Vielä aiheesta kun mies ei tiedä mitä haluaa...

Tilanne on aivan älytön,
puskeeko miehelle 30:n kriisi? liekö toinen nainen? vai mitä ihmettä sen päässä liikkuu?

Mitään keskustelua ei saada aikaseksi, tämä ei kuulemma ole meidän ongelma vaan hänen yksin joten siitä ei tarvi miehen mielestä jutella.
Minä olen tyhjän päällä, kaikki yhteys meidän välillä on loppu, sinä päivänä kun mies sanoi ettei näin paljon lapsia koskaan olis halunnu kaikki alkoi mennä alaspäin.
Minä kelpaan seksiin, hoitamaan kotia, hoitamaan lapsia mutta en kelpaa mihinkään muuhun, sille ainakin tuntuu.

Kuinka kauan minun pitää odottaa että mies saa päätettyä haluaako hän perheen vai ei? Parin viikon päästä ollaan lähdössä "lemmenlomalle" mutta minua ei nappaa tippaakaan, tekis mieli perua koko reissu ja potkasta tuo elämäni rakkaus pihalle kun ei kerran osaa päättää onko meidän kanssa vai ei.
Onneksi hän nyt saa apua siihen masennukseen ja parisuhdeterapiakin on varattu, mutta minun ahdistus on valtava, en osaa kuvailla tätä tunnetta muuten kuin että olen tyhjän päällä.

En jaksa tälläistä kriisiä nyt, me ollaan selvitty paljosta yhdessä, paha kriisi ollaan jo koettu ja juuri kun siitä on toivuttu hyvin rysähtää taas, tunnen melkein vihaa miestäni kohtaan, miksi hän kaiken pilaa? eikö hän tajua mitä hän menettää?
:'(

 

Kerroit masennuksesta, eikö se ole aika suuri tekijä tässä? Nyt hän saa apua mutta se vie aikaa, anna aikaa miehellesi ja älä luovuta, masennuksesta selvitään ja sen jälkeen miehesikin jaksaa. parisuhdeeterapia on hyvä ja olen kuullut että seurakunnan järjestämät parisuhdeleirit oisi kivoja..

 

Mun miehellä oli just saman tapasia juttuja vuos sitten. Sillä on aika huono itsetunto tai siis luulee olevansa ruma. Joku nainen kiinnostui siitä festareilla ja he vaihto mese osotteita. Aluks juttelu oli musta ihan normaalia, mutta sitten rupes just tulemaan tollasta juttua mitä miehesikin sanoo. Kaks viikkoa meni sitä helvettiä, mutta rakastin miestäni niin paljon, että halusin saada suhteemme toimimaan.

Yhteydenpito loppui tuohon naiseen minun pyynnöstäni ja sovittiin parantaa suhdetta jos muutosta ei tule puolen vuoden päästä harkitaan tilannetta uudelleen. Mies väittää ettei ole pettänyt minua ja haluan myös uskoa niin. Ja olisin antanut anteeksi vaikka olisikin pettänyt. Nyt tuosta kaikesta on vuosi aikaa ja olemme todella onnellisia, että jaksettiin vielä yrittää.

Mies katuu ja haluaa unohtaa tuon kaiken, minulle tulee vielä joskus tosi paha olo mutta olen onnellinen että meillä on vielä ehjä perhe. Kannattaa yrittää ja muistaa miksi toiseen aikoinaan rakastui. Toivottavasti pääsette vielä tästä yli.