Viedäänkö minulta tyttäreni pois, jos...

Taustoja vähän.. masennus, vakava sellainen, lääkitys on, psykoterapia-arvio käynnissä, käynnit viikottain.

Mielessä ollut paljon ja useasti itsemurha. Tyttäreni on ainut minut elämässä kiinni pitävä tekijä, jonka ansiosta en kuolemaa ole koskaan suostunut edes ajattelemaan. Nyt on jokin muuttunut. Eilen illalla en päässyt irti ajatuksesta, kuinka paljon haluaisin vaan lakata olemasta...

Juttu on hieman ristiriitainen ja kaksipiippuinen, yritän olla selkeä. En haluaisi satuttaa tytärtäni, en haluaisi hänen jäävän miettimään, että jokin olisi hänen syytään. En haluaisi, että hän joutuisi elämään ilman äitiä, mutta tiedän hänellä olevan läheisiä, jotka osaavat huolehtia hänestä jopa paremmin kuin minä. Tyttäreni siis pitää minut kiinni elämässä, mutta toisaalta..en vain jaksa enää. Hänen olisi parempi, jos joku jaksaisi.

Nyt kysynkin (ja tässä tulee se kovin ristiriitainen osio), että jos puhun ajatuksistani lääkärilleni - koska toki tiedostan niiden olevan..."vahingollisia" - , viedäänkö minulta tyttäreni?

 

jos olet yh, seuraa asiasta ainakin ls-ilmoitus= seurantaan joudutte. Muu riippuu ihan siitä sossuntädistä joka asioita hoitaa. eli en tiedä, voi olla että viedään, voi olla että ei.

Mut jos sulla on mies niin ei hätää.

 

Jos sinun katsotaan olevan vaaraksi tyttärellesi, niin huostaanotto on mahdollinen. Jos sulla on pelkkiä ajatuksia itsemurhasta, niin luultavasti saat jotain muuta apua ensin. Sen voin sanoa ihan suoraan, että et tule onnistumaan itsemurhan tekemisessä niin, ettei se aiheuttaisi lapsellesi valtavaa surua ja murhetta, valtavaa yksinäisyyttä sekä ihmetyksen, syyllisyyden jopa vihan tunteita koko hänen koko elämäkseen. Merkillinen ajatus on se, että läheisesi voisivat huolehtia hänestä paremmin kuin sinä. Jos olet kovin masentunut, niin ehkä näin onkin, mutta voit olla varma, ettei lapsi tule koskaan ajattelemaan, että olipas hyvä, että äiti tappoi itsensä niin pääsin hoitoon muualle. Tai no, ehkä näin jossain erityistapauksissa onkin, jotenkin uskon ettet sinä kuitenkaan ole sellainen.

 

Uskon, että jos puhut asiasta, sinua autetaan.

Voi olla, että saatte perheenäkin tukitoimia (tukiperhe tms.) mutta kyllä sinun hoitamisesi kuntoon on yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa kuin huostaanotto. Eli ei tyttöä oteta.

 

Olen vaan niin tavattoman uuvuksissa. En tiedä enää mitä tehdä, haluaisin vain voida luovuttaa.

 

Kysymys kuuluu, että jos et puhu lääkärille asiasta, niin mistä ajattelit saada avun? Lapsen parasta on terve äiti, ja masennus on sairaus siinä missä muutkin, eli sun tehtävä on parantua siitä. Puhu lääkärille, ei ne sulta lasta vie, mutta sun täytyy hoitaa itsesi kuntoon, että lapsi voi turvallisin mielin sun kanssasi elää. Kaikkea hyvää ja voimia jatkoon, puhu sille lääkärille

 

Vaikka lapsi otettaisiin pois siksi aikaa että sinut saadaan kuntoon, niin eikö se olisi lapselle pajon parempi kuin että tapat itsesijos et kerro kellekään ajatuksistasi?

 

Ei ole kaikkea vielä vuoksesi yritetty. Laitoinkin aikasemmin sähköhoidosta alotuksen. Itselleni alotettiin se, ja viimeviikolla oli viimeinen hoito.. Tosin sekään ei takaa mitään. Mutta sun velvollisuutesi ei suinkaan ole tossa tilassa pitää kynsinhampain lapsestasi kiinni, vaan päinvastoin ajatella lapsesi parasta, ja jos lastasi rakastat; hoidat hänen asiansa kuntoon