Meillä on tosiaan ollut pitkin vauva-aikaa pohdintaa tutista. Ensin oltiin ilman, sitten opeteltiin kuitenkin tutille, kun alkoi sormet maistua. Sitten piti vierottaa päivätutista, ja päikkärituttikin jäi. Mutta sängyssä oli öisin unikoulun myötä 10 tuttia. Podin huonoa omaatuntoa hampaista..Vähennettiin vähitellen ne kahteen ja puhuttiin luopumisesta oravavauvoille vähitellen, mutta minä jänistin lopullista vierotusta, kun olimme lähdössä Phukettiin pariksi viikoksi ja ajattelin tutin tuovan turvaa vieraassa ympäristössä (ikää 1v.10kk). Siellä poika sai tutin myös päikyille. Unikäytössä on myös nalle ja nunnu, olleet syntymästä asti. Sitten reissusta palattuamme oli sängyssä aina illalla valmiina yksi tutti, mutta eräänä iltana poika ei laittanutkaan sitä suuhun. Rytmit olivat sekaisin ja aamut alkoivat unikoulun ja huudon merkeissä 03-04. Mutta sinä aamuna poika ei huudonkaan lomassa ottanut tuttia itse suuhun. Otimme tutin vaivihkaa pois sängystä ja päätimme selvitä samoilla huudoilla. 6.30 kysyi ekan kerran tuttia, mutta sanoin, että tuttia ei ole ja varmaan se on niillä pienillä oravavauvoilla, sinä olet jo iso poika. Tähänpoika tyytyi. Seuraaavana aamuna huudon lomassa kysyi taas tuttia ja puhuin saman asian. Poika totesi olevansa pieni ja tarvitsevansa tuttia. Mutta puhuttiin, että oravavauvat on vielä pienempiä ja lueteltiin kaikki esikuvat (serkut), jotka eivät käytä tuttia ja siihen se jäi! Ihan turhaan huolehdin asiasta etukäteen- eihän se aina ole niin suurta taistelua, kun itse pelkää.. TSEMPPIÄ VAAN KAIKILLE VIEROTTAJILLE!
