N
Non compos mentis
Vieras
Olen vienyt. Mutta lähinnä museoihin, kirjastoihin ja näyttelyihin. Hiljaisiin paikkoihin, joissa oma mieli saa vaeltaa. Sitten kyllä lopulta teatteriin ja elokuviinkin.
?
...
Vieras
Mä myönnän, että käydään tosi tosi vähän missään 
Meillä on autistinen ja kehitysvammainen poika, joka ahdistuu tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä ja alkaa käyttäytymään ihan holtittomasti. Karkailee, kirkuu, potkii ja lyö. Ainoa, mistä en suostu tinkimään on ystävien luona vierailut (kiitos kärsivällisille kavereille!) ja tietty leikkipuistokäynnit. Kauppaankin tietty mennään, mutta myönnän etten käy yksin lasten kanssa kaupassa, koska en pystyisi tekemään ostoksia käsien ollessa varattu koko ajan Pari kertaa ollaan käyty jossain eläinpuistossa ja lasten teatterissa. Ja ti-ti nalle -konserttiin mennään syksyllä.
Meillä on autistinen ja kehitysvammainen poika, joka ahdistuu tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä ja alkaa käyttäytymään ihan holtittomasti. Karkailee, kirkuu, potkii ja lyö. Ainoa, mistä en suostu tinkimään on ystävien luona vierailut (kiitos kärsivällisille kavereille!) ja tietty leikkipuistokäynnit. Kauppaankin tietty mennään, mutta myönnän etten käy yksin lasten kanssa kaupassa, koska en pystyisi tekemään ostoksia käsien ollessa varattu koko ajan Pari kertaa ollaan käyty jossain eläinpuistossa ja lasten teatterissa. Ja ti-ti nalle -konserttiin mennään syksyllä.
2
2 pojan äippä
Vieras
Tossahan oli jo paljon, mitkä luo elämyksiä lapsille! Oma poika 6v odotti keväällä jo iskän kanssa tehtävää teltta-kalastusretkeä. Ei mitään Puuhamaata sun muuta toivonut tapahtuvaksi. Kesänmuistoissa päiväkodissa oli kirjattu ihan vaan kotipihassa keinuminen, ulkona syöminen ja rannalla käynti. Olen siis sitä mieltä, että hyvät muistot lapsille jäi kesästä, kun ei menty paikasta toiseen kiireellä, että kerkee kaikki paikat koluta. Arkena nautitaan kodista, kun päivät menee hoidossa. Harrastuksia meillä 3veellä ei ole ja 6v jatkaa nyt kerran viikossa sählyä. Yhteinen harrastus alkaa ens kuussa, koko perheen temppulaari lauantaiaamuisin.
Jos katsoitte Teemalta viime kuussa sarjaa Lapsen tasolta, niin siinä Sinkkonen korosti juuri lapsen perusarkea KOTONA, joka on sitä parasta. Ei nuo Hoplopit sun muut kauaa innostais meillä ainakaan, jos sielä jatkuvasti käytäis.
Aiheesta voisin puhua vaikka kuinka, mutta valitettavasti työt kutsuu.
Jos katsoitte Teemalta viime kuussa sarjaa Lapsen tasolta, niin siinä Sinkkonen korosti juuri lapsen perusarkea KOTONA, joka on sitä parasta. Ei nuo Hoplopit sun muut kauaa innostais meillä ainakaan, jos sielä jatkuvasti käytäis.
Aiheesta voisin puhua vaikka kuinka, mutta valitettavasti työt kutsuu.
Lapset ovat olleet mukana monessa, tosin sitten nämä huvipuistot ja muumimaat ja kylpylät ovat ihan kokonaan käymättä. Voisikin kokeilla mitä teinit sanoisivat, jos vietäisiin heidät katsomaan Muumia
Ei mekään hirveästi tuota kuskata. Joskus käydään eläintarhassa tai reissussa,mut pääasiassa ollaan kotosalla ja käyään uimassa, retkellä yms. Kerranviikossa on pojan oma harrastus sen 45min. Kivempaa se on niin ettei alvariinsa hyppää jossain ja tee kaikkea.
V
"vieras"
Vieras
Meillä vaihtelee. Kolmevuotias yleensä haluaa olla joko kotona sisällä tai omalla pihalla leikkimässä. Joo, kysyn tuonikäiseltä, että mennään ulos; haluatko leikkipuistoon vai omaan pihaan. Sit taas toisinaan toi saattaa kysyä, että minne mentäisiin. Musta lapsellakin voi joskus olla sellainen plääh-päivä, kun tuntuu että kotiympyrät ei vaan jaksa kiinnostaa. Sit voidaan mennä vaikka vähän vieraampaan leikkipuistoon tai pienelle retkelle tai vaikka pirtelölle Heselle.
D
dfdf
Vieras
Ei viedä. Lapset on 3 ja 5 vuotiaat, eivätkä ole olleet Muumimaassa, eikä Lintsillä. Vain Korkeasaaressa käydään kerran kesässä.
Ollaan aina viety, ja tullaan aina viemään.
Harrastetaan ilmaisia tai puoli-ilmaisia juttuja: Seikkailupuisto tapahtumineen, maauimala, Liikunnan ihmemaa, jokirannan tapahtumat, kaikenlaiset lastentapahtumat ostoskeskuksissa, Turun linna, Kuralan kylämäki...lisäksi ollaan toki käyty joka kesä joku perhekohde (Muumimaailma, Särkänniemi, Korkeasaari tms). Hoplopissa ehkä 6 krt/vuosi, Caribiassa myös.
Lapset nauttii kovasti, ja minäkin tykkään kun arkeen tulee vähän vaihtelua.
Ei nuo meillä poissulje metsäretkiä, pihaleikkejä tai isovanhemmilla kyläilyä.
Harrastetaan ilmaisia tai puoli-ilmaisia juttuja: Seikkailupuisto tapahtumineen, maauimala, Liikunnan ihmemaa, jokirannan tapahtumat, kaikenlaiset lastentapahtumat ostoskeskuksissa, Turun linna, Kuralan kylämäki...lisäksi ollaan toki käyty joka kesä joku perhekohde (Muumimaailma, Särkänniemi, Korkeasaari tms). Hoplopissa ehkä 6 krt/vuosi, Caribiassa myös.
Lapset nauttii kovasti, ja minäkin tykkään kun arkeen tulee vähän vaihtelua.
Ei nuo meillä poissulje metsäretkiä, pihaleikkejä tai isovanhemmilla kyläilyä.
Kyllä meillä aika paljon kuljetaan. Mä olen vähän "levoton" luonne ja muu perhe tuntuu olevan vähän samaa kastia. Välillä yritän tosin ihan tietoisesti rauhoittaa menoja, koska tiedostan kyllä, että ei oo lapsille hyväksi, jos aina ollaan jonnekin menossa...
En mä mun mielestä "viemällä vie" lasta, me vaan tehdään yhdessä asioita, joihin joskus kuuluu käyminen eri paikoissa. Kai tuo lasten vieminen eri paikkoihin riippuu myös siitä missä asuu. Helsingissä on paljon kaikkea tarjolla, joten käyminen esim. jossain näyttely X:ssä on helppoa.
Ei viedä. Kotona vietetty aika on sitä parasta eikä lapset ikinä opi olemaan aloillaan, jos koko ajan pitää olla menossa.
Tiedän yhden perheen, jossa toinen lapsista on erityislapsi ja silti koko ajan ollaan menossa. Vaikka nimenomaan sen erityislapsen pitäisi saada kunnon päivärytmi ja rutiinit. Lisäksi harrastuksia on pilvin pimein, lähes joka päivälle.
Tiedän yhden perheen, jossa toinen lapsista on erityislapsi ja silti koko ajan ollaan menossa. Vaikka nimenomaan sen erityislapsen pitäisi saada kunnon päivärytmi ja rutiinit. Lisäksi harrastuksia on pilvin pimein, lähes joka päivälle.
V
"vieras"
Vieras
Ei...nykyään näkee tosiaan aika paljon lasten viihdyttämistä nonstoppina. Nuorillahan on paljon nykyään vaikeuksia sietää juuri normaalia arkea, ja lapsuudesta kaikki lähtee.
Lapsia on viety paljon paikkoihin luonnon ääreen.Kaupungin tarjonnat on jätetty.Ei olla kierretty suomen huvipuistoja eikä elokuvateattereita.Tosin kirjasto on meidän paikka.Koluttu on kyllä paljon nähtävyyksiä ja jätinkirkkoja yms. muinaisajan "jäänteitä" kierretty.
Mä tahdon, että lapset saavat kasvaa ilman mitään ulkopuolista hälyä ja rahankerjuu paikkoja.
Ei toki asuta missään pimenossakaan eli lapset käy urheilukoulua,harrastaa musiikkia sekä taidetta.Nämä kaikki tarjoaa minusta ihan eritavalla lapselle oman mielikuvituksen kehityksen.Tämä ei myöskään tarkoita sitä etteikö koskaan käytäisi missään huvittelupaikoissa
Mä tahdon, että lapset saavat kasvaa ilman mitään ulkopuolista hälyä ja rahankerjuu paikkoja.
Ei toki asuta missään pimenossakaan eli lapset käy urheilukoulua,harrastaa musiikkia sekä taidetta.Nämä kaikki tarjoaa minusta ihan eritavalla lapselle oman mielikuvituksen kehityksen.Tämä ei myöskään tarkoita sitä etteikö koskaan käytäisi missään huvittelupaikoissa
P
"poikia3"
Vieras
Normaalina arkena aika harvoin käydään missään, lapset käyvät säännöllisesti uimassa, se on perheen harrastus (eli uimakoulua, vesirallia ja treenejä), samaan aikaan muu perhe on uimassa, kun yksi lapsi harrastaa. Jos vettä tulee kuin aisaa tai on kurja keli, ja energiaa pitää purkaa, saatetaan käydä hoplopissa tai Huimalassa, tänä vuonna näissä on käyty yhteensä kolmesti, samoin pääsiäislomalla käytiin Heurekassa, kesälomalla ulkomaan reissun ja mökkireissun lisäksi Korkeasaaressa, Suomenlinnassa, kotiseutumuseossa pariin kertaan. Tänä vuonna ei ole käyty teatterissa, yleensä käydään pari kertaa vuodessa, lasten konsertissa on käyty kerran. Eli meillä käydään lomien aikaan enemmän, ja muuten, ei välttämättä joka kuukausi lainkaan. Mutta kaupunkilaislapsille kotiseutumuseon kanat ja historiallisilla jousipyssyillä ampuminen on iso elämys.
A
ap ap ap
Vieras
Olipas kiva, kun on tullut paljon vastauksia. Hukkasin ketjun illalla ja nyt vasta löysin.
Tää aloitus oli lähinnä siitäkin syystä, että halusin saada vähän "vinkkiä", mitä sitä voisi koko perheen kanssa puuhata (näiden arjen perusjuttujen lisäksi) silloin tällöin. Olen kyllä itsekin enemmän sitä ryhmää, että tässä on perusarjessakin on paljon virikettä lapselle, mutta koska asumme isommassa kaupungissa niin touhua olisi kyllä tarjolla (ja tämän takia monet tuttavaperheet käyvätkin tapahtumissa).
Meillä on vain vähän myös sellainen tilanne, että mies ei ole mitenkään kamalan innostunut lähtemään yhtään mihinkään (no, hän käy tietty töissä, joten viihtyy kotona kun kerran saa kotona olla), mutta kun itse olen kotiäitinä (ja nyt siis raskaanakin) niin olisi välillä kiva tehdä enemmän kaikkea. Kyllä mieskin siis tykkää sitten puuhata, kun on päästy lähtemään, mutta minä olen meillä se "liikkeelle paneva voima", joka suunnittelee mitä tehdään ja milloin.
Olisi myös kiva, jos äidillä ja tyttärellä olisi joku yhteinen juttu kun vauva syntyy. Saavat sitten iskä ja vauva löhötä kotona sen aikaa. Ainakin tuo uinti voisi olla sellainen juttu.
...Ja jollekin joka mainosti koko perheen yhteisiä hotellireissuja verrattuna lapsen yökyläilyyn mummulassa, niin MUN MIELESTÄ on ehdottoman tärkeää, että äidillä ja isälläkin on yhteistä KAHDENKESKISTÄ aikaa. Meillä tämä esikoinen oli 1-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä mummulassa ja siitä lähtien on viety yökylään tietyin väliajoin. Tästä tykkää siis lapsi itsekin ja mummut ja papat ovat "kiskomassa" lasta meiltä vanhemmilta.
Tää aloitus oli lähinnä siitäkin syystä, että halusin saada vähän "vinkkiä", mitä sitä voisi koko perheen kanssa puuhata (näiden arjen perusjuttujen lisäksi) silloin tällöin. Olen kyllä itsekin enemmän sitä ryhmää, että tässä on perusarjessakin on paljon virikettä lapselle, mutta koska asumme isommassa kaupungissa niin touhua olisi kyllä tarjolla (ja tämän takia monet tuttavaperheet käyvätkin tapahtumissa).
Meillä on vain vähän myös sellainen tilanne, että mies ei ole mitenkään kamalan innostunut lähtemään yhtään mihinkään (no, hän käy tietty töissä, joten viihtyy kotona kun kerran saa kotona olla), mutta kun itse olen kotiäitinä (ja nyt siis raskaanakin) niin olisi välillä kiva tehdä enemmän kaikkea. Kyllä mieskin siis tykkää sitten puuhata, kun on päästy lähtemään, mutta minä olen meillä se "liikkeelle paneva voima", joka suunnittelee mitä tehdään ja milloin.
Olisi myös kiva, jos äidillä ja tyttärellä olisi joku yhteinen juttu kun vauva syntyy. Saavat sitten iskä ja vauva löhötä kotona sen aikaa.
Ainakin tuo uinti voisi olla sellainen juttu....Ja jollekin joka mainosti koko perheen yhteisiä hotellireissuja verrattuna lapsen yökyläilyyn mummulassa, niin MUN MIELESTÄ on ehdottoman tärkeää, että äidillä ja isälläkin on yhteistä KAHDENKESKISTÄ aikaa. Meillä tämä esikoinen oli 1-vuotiaana ensimmäisen kerran yötä mummulassa ja siitä lähtien on viety yökylään tietyin väliajoin. Tästä tykkää siis lapsi itsekin ja mummut ja papat ovat "kiskomassa" lasta meiltä vanhemmilta.
T
Toivotonta!!!!
Vieras
[QUOTE="koppis";22019579]Nuo mainitsemasi jutut riittää todellakin tuon ikäiselle - ja vanhemmallekin. Minusta monet vievät muksujaan liikaakin joka paikkaan. Se taas voi lisätä lasten rauhattomuutta ja sitä, että ei ehkä osata iloita enää mistään pienemmistä jutuista, kun jatkuvasti pitäisi tehdä jotain ihmeellistä. Monen lapsen mielestä juuri sitä kaikkein kivointa on ne mustikkareissut ja uimahallikäynnit ja tietysti leikkikaverit.[/QUOTE]
Musta alkaa tuntua että me ollaan tehty tämä virhe. Mun mies oli alusta asti sitä mieltä että joka päivä pitää tehdä jotain tosi kehittävää. Aina kun se tuli töistä niin ensimmäinen kysymys oli että mitä olette tänään tehnyt. Ja sai mulle aina syyllisen olon jos ei päivän aikana oltu tehty piirtämistä erikoisempaa. Ja viikonloppuna piti sitten mennä ja tulla ja tehdä. Ymmärrän sinänsä miestäni sillä hän ei ole koskaan osannut vaan olla.
Nykyään esikoiselle ei oikeen mikään ole tosi hienoa. Tykkää kyllä tehdä kaikenlaista mutta tosi pian aina alkaa valitus että on tylsää jne. Joka viikonloppu pitäis aina olla yhtä juhlaa (näköjään myös mieheni mielestä). On karkkipäivä ja saa tehdä sitä ja tätä (olen sentään joitain asioita saanut karsittua vain viikonloppuna tehtäviksi esim. pleikkarin pelaaminen). Ja sitten taas hypitään prinsessan mielihalujen perässä koko viikonloppu. Mä olen kyllä MONTA kertaa sanonut miehelle asiasta ja yrittänyt saada tän loppumaan, mutta mähän olen ihan tylsä jos ei neiti saa aina kaikkea haluamaansa. Välillä toivon että olisin yh niin saisin tähän jotain järkeä! En aina jaksaisi tätä rumbaa.
Musta alkaa tuntua että me ollaan tehty tämä virhe. Mun mies oli alusta asti sitä mieltä että joka päivä pitää tehdä jotain tosi kehittävää. Aina kun se tuli töistä niin ensimmäinen kysymys oli että mitä olette tänään tehnyt. Ja sai mulle aina syyllisen olon jos ei päivän aikana oltu tehty piirtämistä erikoisempaa. Ja viikonloppuna piti sitten mennä ja tulla ja tehdä. Ymmärrän sinänsä miestäni sillä hän ei ole koskaan osannut vaan olla.
Nykyään esikoiselle ei oikeen mikään ole tosi hienoa. Tykkää kyllä tehdä kaikenlaista mutta tosi pian aina alkaa valitus että on tylsää jne. Joka viikonloppu pitäis aina olla yhtä juhlaa (näköjään myös mieheni mielestä). On karkkipäivä ja saa tehdä sitä ja tätä (olen sentään joitain asioita saanut karsittua vain viikonloppuna tehtäviksi esim. pleikkarin pelaaminen). Ja sitten taas hypitään prinsessan mielihalujen perässä koko viikonloppu. Mä olen kyllä MONTA kertaa sanonut miehelle asiasta ja yrittänyt saada tän loppumaan, mutta mähän olen ihan tylsä jos ei neiti saa aina kaikkea haluamaansa. Välillä toivon että olisin yh niin saisin tähän jotain järkeä! En aina jaksaisi tätä rumbaa.
N
Ncm
Vieras
Minusta se meneminen on tärkeää tietyissä rajoissa. Lapset eivät muuten opi olemaan julkisilla paikoilla. En usko, että kenestäkään tulee rauhaton, jos muutaman kerran kuussa käy jossain. Sen ei tarvitse olla erikoisen hienoa, eikä tarvitse maksaa mitään tms. Esim. omien lasteni kohdalla aloitin ilmaisilla puistokonserteilla ja kirjastoissa olevilla taidenäyttelyillä hissukseen laajentaen kokemuksia. Puistokonserttiin omat eväät, lapsi sai vapaasti olla ja liikkua, kirjastotaidenäyttelyn läpi katsominen vie muutaman minuutin. Muksujen toiveena olisi päästä katsomaan Taikahuilu ja minä emmin jaksavatko he tosiaan...
Similar threads
- Ylpeä Isä ov
- Aihe vapaa