Vielä kerran äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äidin virhe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äidin virhe

Vieras
10 vuotta olen ollut äiti.
10 vuotta elänyt lapsilleni.
Miksi sitten en vieläkään osaa rauhoittaa vauvaa?
Miksi juuri tämä vauva ottaa koville?

Kirjoittelen harmaana, kun en uskalla mustana.

Kun antautuu kotiäitiydelle vuosikausiksi. Sitten tulee se aika, kun sinulla olisi mahdollisuus "omaan" elämään.
Päästä takaisin töihin ja aloittaa tienaamaan...
Juuri silloin sinä tulet raskaaksi. Sanot ääneen -en halunnut tätä-

Odotusaika vierähtää ja saat nyytin syliisi. Olet hyväksynyt tilanteen ja rakastat lastasi. Ajattelet, että tämän ihmisen taimen vielä hukutat turvalliseen rakkauteen ja annat hänelle parhaat mahdolliset eväät kasvaa.

Sitten huomaat, että se ei menekään niin. Lapsi on tyytymätön, itkuinen. Et pystykään saamaan häntä hymyilemään, ja alat pelkäämään. Itket yhdessä lapsesi kanssa, itket kun lapsi viimein tyyntyy hetkeksi.

Mietit, teitkö peruuttamattoman virheen, kun edes ajattelit, ettet tätä lasta olisi halunnut.
Mietit ansaitsetko enää edes elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin virhe:
10 vuotta olen ollut äiti.
10 vuotta elänyt lapsilleni.
Miksi sitten en vieläkään osaa rauhoittaa vauvaa?
Miksi juuri tämä vauva ottaa koville?

Kirjoittelen harmaana, kun en uskalla mustana.

Kun antautuu kotiäitiydelle vuosikausiksi. Sitten tulee se aika, kun sinulla olisi mahdollisuus "omaan" elämään.
Päästä takaisin töihin ja aloittaa tienaamaan...
Juuri silloin sinä tulet raskaaksi. Sanot ääneen -en halunnut tätä-

Odotusaika vierähtää ja saat nyytin syliisi. Olet hyväksynyt tilanteen ja rakastat lastasi. Ajattelet, että tämän ihmisen taimen vielä hukutat turvalliseen rakkauteen ja annat hänelle parhaat mahdolliset eväät kasvaa.

Sitten huomaat, että se ei menekään niin. Lapsi on tyytymätön, itkuinen. Et pystykään saamaan häntä hymyilemään, ja alat pelkäämään. Itket yhdessä lapsesi kanssa, itket kun lapsi viimein tyyntyy hetkeksi.

Mietit, teitkö peruuttamattoman virheen, kun edes ajattelit, ettet tätä lasta olisi halunnut.
Mietit ansaitsetko enää edes elää.
Tollasta se joillakin on. Oisko sulla babyblues tai masennus? Miten vanha vauva nyt? Mä en koskaan nauttinut vauvoistani, yhdessä itkettiin monet itkut. Se on ketjureaktio joka vaikea katkasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin virhe:
10 vuotta olen ollut äiti.
10 vuotta elänyt lapsilleni.
Miksi sitten en vieläkään osaa rauhoittaa vauvaa?
Miksi juuri tämä vauva ottaa koville?

Kirjoittelen harmaana, kun en uskalla mustana.

Kun antautuu kotiäitiydelle vuosikausiksi. Sitten tulee se aika, kun sinulla olisi mahdollisuus "omaan" elämään.
Päästä takaisin töihin ja aloittaa tienaamaan...
Juuri silloin sinä tulet raskaaksi. Sanot ääneen -en halunnut tätä-

Odotusaika vierähtää ja saat nyytin syliisi. Olet hyväksynyt tilanteen ja rakastat lastasi. Ajattelet, että tämän ihmisen taimen vielä hukutat turvalliseen rakkauteen ja annat hänelle parhaat mahdolliset eväät kasvaa.

Sitten huomaat, että se ei menekään niin. Lapsi on tyytymätön, itkuinen. Et pystykään saamaan häntä hymyilemään, ja alat pelkäämään. Itket yhdessä lapsesi kanssa, itket kun lapsi viimein tyyntyy hetkeksi.

Mietit, teitkö peruuttamattoman virheen, kun edes ajattelit, ettet tätä lasta olisi halunnut.
Mietit ansaitsetko enää edes elää.

Onko sinulla yhtään omaa aikaa?? Ja olet selvästi masentunu, puhu neuvolassa asiasta.
 
Voi kuule, Sinussa ei ole vikaa, eikä vauva inhoa sinua :) Toiset on tuota maata, olit minkäikäinen ja millainen tahansa. Aivan kuten meidän keskimmäinen. Tsemppiä ja onnea!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin virhe:
10 vuotta olen ollut äiti.
10 vuotta elänyt lapsilleni.
Miksi sitten en vieläkään osaa rauhoittaa vauvaa?
Miksi juuri tämä vauva ottaa koville?

Kirjoittelen harmaana, kun en uskalla mustana.

Kun antautuu kotiäitiydelle vuosikausiksi. Sitten tulee se aika, kun sinulla olisi mahdollisuus "omaan" elämään.
Päästä takaisin töihin ja aloittaa tienaamaan...
Juuri silloin sinä tulet raskaaksi. Sanot ääneen -en halunnut tätä-

Odotusaika vierähtää ja saat nyytin syliisi. Olet hyväksynyt tilanteen ja rakastat lastasi. Ajattelet, että tämän ihmisen taimen vielä hukutat turvalliseen rakkauteen ja annat hänelle parhaat mahdolliset eväät kasvaa.

Sitten huomaat, että se ei menekään niin. Lapsi on tyytymätön, itkuinen. Et pystykään saamaan häntä hymyilemään, ja alat pelkäämään. Itket yhdessä lapsesi kanssa, itket kun lapsi viimein tyyntyy hetkeksi.

Mietit, teitkö peruuttamattoman virheen, kun edes ajattelit, ettet tätä lasta olisi halunnut.
Mietit ansaitsetko enää edes elää.
Tollasta se joillakin on. Oisko sulla babyblues tai masennus? Miten vanha vauva nyt? Mä en koskaan nauttinut vauvoistani, yhdessä itkettiin monet itkut. Se on ketjureaktio joka vaikea katkasta.

Masennus on. Olen jo psykologilla käynyt ja terapia jatkuu.
Vauva on 6 vko
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Äidin virhe:
10 vuotta olen ollut äiti.
10 vuotta elänyt lapsilleni.
Miksi sitten en vieläkään osaa rauhoittaa vauvaa?
Miksi juuri tämä vauva ottaa koville?

Kirjoittelen harmaana, kun en uskalla mustana.

Kun antautuu kotiäitiydelle vuosikausiksi. Sitten tulee se aika, kun sinulla olisi mahdollisuus "omaan" elämään.
Päästä takaisin töihin ja aloittaa tienaamaan...
Juuri silloin sinä tulet raskaaksi. Sanot ääneen -en halunnut tätä-

Odotusaika vierähtää ja saat nyytin syliisi. Olet hyväksynyt tilanteen ja rakastat lastasi. Ajattelet, että tämän ihmisen taimen vielä hukutat turvalliseen rakkauteen ja annat hänelle parhaat mahdolliset eväät kasvaa.

Sitten huomaat, että se ei menekään niin. Lapsi on tyytymätön, itkuinen. Et pystykään saamaan häntä hymyilemään, ja alat pelkäämään. Itket yhdessä lapsesi kanssa, itket kun lapsi viimein tyyntyy hetkeksi.

Mietit, teitkö peruuttamattoman virheen, kun edes ajattelit, ettet tätä lasta olisi halunnut.
Mietit ansaitsetko enää edes elää.
Tollasta se joillakin on. Oisko sulla babyblues tai masennus? Miten vanha vauva nyt? Mä en koskaan nauttinut vauvoistani, yhdessä itkettiin monet itkut. Se on ketjureaktio joka vaikea katkasta.

Masennus on. Olen jo psykologilla käynyt ja terapia jatkuu.
Vauva on 6 vko
Masennus ja pieni vauva ei liene hyvä yhdistelmä :( Voimia paljon.
 
Toivon sinulle ja vauvallesi kaikkea hyvää. Uskon että varmasti rakastat lastasi ja vauvasikin tietää sen. Jos hänellä on vain mahavaivoja tai joitain allergioita? Meillä 4lapsi oli todella itkuinen ensimmäiset 4kk ennenkuin selvisi maitoallergia. Voimia vauva-aikaan, vaikka lapsia olisi ollut ennekin on tämä aika kovin raskas tosinkin antoisa kaikinpuolin:) KAIKKEA HYVÄÄ:)
 
Oletko varma ettei vauvallasi ole esim. masuvaivoja (kehittymätön suolisto, allergiaa tms)? Oma masennuksesikin varmasti vaikuttaa lapseen. Yritä jaksaa jutustella vauvan kanssa ja jos et jaksa, kannusta lapsen isää tai muuta tuttua pitämään seuraa vauvalle. Vauva kaipaa positiivista huomiota. Kun voit itse huonosti, vauvakin voi. Tsemppiä!
 
Usean lapsen jälkeen yllätysvauva-iltatähti sai äitini ensimmäistä kertaa elämässään sairastumaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Hän ei vauvaa enää halunnut (vaikkei koskaan sitä suoraan sanonut), raskautta hän ei olisi kuitenkaan koskaan voinut keskeyttää. Veljeni on nyt jo kohta teini ja äiti tietysti on hänestä yhtä kiitollinen ja onnellinen kuin kaikista muistakin. Mutta helppoa vauva-aika ja masennuksesta selviäminen ei ollut. Älä yhtään syyllistä itseäsi noista ajatuksistasi, ne on ihan normaaleja. Tsemppiä..
 
Usean lapsen jälkeen yllätysvauva-iltatähti sai äitini ensimmäistä kertaa elämässään sairastumaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Hän ei vauvaa enää halunnut (vaikkei koskaan sitä suoraan sanonut), raskautta hän ei olisi kuitenkaan koskaan voinut keskeyttää. Veljeni on nyt jo kohta teini ja äiti tietysti on hänestä yhtä kiitollinen ja onnellinen kuin kaikista muistakin. Mutta helppoa vauva-aika ja masennuksesta selviäminen ei ollut. Älä yhtään syyllistä itseäsi noista ajatuksistasi, ne on ihan normaaleja. Tsemppiä..

Kiitos.
Se varmaan pahiten painaa, kun menin ääneen sanomaan että en halunnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Usean lapsen jälkeen yllätysvauva-iltatähti sai äitini ensimmäistä kertaa elämässään sairastumaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Hän ei vauvaa enää halunnut (vaikkei koskaan sitä suoraan sanonut), raskautta hän ei olisi kuitenkaan koskaan voinut keskeyttää. Veljeni on nyt jo kohta teini ja äiti tietysti on hänestä yhtä kiitollinen ja onnellinen kuin kaikista muistakin. Mutta helppoa vauva-aika ja masennuksesta selviäminen ei ollut. Älä yhtään syyllistä itseäsi noista ajatuksistasi, ne on ihan normaaleja. Tsemppiä..

Kiitos.
Se varmaan pahiten painaa, kun menin ääneen sanomaan että en halunnut.

Toisaalta mielestäni on aika hyvä, että sait sanottua asian ääneen. Varmasti myös tärkeää sen kannalta, kun käyt psykologilla. On tärkeää saada sanoa ääneen niitä tummia ajatuksiaan. Toisekseen masentuneet äidit sanoo pahempiakin asioita vauvoistaan, voin kertoa.. Sun pitää muistaa, että se on sun masennuksesi, joka puhuu. Jos et lastasi rakastaisi, sua ei edes hetkauttaisi se, että olet sanonut noin..
 
Ethän sinä lasta halunnutkaan, vaan oli nk vahinkovauva, mutta mitä sitten, varmasti rakastat vauvaasi ihan kuten vanhempiakin suunniteltuja lapsiasi.

Sanoit vaan ääneen mitä silloin mielessä oli, sen jälkeen olet asennoitunut tilanteen mukaan ja hoidat vauvaasi rakkaudella, eikö?

Vauva saattaa vaistota sinusta tuon "huonon omantunnon", älä siis kanna semmoista, ei ole syytä siihen.

Onnea iltatähdestä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppäri:
Ethän sinä lasta halunnutkaan, vaan oli nk vahinkovauva, mutta mitä sitten, varmasti rakastat vauvaasi ihan kuten vanhempiakin suunniteltuja lapsiasi.

Sanoit vaan ääneen mitä silloin mielessä oli, sen jälkeen olet asennoitunut tilanteen mukaan ja hoidat vauvaasi rakkaudella, eikö?

Vauva saattaa vaistota sinusta tuon "huonon omantunnon", älä siis kanna semmoista, ei ole syytä siihen.

Onnea iltatähdestä :)

Näin kai se menee.
Kiitos onnitteluista.
 

Yhteistyössä