E
Epäilijä
Vieras
Tänään kävi seuraavasti:
Sovimme puhelimessa, että vaimoni odottaa minua ja lapsia sovitulla alueella erään päivittäistavarakaupan tiloissa. Tarkoituksenamme oli mennä yhdessä kauppaan jonne sitten menimmekin.
Se mihin kaipaan näkemystänne on tilanne kun saavuimme paikalle. Vaimoni näpytteli intensiivisesti kommunikaattoriinsa eikä huomannut meidän tuloa lainkaan. Kun olimme lähes kosketusetäisyydellä sanoin, että "mitäs sä täällä sähellät?" täysin leikkimielisesti. Kommarin kansi pamahti kiinni välittömästi ja hän tiuskaisi samantein "emmä mitään sähellä" samalla laittaen laitettaan laukkuunsa. Hän totesi myös, että "mistäs te siihen pölähditte?" joka kuvastaa sitä ettei hän olettanut meidän tulevan paikalle niin nopeasti. Kysyin, että onko joku hullusti ja sain kielteisen vastauksen. Vaimoni on ehkä maailman ihanin nainen, mutta hänestä ei yksinkertaisesti ole valehtelijaksi. Kasvoista näkee kilometrin päähän kun joku mättää. Sanoin, että sulla on ylähuuli kireänä ja muutenkin näytätä omituiselta. Vastaus oli ettei ole mitään hämminkiä. Sen varran taustaa, että olemme ns. pettäjäprofiiliin sopivia. Olemme molemmat olleet yleisen moraalikäsityksen mukaan aiemmin vähintäänkin arveluttavia. Siis maanneet omasta parisuhteesta huolimatta vähän yhden sun toisenkin kanssa. Noh, ei siinä mitään. Sen piti olla taakse jäänyttä elämää; pääseekö tiikeri raidoistaan? Mutta kun sen pelin tuntee niin silloin herää myös helpommin kaikki epäilyt. Olen varma, että vaimoni älysi mitä ajattelen. Epäilyksiäni ei vähennä se, että samantein tilanteen jälkeen vaimoni yritti pitää aktiivisesti kevyttä keskustelua jatkuvasti yllä milloin mistäkin.
Ellit pyytäisin vilpitöntä kanssasisarienne tuntemustanne?
Luulen siis, että vaimoni lähetti/oli lähettämässä/kävi keskustelua/tai muutoin kommunikoi jonkun miespuolisen henkilön kanssa ja säikähti hirvittävästi kun keskeytimme hänet. Tämän jälkeen yritti pehmittää tilannetta.
Olenko täysin väärässä?
Emme ole mitään teinirakkaudessa piehtaroivia alkumetrien ihmisiä vaan toisella kierroksella olevia keski-ikäisiä aikuisia.
Tämä on sen verran paska tilanne, että kaipaan kaikkien lukeneitten näkemystä.
Kiitos!
Sovimme puhelimessa, että vaimoni odottaa minua ja lapsia sovitulla alueella erään päivittäistavarakaupan tiloissa. Tarkoituksenamme oli mennä yhdessä kauppaan jonne sitten menimmekin.
Se mihin kaipaan näkemystänne on tilanne kun saavuimme paikalle. Vaimoni näpytteli intensiivisesti kommunikaattoriinsa eikä huomannut meidän tuloa lainkaan. Kun olimme lähes kosketusetäisyydellä sanoin, että "mitäs sä täällä sähellät?" täysin leikkimielisesti. Kommarin kansi pamahti kiinni välittömästi ja hän tiuskaisi samantein "emmä mitään sähellä" samalla laittaen laitettaan laukkuunsa. Hän totesi myös, että "mistäs te siihen pölähditte?" joka kuvastaa sitä ettei hän olettanut meidän tulevan paikalle niin nopeasti. Kysyin, että onko joku hullusti ja sain kielteisen vastauksen. Vaimoni on ehkä maailman ihanin nainen, mutta hänestä ei yksinkertaisesti ole valehtelijaksi. Kasvoista näkee kilometrin päähän kun joku mättää. Sanoin, että sulla on ylähuuli kireänä ja muutenkin näytätä omituiselta. Vastaus oli ettei ole mitään hämminkiä. Sen varran taustaa, että olemme ns. pettäjäprofiiliin sopivia. Olemme molemmat olleet yleisen moraalikäsityksen mukaan aiemmin vähintäänkin arveluttavia. Siis maanneet omasta parisuhteesta huolimatta vähän yhden sun toisenkin kanssa. Noh, ei siinä mitään. Sen piti olla taakse jäänyttä elämää; pääseekö tiikeri raidoistaan? Mutta kun sen pelin tuntee niin silloin herää myös helpommin kaikki epäilyt. Olen varma, että vaimoni älysi mitä ajattelen. Epäilyksiäni ei vähennä se, että samantein tilanteen jälkeen vaimoni yritti pitää aktiivisesti kevyttä keskustelua jatkuvasti yllä milloin mistäkin.
Ellit pyytäisin vilpitöntä kanssasisarienne tuntemustanne?
Luulen siis, että vaimoni lähetti/oli lähettämässä/kävi keskustelua/tai muutoin kommunikoi jonkun miespuolisen henkilön kanssa ja säikähti hirvittävästi kun keskeytimme hänet. Tämän jälkeen yritti pehmittää tilannetta.
Olenko täysin väärässä?
Emme ole mitään teinirakkaudessa piehtaroivia alkumetrien ihmisiä vaan toisella kierroksella olevia keski-ikäisiä aikuisia.
Tämä on sen verran paska tilanne, että kaipaan kaikkien lukeneitten näkemystä.
Kiitos!
