Ymmärrän AP tuon tunteen. Etenkin raskauden lopussa se on voimakas. Arvostin kun sain käytännössä olla 3viikkoa esikoisen kanssa ilman häiriötekijöitä. Toisenkin kanssa suht hyvin, ei vaan huvittanut olla sosiaalinen. Koin luonnolliseksi käpertyä oman perheen kanssa ns omiin oloihin. Imetys oli yksi tärkeä asia minkä halusin onnistuvan ja se varmasti lisäsi tarvetta olla rauhassa. Kylläse tunne hieman helpotti synnytyksen jälkeen, etenkin kun kaikki ei ollut enää uutta vaan tuli ja tapahtui jo tottumuksesta niin ei ulkopuolisen omituiset neuvomiset missään tuntuneet.
"Mari"
Ei muutako ilmoitat ettei vieraita oteta vastaan ja piste. Meillä on isovanhemmat tulleet käymään heti kun ollaan laitokselta saavuttu, mutta ei niitä ole tarvinnut passata ja pikaisen visiitin tekivät vain. Minä itse taas olen niin liikkuvainen että en ole itse jaksanut kököttää "lapsivuodeaikaa" kotona. Koiran kanssa lenkille heti ekana päivänä kun kotiin päästiin, vaikka vauhti ei kyllä ollutkaan päätä huimaava 
Synnytin esikoisen reilut 3kk sitten ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla ihan hiljaa kun tuli lähtö synnytyslaitokselle. Ei oltu kun vasta päästy saliin niin kännykkä jo piippasi viestejä sisällöltään "onko se syntynyt, no joko nyt, no miksei se jo.... Halutaan tulla katsomaan vauvaa". Mulla meni synnytyksessä 18h+kiireellinen sektio ja sen jälkeen heräämössä jokunen tunti. Innokkaimmat olisivat olleet tulossa ja synnytyspäivänä vierailulle jos vierailuaikaa olisi ollut jäljellä-luojan kiitos ei ollut. Vaikka sitten olisin kyllä sanonut hoitajalle, että eivät päästä yhtään vierailijaa mun luo. Seuraavana päivänä tulikin sitten kerralla puolikas suku, yrittivät tunkea vielä huoneeseen sisälle koko porukka. Kovasti loukkaantuivat kun sanoin ettei se sovi, mennään tohon ulkopuolelle. En mäkään hirveesti olis arvostanut jos huonekaverille olis pamahtanut yli 5 ihmistä kertavierailulle kun harjoittelin imettämistä ensimmäisiä kertoja.
Kun päästiin kotiin, niin sitten tänne oli tuppaamassa kaiken maailman sukulaistätiä ja -setää vauvaa katsomaan. Tiukasti sai sanoa, että nyt ei sovi ja soitellaan myöhemmin. Omat isovanhemmat suuttuivat kun eivät vatsatautisina ja toinen vielä flunssaisena saaneet tulla meitä tartuttamaan. Juu ei kiitos, en halua sektiokipujen lisäksi yhtään lisäriesaa, flunssaisen vauvan hoito ei ole ihan niin helppoa ja voi vaatia sairaalahoitoa.
Sitten kun katsottiin, että aika on kypsä vierailuille niin eipä minun omia isovanhempia enää kiinnostanut. Osoittivat oikein mieltä kuukauden verran kutsun jälkeen. Ei tultu vierailulle kun ei silloin kelvannut...
Jos vielä synnytän lisää pienokaisia tähän maailmaan, niin en hiiskahda puolella sanallakaan kenellekään kun lähtö laitokselle koittaa. Mies saa jäädä lapsen kanssa kunnes saa hoitajan tilattua, sekin otetaan palkattuna apuna. Sitten kerrotaan syntymästä kun ollaan kotiuduttu, ei tarvitse ainakaan juuri synnyttäneenä alkaa ihmisiä paimentamaan siitä koska vierailulle voi tulla. Olisin jaksanut 1-2 KUTSUTTUA vierasta mutta en koko lähisukua kerralla.
Kun päästiin kotiin, niin sitten tänne oli tuppaamassa kaiken maailman sukulaistätiä ja -setää vauvaa katsomaan. Tiukasti sai sanoa, että nyt ei sovi ja soitellaan myöhemmin. Omat isovanhemmat suuttuivat kun eivät vatsatautisina ja toinen vielä flunssaisena saaneet tulla meitä tartuttamaan. Juu ei kiitos, en halua sektiokipujen lisäksi yhtään lisäriesaa, flunssaisen vauvan hoito ei ole ihan niin helppoa ja voi vaatia sairaalahoitoa.
Sitten kun katsottiin, että aika on kypsä vierailuille niin eipä minun omia isovanhempia enää kiinnostanut. Osoittivat oikein mieltä kuukauden verran kutsun jälkeen. Ei tultu vierailulle kun ei silloin kelvannut...
Jos vielä synnytän lisää pienokaisia tähän maailmaan, niin en hiiskahda puolella sanallakaan kenellekään kun lähtö laitokselle koittaa. Mies saa jäädä lapsen kanssa kunnes saa hoitajan tilattua, sekin otetaan palkattuna apuna. Sitten kerrotaan syntymästä kun ollaan kotiuduttu, ei tarvitse ainakaan juuri synnyttäneenä alkaa ihmisiä paimentamaan siitä koska vierailulle voi tulla. Olisin jaksanut 1-2 KUTSUTTUA vierasta mutta en koko lähisukua kerralla.
mgh
[QUOTE="isoäiti";28548914]juu ei tartte sitte kiikutella niitä kersoja myöhemminkään meille hoitoon eikä itkeä yöväsymyksiään. Hoitaa nyt sitte itse vaan kersansa.[/QUOTE]
tollaselle veiskään.
tollaselle veiskään.
Jokaisella on oma koti. Sinne ei tulla niin vain. Jos joku loukkaantuu niin sitten loukkaantuu. Oveahan ei ole pakko avata, jos ei uppoa puhelimessa vastaus ei. Ja kannattaa muuten sitten sanoa suoraan se ei. Eikä kautta rantain.
Meitähän on moneen lähtöön. Meillä esim oli ok, kun anoppi pääsi esikkoa katsomaan jo synnytyssaliin. Kotivieraista ei miulle ollut vaivaa. Mutta ymmärrän myös niitä jotka ei ensimmäisinä päivinä tahdo vieraita. Mutta toki ymmärrän perhettä ja läheisiä jotka haluaisivat tämän uuden ihmeen nähdä.
Meitähän on moneen lähtöön. Meillä esim oli ok, kun anoppi pääsi esikkoa katsomaan jo synnytyssaliin. Kotivieraista ei miulle ollut vaivaa. Mutta ymmärrän myös niitä jotka ei ensimmäisinä päivinä tahdo vieraita. Mutta toki ymmärrän perhettä ja läheisiä jotka haluaisivat tämän uuden ihmeen nähdä.
MiniSun
Mä myös ymmärrän hyvin ap:tä. Se vauvan syntymä on aina niin mullistava juttu koko perheelle, että kyllä sitä pitää saada ensiksi rauhassa kotiutua jos kerta sellanen tarve on. Tapansa kullakin. Eli ihan turhaa täälä ap:ta moititaan hänen tavastaan hoitaa tämä asia.
Meillä esikoisen syntymän jälkeen ravasi kans porukkaa oikeasti melkein joka ilta. Isovanhemmat tuli jo samana päivänä kun oltiin päästy kotiin. Se oli ihan ok. Ne piipahti vaan hetkeksi ja kun ovat luonteeltaan (anoppi ja mun äiti) sellasia auttajia, niin laittovat ruokaa ja pyykkiä pesivät yms. Ihan kiva juttu. Mutta sitten ku alko tulemaan niitä muita sukulaisia ja ystäviä kylään. Siinä oli ite ihan älyttömän väsyny kun joka ilta sai kahvitella ja kertoa samat asiat. Monta viikkoa meni niin, että vieraita kävi päivittäin. Se oli ihan hirmu raskasta. Kaikki oli itsellekkin niin uutta ja erikoista, niin sitä olis vaan halunnu totutella siihen vauvaan ja imetykseen. Ja jos joku sanoo että ei se imetys siitä kärsi niin kyllä muuten kärsii. Jos sanot, että meet imettämään tuonne huoneeseen, niin ei mee kauaa ku joku tulee perässä kyselemään ja ihastelemaan :O
Toisen lapsen jälkeen me tehtiin heti selväksi, että muut kuin isovanhemmat ei tuu pariin viikkoon meille! Mä halusin nauttia vauvasta ja opetella arkea kahden lapsen kanssa. Varmaan jotku loukkaantuki kun sanoin, että katotaan parin viikon päästä sitä vierailua, mutta ihan sama. Eikä tuo nyt tarkoita sitä, että halusin linnoittautua kotiin neljän seinän sisälle lasten kanssa. Vaan sitä,että halusin olla rauhassa omassa kotonani, oman perheeni kesken. Kaupassa käytiin ihan normaalisti ja ulkoiltiin, mutta vieraita ei otettu vastaan. Minusta siinä ei ole mitään outoa, että haluaa viettää aikaa perheensä kanssa varsinkin kun kodissa on vastasyntynyt vauva.
On hyvä, jos äiti jo etukäteen tietää oman jaksamisensa eikä halua vieraita hetkeen. En minäkään kehtaisi tukkia kylään perheeseen jossa on juuri laitokselta kotiin päässyt vauva. Aina oon odottanu, että soittavat ja pyytävät kylään tai sitten kun ollaan soiteltu niin sovittu koska käydään vauvaa katsomassa. Ihme touhua kun aina tukitaan ensimmäisenä pällistelemään uutta vauvaa, välittämättä siitä miten äiti, vauva ja muu perhe voi ja jaksaa!
Eli ap, ihan rohkeasti vaan sanot sukulaisille, että teille voi tulla vasta sitten kylään kun vauva on sen ja sen ikäinen.
Meillä esikoisen syntymän jälkeen ravasi kans porukkaa oikeasti melkein joka ilta. Isovanhemmat tuli jo samana päivänä kun oltiin päästy kotiin. Se oli ihan ok. Ne piipahti vaan hetkeksi ja kun ovat luonteeltaan (anoppi ja mun äiti) sellasia auttajia, niin laittovat ruokaa ja pyykkiä pesivät yms. Ihan kiva juttu. Mutta sitten ku alko tulemaan niitä muita sukulaisia ja ystäviä kylään. Siinä oli ite ihan älyttömän väsyny kun joka ilta sai kahvitella ja kertoa samat asiat. Monta viikkoa meni niin, että vieraita kävi päivittäin. Se oli ihan hirmu raskasta. Kaikki oli itsellekkin niin uutta ja erikoista, niin sitä olis vaan halunnu totutella siihen vauvaan ja imetykseen. Ja jos joku sanoo että ei se imetys siitä kärsi niin kyllä muuten kärsii. Jos sanot, että meet imettämään tuonne huoneeseen, niin ei mee kauaa ku joku tulee perässä kyselemään ja ihastelemaan :O
Toisen lapsen jälkeen me tehtiin heti selväksi, että muut kuin isovanhemmat ei tuu pariin viikkoon meille! Mä halusin nauttia vauvasta ja opetella arkea kahden lapsen kanssa. Varmaan jotku loukkaantuki kun sanoin, että katotaan parin viikon päästä sitä vierailua, mutta ihan sama. Eikä tuo nyt tarkoita sitä, että halusin linnoittautua kotiin neljän seinän sisälle lasten kanssa. Vaan sitä,että halusin olla rauhassa omassa kotonani, oman perheeni kesken. Kaupassa käytiin ihan normaalisti ja ulkoiltiin, mutta vieraita ei otettu vastaan. Minusta siinä ei ole mitään outoa, että haluaa viettää aikaa perheensä kanssa varsinkin kun kodissa on vastasyntynyt vauva.
On hyvä, jos äiti jo etukäteen tietää oman jaksamisensa eikä halua vieraita hetkeen. En minäkään kehtaisi tukkia kylään perheeseen jossa on juuri laitokselta kotiin päässyt vauva. Aina oon odottanu, että soittavat ja pyytävät kylään tai sitten kun ollaan soiteltu niin sovittu koska käydään vauvaa katsomassa. Ihme touhua kun aina tukitaan ensimmäisenä pällistelemään uutta vauvaa, välittämättä siitä miten äiti, vauva ja muu perhe voi ja jaksaa!
Eli ap, ihan rohkeasti vaan sanot sukulaisille, että teille voi tulla vasta sitten kylään kun vauva on sen ja sen ikäinen.
"fiina"
Itsellä oli aika samanlaisia ajatuksia kun vauva syntyi, mutta silti kävi isovanhemmat ja sisarukset vauvaa katsomassa eli ei kuitenkaan koko suku. Jos sulla on mies joka voi kahvia keittää ni anna sen touhuta. Näin jälkeen päin ois ollu aika raakaa olla antamatta tavata tuoretta vauvaa koska kuukaudessa vauva kasvaa niin paljon ettei se oo sama kuin vastasyntynyt.
Ei kannata ressata etukäteen, ite imetin oikeesti vastasyntynyttä koko ajan, siis vauva halusi olla koko ajan tissillä, mutta mitäs siitä, harso vaikka eteen ni siinäpä se.
Ei kannata ressata etukäteen, ite imetin oikeesti vastasyntynyttä koko ajan, siis vauva halusi olla koko ajan tissillä, mutta mitäs siitä, harso vaikka eteen ni siinäpä se.
"Vieras"
Mua rasitti eniten kaikenlaiset ihmisten, erityisesti isovanhempien kommentit ja vaikka sanoi, että nykyään / meillä tehdään näin, niin sitten alkoi vastaanväittely. Isoäiti arvosteli ettei vastasyntynyttä saa opettaa heri alkuun sylilapseksi, laittakaa vaikka lattialle välillä ja ei sitä rintaa pidä joka välissä tarjota, laosen keuhkot kehityy kun sen antaa huutaa. Ja onko se kiltti vai tuhma, vastasyntynyt?! Ja ystäväperheiden kommentit, kyllä meillä vasn koko suku yuli kylään ja tehtiin sitä ja tätä ja raahattiin vastasyntynyttä ties minne. Todella rasittavaa. Eikö voi vaan ihastella vauvaa ja antaa muiden asioiden olla?!