Meillä on tyttö nyt 3,5 kk ja melkein kuukausi on mennyt mummoa ja vieraita vierastaessa. Tai termeistä viis, mutta ei siis leuan väpätykseltään suostu olemaan keenekään muun kanssa kuin äidin kanssa. Isä kelpaa, jos on muutoin kaikki hyvin.
Kun käyn lenkillä ja salilla on vauva isänkanssa kotona. Eräänkin kerran, kun olen tullut takaisin, vauva ääneni kuultuaan etsii hätäisesti katseella joka suunnasta, kunnes äkkää äidin. Puhelimessa kun olen vauvan kanssa puhunut, etsii minua senkin jälkeen katseellaan.
Olen ajatellut, ettei tuo vierastaminen ole oikeaa vierastamista, jos se vaikka selittyisi vauvan turvattomalla ololla. Hän aistii esim mummon sylissä olevansa vieraan kanssa ja tuntee olonsa turvattomaksi, mistä sitten poru. Olo rauhoittuu heti kun tuttu ja turvallinen äiti tulee paikalle ja ottaa syliin.
Tämä ihan oma selitys meidän tilanteelle.