Vielä yksi, nyt vai myöhemmin?

Mies alkoi eilen puhumaan että haluaisi vielä yhden vauvan, ajatuksena on kyllä koko ajan ollut vielä yhden yrittäminen mutta myöhemmin.

Meillä nyt kaksi lasta, vanhin täytti juuri 3 vuotta, olen ollut kotona esikoisen sntymästä saakka ja vuoden päästä olisi tarkoitus palata töihin.
Olen kyllä viihtynyt kotona, ei siinä mitään. Rahallisesti ja jaksamisen kannalta vauvanteossa ei olisi ongelmaa, mutta entä mun " tulevaisuus"?

Mulla vakituinen työ odottamassa, mutta sinne palaaminen vielä mietityttää. Mun ja miehen työ yhdessä, olisi aika haasteellista lastenhoidon kannalta. Eikä haluttaisi siihen lähteä, joten mietinnässä on ollut uusi työ/opiskelu.
Jos saisimme kolmannen lapsen nyt, olisin siis kotona vielä usemman vuoden ja olisin yli 30 v, alle 35v, palatessani työelämään/ aloittaessani opiskelun. En siis vanha, mutta liian vanha opiskelemaan? Haluaako mua kukaan?
Jos taas opiskelisin nyt, niin helposti menisi 6-7 vuotta, ns. järkevään aikaan, jolloi hankkia uusi lapsi.

En tiiä, järki vs tunteet?

Entäs se esikoinen, olisi vauvan tullessa kotihoidossa ainakin eskari-ikään saakka. Olisiko sitten ihan " reppana", käy kyllä kerhossa ja varmasti etsisimme jonkun harrastuksen yms.

Antakaa mulle plussia ja miinuksia, kummasta vaan

 

Mä tekisin varmaan niin, että saisi tulla jos on tullakseen. Eihän sekään ihan varmaan ole tuleeko kolmatta, vauvoja ei tilata nappia painamalla.

 

Mäkin tekisin niin, että jättäisin vaan ehkäisyn pois ja tulee, jos on tullakseen- periaatteella, ilman stressiä ja yrittämistä. Opiskella voi ja töitä tehdä koko lopun iän, kun lapset on kasvatettu ja "laitettu maailmalle", siis kouluun yms. Eikä 35v. ole todellakaan mikään vanha opiskelemaan, yksi tuttu aloittaa nyt syksyllä lakiopinnot ja täyttää 34v. Silloin, kun opiskelin lähihoitajaksi, luokallani oli vanhimmat lähemmäs 50-vuotiaita

 

Mä tekisin varmaan niin, että saisi tulla jos on tullakseen. Eihän sekään ihan varmaan ole tuleeko kolmatta, vauvoja ei tilata nappia painamalla.

Joo, kyllä mä tiedän että " vauvoja ei tilata nappia painamalla" , eikä se nyt ollut se pointti tässä, vaan se että. Yritetäänkö vai ei.
Mäkin kyllä tätä nyt pohtineena, alan kallistua sille linjalle että saa tulla jos tulee. Mutta ei aleta " tekemällä tekemään", kumpikaan edellisistä lapsista ei ole kuitenkaan ihan tuosta noin saanet alkuaan, vaikka ei nyt kohtuuttoman kauaa mennytkään, noin puolivuotta molempia " tehty".

 

Hienoa, että joku miettii asiaa oikeasti mutta kyllä mä uskoisin että enempi katuu sitä jos ei lasta tee kuin sitä että teki.

 

Myöhemmin, sanoisin.

Ihan vaan siksi, että elämä on tajuttoman upeaa nyt, kun perheessä on 8 v lapsi, 6 v lapsi ja viiden viikon ikäinen vauva. Osaa ottaa kaiken ilon irti vauva-ajasta. Ja isot sisarukset on niin täysillä mukana ettei tosikaan . On ehtinyt tehdä vaikka mitä edellisen vauva-ajan jälkeen, ja oli ihanaa aloittaa taas niinsanotusti alusta. Voi keskittyä vauvaan ihan eri lailla, kun ei ole muita pieniä hoidettavana.

Minä opiskelin tässä välissä, hankkiutuen raskaaksi viimeisenä opiskeluvuotena siten, että voin palata suorittamaan opinnot loppuun (puuttuu yksi harjoittelu ja 1-2 pientä tehtävää) äitiysloman/hoitovapaan jälkeen, ja mennä työelämään vastavalmistuneena, sen sijaan että olisin jäänyt pois työelämästä miltei heti valmistumisen jälkeen. Laskelmoin tämän olevan järkevämpää.

Ja aloitin opinnot ollessani 32 v. En yhtään liian vanha, en edes ryhmäni vanhin vaikka nuorisoryhmässä opiskelin.

 

Mä oon sitä mieltä, että lapsen teko kannattaa aina Ja pienet ikäerot sisarruksilla on pelkkää plussaa.

Otan nyt kuitenkin kantaa tuohon "esikoiseni joutuu olemaan kotona eskari-ikään asti ja hänestä tulee reppana.." Asia ei todellakaan ole noin! Kotona pitkään (ja kunnolla (en nyt puhu sosiaalitapauksista..)) hoidetut lapset ovat itsevarmoja ja tasapainoisia. He ovat saaneet vankan perusturvallisuuden, eikä heitä ole altistettu päivähoidosta koituvalle stressille ja melulle.

Omat eskariin asti kotona hoidetut lapseni on sosiaalisia, suosittuja ja heillä on paljon kavereita. Eskarin ja koulun aloitus on sujunut odotettua paremmin
Meillä lapset on käyneet ennen eskarivuotta kerhossa (kerran viikossa), perhekerhoissa ja perhekahviloissa ja myös harrastaneet paljon (liikuntalajeja).

 

On tää vaikeaa, toisaalta alan lämmetä sille vauvalle kun tuntuu että se menisi tähän pötköön niin sopivasti ja sitten olisin valmis tästä hommasta
Mutta toisaalta, kuten Anatolia sanoi olen jotenkin nähnyt meidän tulevaisuuden niin, että kun nämä nykyiset ovat isompia, niin saisin vielä sen vauva-ajan kokea ja keskittyä siihen, ja toisaalta olla myös kotona kun pikkukoululaiset aloittavat koulunsa.
Mutta sitten siinä olisi just se, että jos nyt vuoden päästä alan opiskella, siihen menee se 3-4(?) vuotta ja siihen työpaikan löytäminen, niin menee musta turhan myöhäiseksi. Eli toi voisi toimia että kesken opiskelujen " hankkiutuisi raskaaksi", mutta jos näin tekee, niin minkä mukaan esim. äitiyslomarahat menee? Nyt jos jäisin äitiyslomalle, saisin sen saman mitä näistä edellisistä(?).
Se nyt toki ei ole se merkitsevin asia kuhan yritän nyt pohtia joka suunnalta.

Mies tossa äsken sanoi, että tehdään sitten neljäs vielä myöhemmin, jos halutaan. ( tähän en kyllä vielä suostunut lähtemään edes ajatustasolla)

 

Kyllähän se mieskin voi jäädä kotiin lastensa kanssa, ei sinun urasi tarvitse olla jäähyllä koko pikkulapsiaikaa.

 

Kyllähän se mieskin voi jäädä kotiin lastensa kanssa, ei sinun urasi tarvitse olla jäähyllä koko pikkulapsiaikaa.

Ei tarvitse, mutta meidän perheessä näin se menisi. Molempien halusta, ja syistä jota en nyt ala sen tarkemmin erittelemään. Sanotaan vaan että taloudellisesti siinä ei myöskään olisi mitään järkeä.

 

Meillä sama tilanne. Paitsi, että mietinnässä, tehdäkö viides nyt vai ei. Vai ollenkaan. Tuntuu, että yksi puuttuu vielä tästä meidän porukasta. Neljä on lyhyillä ikäeroilla niin, että nuorin täyttää syksyllä vuoden ja vanhin menee ekalle.

Uuden alan opiskelu mullakin on ollut mielessä, täällä pohjoisessa pienellä paikkakunnalla mahdollisuudet vain ovat rajalliset. Sitä olen miettinyt, että jos nyt tehdään viides, niin olisin valmis töihin/kouluun ollessani n. 31-32 -vuotias. Nyt olen siis 29.

Nämä on näitä vaikeita asioita. Mutta niin kuin joku sanoikin, enemmän harmittaisi varmasti vanhana se, ettei tehnyt sitä lasta, kuin se, että teki.