei merkitse mitään tässä asiassa tai ylipäätänsä misään.
 
Kiitokset tsempeistä,otan yhteyttä sinne neuvolaan.mies sanoi joskus että sillä todettiin lapsena mbd,mikä oli silloin sama kun adhd,mutta mun mielestä mbd on ihan eri juttu,tosin uskon sen muistavan väärin tuon kirjainyhdistelmän.joka tapauksesessa on ollu äärimmäisen vilkas ja haastava tapaus ja kyllä on muuten vieläkin erittäin haastava tapaus.
 
Niinkuin sanoinkin tuossa että lapsen isän käytös on haastavaa,niin myös kyllä käyttäytyy välillä aika huonosti,mutta ei muistaakseni varsinaisesti ole haistatellut
 
Vanhempien lasten kohdalla kirjoitit, että kiroilevat tappelessaan. Ja jos alkavat kiroilemaan, annat Tabascoa, mutta et ole vielä antanut. Eli uhkailet jollain, muttet toteuta uhkailujasi? Toimit kuopuksen kanssa samoin, annat tyhjiä uhkauksia? Vaikka lapsella olisi mikä diagnoosi, ei täysin sen taakse voi mennä vaan lapsen kasvatus on silloin haastavampaa.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
Mietin tota kun sanoit että unissaankin sylkee ja kiroilee että onkohan se miten normaalia? Jotenkin kuvittelisin että jos olis vaan huonoa käytöstä niin ei se nukkuessa ilmenis? Mut sitäkin kannattaa kysyä ammattilaisilta ja suosittelen minäkin siis yhteyden ottoa siihen suuntaan. Ei musta mitään apua sulle ole valitettavasti, ainoastaan hurjasti jaksamista voin toivottaa :-). Mä olisin totaalisen valmista lataamotavaraa noin vaikean lapsen kanssa että hienosti oot jaksanu mun mielestä.
 

Yhteistyössä