Vielä koiran hankkimisesta...Onko koiraihmisiä paikalla?

[Alaston lohikäärme]

Mä ottaisin varmaan ap sinuna sen rotikan pennun jos sulla on rotikka joskus ollut. Kolmen kuukauden ikäinen koira on vielä niin pieni, et ei oo voinu oppia niin pahoja tapoja, mitä ei vois enää pois kitkeä.

 

[Saiccu]

Ap, hyvä. Jos olet päättänyt hankkia sakemannin kotikoiraksi, niin kannattaa todella panostaa mistä sen hankkii! Ihan liikaa on huonohermoisilla jälkeläisiä..

Ja ennen kaikkea, hanki rekisteröity pentu.

Tutustu näihin linkkeihin ajan kanssa! =)
http://sensuroitu.net/spk/info/
http://sensuroitu.net/spk/ilmoitukset/list/20 (<-- Tuolla on pentuja myynnissä)
http://www.spl.fi/jalostus/pentulista/pentulista.pdf

Eiköhän näistä joku ole sopivan matkan päässä. =) Älä vaan sorru mihinkään keltaisenpörssin tehdaskoiriin.

 

[ap]

Niin itsekin mietin pentua..Sakemanni kyllä kuulema lapsiin tottunut ja peruskoulutettu,mutta silti mietityttää, kun miettii esim.ekaa iltaa kotona koiran kanssa. En voi luottaa koiraan yhtään, sillä en tunne.

Jaa että näin kiire on sitten sen koiran saamisen kanssa... ja kun noin pitkälle kuin ensimmäiseen iltaan koiran kanssa viitsii miettiä, niin hyvin menee, hoh-hoijaa... kuule, tulee aika h----in monta tilannetta joissa olet vielä helisemässä sen koiranpennun ja lasten kanssa ja pakko niitä välillä on pitää toisista erilläänkin. Eikä koiraan koskaan voi 100 varmasti luottaa. Tämä sun pentukuumesi kuulostaa valitettavasti siltä että hyvin se ei luultavasti tulevan koiranne kannalta pääty (toivottavasti lapsenne kuitenkin säästyvät puremilta).

Kyllä te ootte taitavia ennustajia.. Tarkoitin tuolla nyt sitä, että on täysin eriasia olla pennun kanssa, kun 1-v koiran. Ei mun tarvitse pelätä lasteni puolesta, jos mulla on 8vko:nen pentukoira, mutta kyllä olisin erittäin varuillani alkuajat 1-v:n kanssa.

 

[ap]

miksi et ottaisi sakemannin pentua? Ihan sellasen 8 viikkosen jota pääset itse heti sosialistamaan jne.

Ottaisinkin, jos löytyisi sopiva jostain 250km säteeltä, mutta ei

No jopas.Luulisi niitä olevan tarjolla vaikka kuinka.Oletko kysellyt pentuvälityksestä?

En, mikä se on?

Hei nyt kannattaisi lukaista saksanpaimenkoiraliiton sivut ja tutustua kasvattajiin siellä listoilla. Myös liittoon kuulumattomia kasvattajia on. Ehkä vähän nyt liian hätäisesti pentua etsit, kun et ole tietoakaan hakenut vai oletko?

Ai nykyään täytyy tuntea kasvattajat että "saa" ottaa koiran? Ihme tyyppejä täällä...

No ei tietenkään, mutta ap:llä ei ole edes tietoa kaikista kasvattajista, joten tuolta saksanpaimenkoiraliitosta ne löytyvät. Vaikea se on pentua saada, jos ei tiedä missä kasvattajat asuu.

Hätäisesti ap on kyllä liikenteessä, kun pentu pitää löytyä heti. Kyllähän koiran hankintaa yleensä suunnitellaan.

Edelleen toistan itseäni. Olen suunnitellut koiraa jo noin vuoden. Etsinyt kuluneen 4kk sopivaa. Minulle ei ole mitään väliä, onko pentu arvostetulta kasvattajalta vai ilman papereita oleva koira, en etsi näyttelykappaletta.

Ja kuten sanoin, loman vuoksi aika olisi nyt otollinen, mutta jos sopivaa ei löydy, niin odottelen. Mistä sinäkin Toivoliini minun kiireeni tiedät, olenko sanonut, että pentu pitäisi olla heti???

Ymmärsin tuosta ensimmäisestä viestistäsi, kun sinulla ensin oli vain kaksi vaihtoehtoa. Ajattelin, että olet nyt heti päättämässä kumman otat. Mielestäni nuo vaihtoehdot oli oudot. Kaksi eri rotua ja vielä eri ikäiset koirat.

Johan varmaan olisin toisen ottanut, enkä täällä olisi mielipiteitä kyselemässä, jos nuo kaksi nyt olisivat ainoat mahdolliset. Ensimmäisessä viestissä olevat kaksi koiraa ovat tällä hetkellä tarjolla olevista kaksi, joita olen edes jäänyt harkitsemaan.

 

[ap]

Niin itsekin mietin pentua..Sakemanni kyllä kuulema lapsiin tottunut ja peruskoulutettu,mutta silti mietityttää, kun miettii esim.ekaa iltaa kotona koiran kanssa. En voi luottaa koiraan yhtään, sillä en tunne.

Miksi siitä sakemannista ollaan luopumassa? Ei 1-vuotias peruskoulutettu, lapsiin tottunut, hyväpäinen koira välttämättä ole huono vaihtoehto. Jos luopumisen syy on vaikka se, ettei sovellu harrastuskoiraksi tai jalostuskoiraksi, niin voisin harkitakin. Onko koiraa kuvattu? Millaisesta suvusta se tulee?

Miettisin kuitenkin noita rotuvaihtoehtoja uusiksi. Saksanpaimenkoirilla on kuitenkin paljon ongelmia terveydessä ja kasvattajissa on paljon epämääräisiä tapauksia. Kärjistäen voisi sanoa, että harva kunnon kasvattaja myy pentua perhekoiraksi. Mahdollisuudet saada huono koira on paljon suuremmat kuin mahdollisuudet saada hyvä koira. Samaa pätee varmaan rotikkaankin.

Ottaisin sinuna harkintaan paremmin seurakoiriksi soveltuvat rodut. Jos paimenen luonne miellyttää, niin pitkä- tai lyhytkarvainen collie, lapinkoira tai varmaan vaikka lapinporokoirakin voisivat olla parempia vaihtoehtoja.

Yli 250 km matkan ei pitäisi olla mikään pennun valintaperuste. Se matka tarvitsee tehdä vain kerran, mutta sitä koiraa pitää katsella koko sen elinikä. Oli se elinikä sitten 1 tai 15 vuotta.

Myyjän kertoman mukaan eron vuoksi koirasta luovutaan. Kuvattu on, suvusta ei ollut puhetta. Purentavika on, muutoin eläinlääkärin tarkastama ja terve pitäisi olla. Paperillinen, sirullinen.

 

[ap]

Mä ottaisin varmaan ap sinuna sen rotikan pennun jos sulla on rotikka joskus ollut. Kolmen kuukauden ikäinen koira on vielä niin pieni, et ei oo voinu oppia niin pahoja tapoja, mitä ei vois enää pois kitkeä.

On kokemusta rotikoista, mutta ei ole kokemusta rotikasta lapsiperheessä.

 

[Saiccu]

Perus sakemanni on helpompi kuin rotikka. Paimenena sillä on enemmän miellyttämishalua ja oppii asiat helposti (myös ne ei toivotut asiat). Rotikalla on yleisesti ottaen enemmän dominanssia ja luonteeltaan kovempi. Myöskään sitä ei ole niin helppo kouluttaa kun sakemannia.

Tiedätkö mitkä tuon 1v:n sakemannin kuvaustulokset on? Siitä suvusta kyllä kannattaa kysyä ja pyytää koiran rekisterinumero, jotta voit varmistaa annetut tiedot KoiraNetisä.

 

[vieras]

Hei nyt kannattaisi lukaista saksanpaimenkoiraliiton sivut ja tutustua kasvattajiin siellä listoilla. Myös liittoon kuulumattomia kasvattajia on. Ehkä vähän nyt liian hätäisesti pentua etsit, kun et ole tietoakaan hakenut vai oletko?

Ai nykyään täytyy tuntea kasvattajat että "saa" ottaa koiran? Ihme tyyppejä täällä...
[/quote]

Tällä varmaan tarkoitettiin nyt ihan vaan sun ja sun perheen omaa parasta. Kasvattajiin tutustumisen voi aloittaa ihan kennelliiton jalostustietokantaa selaamalla. Saat vähän käsitystä siitä, minkälaisilla periaatteilla ja minkälaisillä tuloksilla kasvattajat kasvattavat (tai huonommassa tapauksessa tuottavat) pentuja.

Oletettavasti kuitenkin tahdot terveen koiran, jolla pää on kunnossa ja jonka kasvattaja toimii eettisesti. Jos saksanpaimenkoiraa suunnittelet, niin näihin asioihin täytyy paneutua. Rodulla on paljon ongelmia niin terveydessä kuin luonteissakin. Jalostustietokanta löytyy Kennelliiton sivuilta.

Rekisteröimättömät kannattaa unohtaa heti alkuunsa. Rekisteröimättömyydelle on aina joku syy, joka ei kestä päivänvaloa. Yleisin syy on terveystulosten puute tai se, että terveystulokset ovat niin huonot, ettei rekisteröinti ole mahdollista. Syynä rekisteröimättömyyteen voi olla myös kasvattajan rekisteröintikielto (paljon Kennalliiton sääntöjen rikkomuksia) tai liian tiheä pennutus.

 

[vieras]

"Yli 250 km matkan ei pitäisi olla mikään pennun valintaperuste. Se matka tarvitsee tehdä vain kerran, mutta sitä koiraa pitää katsella koko sen elinikä. Oli se elinikä sitten 1 tai 15 vuotta."

ap:n ei tarvitse,kun hän voi antaa koiran pois sitten,kun se ei olekkaan niin hauska juttu.
näinhän hän teki edellisellekkin koiralle

 

[vieras]

Mä olen tavannut monta ihanaa sakunarttua, kaikille niille on ollut yhteistä että ne on olleet todella hyvin hanskassa, koulutettu siis todella hyvin (eikä se tapahdu yhdessä tai kahdessa yössä..). Kun paimenen hyviä ominaisuuksia osataan hyödyntää koulutuksessa ja niiden pää pysyy kasassa, niistä tulee hienoja koiria.

Miellyttävät rotikat taas on mun tuntuman mukaan harvassa, järjestään tosi kovia dominoivia yksilöitä. Ehkä jollain tosi harrastajalla nekin on hanskassa. Mutta en lähtisi kokeilemaan onneani pienten lasten seassa.

En vaan jaksa ymmärtää miksi pikkulapsiperheeseen halutaan juuri näitä rotuja- seurakoiriakin on olemassa ja riskit niiden kanssa on pienemmät- suuremmalla todennäköisyydellä niistä saisi itselleen mukavan lenkkikaverin ja lemmikin.

Voisko ap myös valaista sitä seikkaa, kuinka paljon on valmis panostamaan koiran koulutukseen?

 

[PipariSuu]

Mä olen tavannut monta ihanaa sakunarttua, kaikille niille on ollut yhteistä että ne on olleet todella hyvin hanskassa, koulutettu siis todella hyvin (eikä se tapahdu yhdessä tai kahdessa yössä..). Kun paimenen hyviä ominaisuuksia osataan hyödyntää koulutuksessa ja niiden pää pysyy kasassa, niistä tulee hienoja koiria.

Miellyttävät rotikat taas on mun tuntuman mukaan harvassa, järjestään tosi kovia dominoivia yksilöitä. Ehkä jollain tosi harrastajalla nekin on hanskassa. Mutta en lähtisi kokeilemaan onneani pienten lasten seassa.

En vaan jaksa ymmärtää miksi pikkulapsiperheeseen halutaan juuri näitä rotuja- seurakoiriakin on olemassa ja riskit niiden kanssa on pienemmät- suuremmalla todennäköisyydellä niistä saisi itselleen mukavan lenkkikaverin ja lemmikin.

Voisko ap myös valaista sitä seikkaa, kuinka paljon on valmis panostamaan koiran koulutukseen?

Mun on pakko peesailla tätä..

Kannattaa miettiä todella, että MIKSI haluaa palveluskoiran itselleen. Oikeasti sitä voi lapsiperheessä päästä helpommallakin ja saada se ihana avoin sohvakoira kotiin. Hyvin usein virkeät palveluskoirarodut purkavat turhautumistaan jotenkin, jos ainoa virike on rapsutukset, hieman pihalla juokseminen ja sohvalla makaaminen. Se ei vain riitä koiralle... Eli miksi lyödä turhaan päätään seinään, jos on mahdollisuutta hankkia sellaisia koiria, jotka eivät kuitenkaan vaadi sitä tekemistä samanlailla?

 

[vieras]

Mä olen tavannut monta ihanaa sakunarttua, kaikille niille on ollut yhteistä että ne on olleet todella hyvin hanskassa, koulutettu siis todella hyvin (eikä se tapahdu yhdessä tai kahdessa yössä..). Kun paimenen hyviä ominaisuuksia osataan hyödyntää koulutuksessa ja niiden pää pysyy kasassa, niistä tulee hienoja koiria.

Miellyttävät rotikat taas on mun tuntuman mukaan harvassa, järjestään tosi kovia dominoivia yksilöitä. Ehkä jollain tosi harrastajalla nekin on hanskassa. Mutta en lähtisi kokeilemaan onneani pienten lasten seassa.

En vaan jaksa ymmärtää miksi pikkulapsiperheeseen halutaan juuri näitä rotuja- seurakoiriakin on olemassa ja riskit niiden kanssa on pienemmät- suuremmalla todennäköisyydellä niistä saisi itselleen mukavan lenkkikaverin ja lemmikin.

Voisko ap myös valaista sitä seikkaa, kuinka paljon on valmis panostamaan koiran koulutukseen?

Tämä minuakin kiinnostaa. Kuinka paljon ja mitä koiran kanssa aiotaan harrastaa? Miksi vaihtoehtoina ovat juuri tällaiset rodut?

Elämä olisi varmasti paljon helpompaa seurakoiran kanssa. Lisäksi pennun ostaminen on paljon helpompaa, kun valitsee seurakoiraksi sopivan rodun. Kun lähtee etsimään palveluskoiraa seurakoiraksi, joutuu tyytymään siihen mitä saa. Joutuu siis ostamaan koiran kasvattajalta, joka ei pentujaan muuten saa kaupaksi. Tosiharrastajat vievät päältä parhaat palveluskoirarotuiset pennut.

 

[ap]

"Yli 250 km matkan ei pitäisi olla mikään pennun valintaperuste. Se matka tarvitsee tehdä vain kerran, mutta sitä koiraa pitää katsella koko sen elinikä. Oli se elinikä sitten 1 tai 15 vuotta."

ap:n ei tarvitse,kun hän voi antaa koiran pois sitten,kun se ei olekkaan niin hauska juttu.
näinhän hän teki edellisellekkin koiralle

Ahaa...Tunnetko mut jostain, kun osaat syyt kertoa? Mistä tiedät mikä on edellisen koirani kohtalo?

 

[k]

voisitko ap vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin?
Miksi palveluskoira?

 

[vieras]

Ai nykyään täytyy tuntea kasvattajat että "saa" ottaa koiran? Ihme tyyppejä täällä...

Tunnolliset kasvattajat tahtovat tietää, minkälaiseen perheeseen pentu menee. On kasvattajan velvollisuus tutustua ostajaan ja katsoa, mihin pentunsa myy. Koiria ei todellakaan osteta kuin supermarketista, vaan koira saadaan, jos kasvattaja katsoo ostajan kelvolliseksi.

Suurin osa kasvattajista tahtoo tavata perheen kaikki jäsenet ainakin kerran ennen kuin päättää koiran myymisestä. Kasvattajiin täytyy siis tutustua, usein jo ennen pennun syntymää. Jos kasvattaja on valmis jo puhelun perusteella myymään pennun ja tuomaan sen jonnekin parkkipaikalle, niin hälytyskellojen täytyy soida ja kovaa.

 

[vieras]

Ai nykyään täytyy tuntea kasvattajat että "saa" ottaa koiran? Ihme tyyppejä täällä...

Tunnolliset kasvattajat tahtovat tietää, minkälaiseen perheeseen pentu menee. On kasvattajan velvollisuus tutustua ostajaan ja katsoa, mihin pentunsa myy. Koiria ei todellakaan osteta kuin supermarketista, vaan koira saadaan, jos kasvattaja katsoo ostajan kelvolliseksi.

Suurin osa kasvattajista tahtoo tavata perheen kaikki jäsenet ainakin kerran ennen kuin päättää koiran myymisestä. Kasvattajiin täytyy siis tutustua, usein jo ennen pennun syntymää. Jos kasvattaja on valmis jo puhelun perusteella myymään pennun ja tuomaan sen jonnekin parkkipaikalle, niin hälytyskellojen täytyy soida ja kovaa.

Siis ihan ihme juttua taas. En ole vielä koskaan törmännyt kasvattajaan joka vaatii saada tavata koko perheen, ja jonkun verran olen ollut kasvattajien kanssa tekemisissä. Muutenkin täällä nää jutut on sen suuntaisia että " sulla ei oo mitään oikeutta ottaa koiraa ellet juokse sen kanssa kilpailukentillä tai näyttelyringissä ".

 

[vieras]

Ai nykyään täytyy tuntea kasvattajat että "saa" ottaa koiran? Ihme tyyppejä täällä...

Tunnolliset kasvattajat tahtovat tietää, minkälaiseen perheeseen pentu menee. On kasvattajan velvollisuus tutustua ostajaan ja katsoa, mihin pentunsa myy. Koiria ei todellakaan osteta kuin supermarketista, vaan koira saadaan, jos kasvattaja katsoo ostajan kelvolliseksi.

Suurin osa kasvattajista tahtoo tavata perheen kaikki jäsenet ainakin kerran ennen kuin päättää koiran myymisestä. Kasvattajiin täytyy siis tutustua, usein jo ennen pennun syntymää. Jos kasvattaja on valmis jo puhelun perusteella myymään pennun ja tuomaan sen jonnekin parkkipaikalle, niin hälytyskellojen täytyy soida ja kovaa.

Siis ihan ihme juttua taas. En ole vielä koskaan törmännyt kasvattajaan joka vaatii saada tavata koko perheen, ja jonkun verran olen ollut kasvattajien kanssa tekemisissä. Muutenkin täällä nää jutut on sen suuntaisia että " sulla ei oo mitään oikeutta ottaa koiraa ellet juokse sen kanssa kilpailukentillä tai näyttelyringissä ".

No, näin kyllä toimivat mun tuntemat kasvattajat useammassakin seurakoirarodussa. Tahdotaan tavata koko perhe lapsineen päivineen. Ei täällä mun mielestä kukaan ole puhunut mitään kilpailukentistä tai näyttelykehistä. On vain kritisoitu sitä, että otetaan palveluskoira seurakoiraksi. Koska ap ei vastaa kysymyksiin koulutuksesta ja harrastamisesta, niin ilmeisesti koira olisi tulossa vain sohvatyynyksi ja lenkkikaveriksi.

 

[Pajukko]

Siis ihan ihme juttua taas. En ole vielä koskaan törmännyt kasvattajaan joka vaatii saada tavata koko perheen, ja jonkun verran olen ollut kasvattajien kanssa tekemisissä. Muutenkin täällä nää jutut on sen suuntaisia että " sulla ei oo mitään oikeutta ottaa koiraa ellet juokse sen kanssa kilpailukentillä tai näyttelyringissä ".
[/quote]



En minäkään usko, että koko perheen pitää olla näytillä. Riittää varmaankin, kun kasvattaja tutustuu sähköpostitse/puhelimitse ja sitten nokatusten kasvattaja näkee ostajan sitten, kun pentuja tullaan katsomaan.

Kyllä palveluskoiran voi ottaa, vaikka ei kilpailisi. Kuitenkin tärkeää, että koira koulutetaan. Koulutus on ihan riittävää virikettä ainakin omasta mielestäni. Oman sekarotuisen kanssa harjoitellaan tottelevaisuutta. Kilpailukin on käynyt mielessä. Palveluskoirarotu meille tulee ensi vuonna (toivottavasti). Myös sen kanssa harjoitellaan tottelevaisuutta ja ehkä aletaan tutustumaan näyttelyhommiin myös.

 

[ap]

Perus sakemanni on helpompi kuin rotikka. Paimenena sillä on enemmän miellyttämishalua ja oppii asiat helposti (myös ne ei toivotut asiat). Rotikalla on yleisesti ottaen enemmän dominanssia ja luonteeltaan kovempi. Myöskään sitä ei ole niin helppo kouluttaa kun sakemannia.

Tiedätkö mitkä tuon 1v:n sakemannin kuvaustulokset on? Siitä suvusta kyllä kannattaa kysyä ja pyytää koiran rekisterinumero, jotta voit varmistaa annetut tiedot KoiraNetisä.

Kysyin suvusta, sain tiedot ja rekisterinumeron, mutta koiraNet:in sivuille en pääse.

 

[vieras]

Mulla ainakin KoiraNet toimii.

 

[ap]

Mulla ainakin KoiraNet toimii.

Joo niin pääsin minäkin nyt. Mutta eipä nuo tiedot mulle sen enempää kerro.

 

[vieras]

Mulla ainakin KoiraNet toimii.

Joo niin pääsin minäkin nyt. Mutta eipä nuo tiedot mulle sen enempää kerro.

Mitä ne kuvaustulokset ovat? Mitä vanhempien kuvaustulokset ovat? Entä indeksit? Onko vanhemmilla minkälaisia tuloksia? Entä onko vanhemmilla aikaisempia pentueita? Minkälaisia ne ovat olleet?

 

[ap]

Mulla ainakin KoiraNet toimii.

Joo niin pääsin minäkin nyt. Mutta eipä nuo tiedot mulle sen enempää kerro.

Mitä ne kuvaustulokset ovat? Mitä vanhempien kuvaustulokset ovat? Entä indeksit? Onko vanhemmilla minkälaisia tuloksia? Entä onko vanhemmilla aikaisempia pentueita? Minkälaisia ne ovat olleet?

Kuules en tiedä...

 

[toinen koirakuumeinen]

Molemmat rodut vähän sellasia, et harkitsisin kyllä tosi tarkkaan ottamista lapsiperheeseen. Niinku tuossa jo joku mainitsikin, tartteevat paljon ohjelmaa ja mieluummin isännäkseen/emännäkseen ihmisen, joka koirista jotain ennestään jo tietää. Yleisesti ottaen miusta olisi järkevämpää ottaa koira pentuna kuin isompana. Meillä on labradorinnoutajia ja ovat kyllä tosi luppanoita lasten kanssa; saa venyttää ja vanuttaa eivätkä hermostu. Ja ko. rodun kanssa pystyy harrastamaankin; metsästys, toko, lenkkeily, kärrien/pulkan vetäminen (koiralle valjaat)... Onnea ja harkintaa koiran hankintaan!

Meille tulee 2 viikon päästä labukkanarttu. On käyty tutustumassa kennelissä 3 krt ja vielä käydään ainakin 3 krt ennen kuin on H-hetki ja saamme koiran kotiin. Me odotamme innolla että koirasta saadaan harrastuskaveri ja lenkkikaveri.

 

[vieras]

Mulla ainakin KoiraNet toimii.

Joo niin pääsin minäkin nyt. Mutta eipä nuo tiedot mulle sen enempää kerro.

Mitä ne kuvaustulokset ovat? Mitä vanhempien kuvaustulokset ovat? Entä indeksit? Onko vanhemmilla minkälaisia tuloksia? Entä onko vanhemmilla aikaisempia pentueita? Minkälaisia ne ovat olleet?

Kuules en tiedä...

Siis sähän näät ne tiedot KoiraNetistä, jos kerran sen koiran sieltä löysit. Samoin näet koiran sukusiitosprosentin ja kasvattajan koko tuotannon. Näet myös sukulaiskoirien kuolinsyyt, jos omistajat ovat ne sinne syöttäneet. Koita nyt perehtyä siihen tietokantaan. Siitä on paljon hyötyä koiraa etsiessä.