Me tehtiin nyt toista viikkoa sit oma tracyhogg-metodimme eli sitä mukaillen alettiin hoitamaan tuo nukkuminen. En nyt oo sit enää varma että miten paljon meillä on omaa sävellystä mutta teemme siis näin (ja poikahan on muistaakseni lähes päivälleen saman ikäinen kuin teillä, Firesun)
Nukkumaan mennessä tehdään kaikki normaalit rutiinit, että noin 5-10 minuuttia ensin istuskellaan rauhoittumassa äitin tai isin sylissä. Sitten mennään vaihtamaan yöpuku ja "pestään hampaat" (meillä on semmonen ienrapsutin käytössä siis), kuivat vaipat jnejne. Sit mennään makuuhuoneeseen jossa juttelen pojalle rauhallisesti hetken aikaa (poika siis sylissä), kerron vaikka mitä huomenna tehdään tms, sit laulan jonkun unilaulun ja heijaan poikaa siinä vaiheessa hiukan. Kun laulu loppuu sanon että "noniin, nyt omassa sängyssä oottaa hyvät unet" lasken pojan omaan sänkyynsä, peittelen, annan unirätin, silitän hetken päätä ja lähden huoneesta. Usein kuuluu pientä kitinää perään mutta se vaimenee.
Meillä ei siis tuttia enää olla yöllä annettu ollenkaan kun meni niin mahdottomaksi se rumba sen ympärillä. Uneen pääseminen kestää ehkä hiukan kauemmin (keskimäärin puolen tunnin kuluttua on nukahtanut kunnolla) mutta sit kun nukahtaa niin nukkuu huomattavasti rauhallisemmin. Yleensä siinä vaiheessa kun poika jää sit yksin omaan sänkyynsä, alkaa jonkin asteinen ähinä ja pieni kitinä, joskus hirmu pulputus kuuluu makkarista kun hän höpöttelee unipupulleen
sit jos kitinä voimistuu, meen pojan luokse, paijaan taas päästä pari kertaa ja lähden pois. Jos puolestaan menee ihan hysterian puolelle, saatan napata ukkelin vielä ylös syliin hetkeksi rauhoittumaan mutta laitan suht nopeasti sitten takas sänkyyn. usein tässä vaiheessa itku yltyy uudelleen ja saatan toistaa saman, mutta ei liikaa, ettei lapsi luule, että joka kerta kun vähän inahtaa, pääsee syliin. Useimmiten pelkkä paijaus riittää rauhoittamaan mutta kun huoma että äiti on lähdössä, inisee hetken, mutta sekin loppuu sitten siinä vaiheessa kun vaan menee ulos huoneesta.
Yleensä käyn makkarissa varmaan semmosen viitisen kertaa ennen kuin poika sitten kunnolla nukahtaa. Ehkä tärkeintä on se, että kun käy silittelemässä lasta, lähtee kuitenkin välillä sitten pois vaikka lapsi vielä kitisiskin. Kyllä sen sitten huomaa milloin hän haluaa ihan oikeasti paijausta ja milloin on sit vaan jotain testailua.
Yöllä meillä heräillään edelleen, mutta huomattavasti harvemmin kuin tutin kanssa. Usein annan sitten maitoa tai jos se ei kelpaa (usein aamuyöllä ei enää maistu) niin pelkkä kevyt paijaus riittää. Sit jos ei rauhoitu niin nostan ylös, jossa usein alkaa pienen pieni höpötys (kuulostaa siltä kuin poika kertoisi että "äiti sitten siinä unessa oli NÄÄÄIN iso kala" tms
), mutta kun vaan laskee takaisin sänkyyn niin rauhoittuu taas.
Nyt meillä siis takana semmonen puolisentoista viikkoa tätä tyyliä ja hyvin toimii. Välillä herää useammin mutta rauhoittuu hyvinkin helposti. Alkuun oli sen ekan nukahtamisen kanssa vähän hankalaa (/hankalampaa) ja poika melkeinpä vaatimalla vaati tuttia mutta pysyttiin vaan kannassamme, että ei niin nyt hän ei enää sitä edes huolisi. Eli pitkäjänteisyyttä vaan ja toistaa samoja maneereita niin tosi nopeasti lapsi ymmärtää että mikä on homman nimi. Eilenkin poika pyysi äitiä luokseen enää vaan kerran.
Tsemppiä!
