"Viattomat" yrittäjät

Yritän herätellä meille selittämättömille lapsettomille omaa ketjua josko saataisiin jotain vinkkejä toisiltamme.

Itse en jotenkin vielä osaa omaksua itseäni mitenkään selittämättömästi lapsettomaksi koska en ole mielestäni vielä edes lapsettomuudesta kärsivä. Yritystä 04/09 lähtien ja hoidot vasta alkutaipaleella. Tutkittu on keväästä 2010 lähtien ilman mitään tuloksia.

Ajatus omaan ketjuun lähti lähinnä siitä että muilla "ongelmaisilla" on omat ketjunsa ja monet lääkitykset ja hoidot ovat juuri tiettyyn ongelmaan tarkoitettuja ja jotain vaan testaillaan meille, joilla ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se että sitä lasta ei saa aikaiseksi.

Eli juttua rustaamaan ja eteenkin onnistuneet tapaukset saisivat tulla jälkiviisastelemaan mieluusti

 

Oma tilanteeni kerrattuna josko joku ei ole sitä vielä jostain muulta osastolta bongaillut. Eli yritystä 04/09 lähtien ja ovuloin kellontarkasti. 28 päivän kierrossa ovulaatio 18. päivä ja tiputtelua muutama päivä ennen kuukautisten alkua on sääntö eikä poikkeus.

Taustalla kilpirauhasen vajaatoimintaa (10 vuotta ollut jo ja arvot kurissa) sekä rytmihäiriöitä erittäin runsaasti jotka nekin ovat jännästi selittämättömiä

Yhden ainokaistakaan plussaa en ole koskaan vielä saanut. Ovulaatiot on testattu satunnaisesti nyt ainakin kuusi kiertoa eri yrityksen vaiheissa ja aina se on siinä samalla kohdallaan ollut. Ultralla aina löydetty oikean kokoisia folleja ja keltarauhanen ovulaation jälkeen. Kaikki veritestit ovat olleet viitearvoissa, paitsi yksi joka uusittiin ja sekin oli toisella kerralla sitten ok.

Miehellä simppatestit oli ihan hyvällä tuloksella. Ei nyt mitään parasta kastia mutta ei vaikuta kuulemma hedelmällisyyteen. Munajohtimet on ultrattu ja myöhemmin kohtu on tähystetty ja hyväksi todettu (asukki vaan puuttuu).

Hoidot: Lugesteronia testattu jo ennen kun tuli vuosi täyteen yritystä... Nyt menossa ensimmäinen kierto clomifenien kera ja ensikuun lopussa siirrytään yksityiseltä julkisiin ja aloitetaan varmaan inssit sitten.

 

Hei 83yrittäjä,

kiva jos olisi tällainen ketju, kaipaisin lisää kokemuksia nimenomaan selittämättömiltä.

Olemme yrittäneet 2.5 vuotta, kaikkien terojen ja clomien ja inssien jälkeen ollaan edetty jo 2IVF tuoresiirtoon, jota sain negan kolme viikkoa sitten. Nyt välikuukausi ja sitten 2IVF 1 PAS.

Mitään syytä ei ole tälle lapsettomuudelle, kaikki toimii hienosti. Olen ollut todella masentuneena, ei ollut elämänhalua yms, kunnes 2kk sitten tajusin mennä psykiatrille pyytämään masennuslääkkeitä. Nyt tuntuu, että elämänkontrolli saatu takaisin, vauva-asia ei enää ole maailmaani pyörittävä asia, mutta yritys jatkuu. Olo on todella onnellinen, ei tunnut että haaskaan elämääni enää.. Onneksi lääkkeet on keksitty, olen viettänyt kaksi vuotta kamalassa masennuksessa ihan turhaan.

Musta olisi hienoa, jos muut selittämättömät kirjoittaisivat tänne kokemuksistaan!!


Ai niin, nimi "viattomat" ei mulle aluksi avautunut ihan täysin, ekana tuli mieleen ne naiset, joissa ei ole vikaa, vaan vika on miehessä

 

Juu toivottavasti aihe aukeaa muillekin ja saadaan juttua kasaan. Tänään olin clomien kontrolliultrassa ja niin siinä kävin kuin pelkäsinkin että siellä on 4kpl kasvamassa palluroita... Nyt on sitten yhdyntäkielto ja tarkastetaan tilannetta tiistaina uudestaan

Mielialalääkkeistä... Jeps jeps... Olen joskus teinivuosina saanut psyykkeeni myös solmuun ja silloin sain lääkityksen hetkellisesti masennukseen. Sen jälkeen olenkin saanut monet kerrat selitellä ihmisien harhaluuloja moisista "onnellisuuspillereistä" koska ne eivät ole mikään häpeänaihe ja ne auttavat juuri siihen mihin tarvitseekin. Niillä saadaan elämän mittasuhteet ja arvojärjestykset jostain kumman syystä aivokopassa tasaantumaan ja palaamaan ruotuunsa. Mitään nupin sekoittajia ne eivät ole eikä ne tee sen "onnellisemmaksi" mutta sen voin kokemuksesta kertoa että niitä ei saa jättää suorilta käsin vaan ottamatta Siitä nimittäin saa melkoset sävärit.

Tsemppiä Faith! Minullakin on alkumetrit vasta meneillään mutta toivottavasti matka jäisi lyhyeksi.

Miksi sulla on ollut terot ja clomit ja mitä niiden kanssa saatiin aikaan? Tehtiinkö inssit hormonien kera vai ilman? Montako ehditte käymään ennen järeämpiä aseita?

 

Pitteepi päivitellä mitä clomeilla saatiin aikaan... Kävin perjantaina ultrassa ja siellä oli oikealla yks 10mm ja vasemmalla 2x10mm ja yks joku 8mm eli aikaste paljon liikaa... Oli vasta kp 9 koska viikonloppu ja työvuorot eivät antaneet myöden käydä seuraavan viikon puolella. Nyt on kuitenkin pakko käydä, jotta tiedetään voiko peittoja heilutella yhtää vai eletäänkö jalat ristissä. Tiistaina siis uudestaan kattomaan (ja toteamaan että ei passaa yrittääkään tähän kiertoon)... Olen siis heittämässä kirvestä kaivoon tämänkin oljenkorren kanssa... Pakko se on taipua siihen inssirumbaan vaan....

 

Moi vaan tännekkin :wave:

Kyllä tällainen meidän "viattomien" oma palsta on hyvä =)

Enpä enää oikein muista edes kuinka kauan lasta ollaan tarkalleen yritetty,mutta alkuvuodesta -09 tehtiin tutkimukset joissa todettiin, että kyllä meidän lapsi pitäisi normikeinoilla saada. Tästä vuosi ja lasta ei edelleenkään. Kaksi inssiä tehtiin koktaililla Clomit+Gonal ja ei mitään vielläkään. Syyskuussa aloitettiin sitten IVF-hoidot sumutteilla ja menopur-pistoksilla ja tämä meni ihan penkinalle :ashamed:. Hoito keskeytettiin huonon vasteen vuoksi ja nyt pitäisi saada uusi hoitosuunnitelma. Perjantaina jo yritin soitella hoitajalle, mutta eipä sitä kiinni saanu. Maanantaina uusi yritys.

Menkat ovat aina olleet tosi säännölliset ja nyt jo hieman toivoin luomuihmettä,kun kierto venyi kaksiviikkoa liian pitkäksi (normi 28 ja nyt oli 40), mutta ei vielläkään. Toivottavasti saataisiin joku selitys edes, miksi meille ei lasta luomuna tule.

83yrittäjä: Mullaki clomit toimi aikoinaan todella hyvin ja nyt IVF-lääkäri puhuikin,että jos ei onnistuta puregon-piikeilläkään saamaan kunnon vastetta, niin otetaan clomit käyttöön uudelleen. Harmi vaan, että sinun kohdalla ne toimii nyt liianki hyvin

 

83yrittäjä :Miksi sulla on ollut terot ja clomit ja mitä niiden kanssa saatiin aikaan? Tehtiinkö inssit hormonien kera vai ilman? Montako ehditte käymään ennen järeämpiä aseita?

Kun yritystä oli vuosi, lääkäri sanoi että oma hormonitoiminta saattaa tarvita pientä aktivoimista Teroilla, plus se aikaistaa ovista, tulee vuoteen enemmän yrityskiertoja. Niitä söin kai 6kk, kierto oli tosi tarkka ja hyvä, ei apua. Seuraava vaihehan on sit Clomit. Vaikka itse ovuloi, lääkärit antavat sitä vahvistamaan ovista, sekä saamaan apua kypsyttämiseen ja irtoamiseen. Ainakin siltä kannalta, ettei siinä kierrossa raskautuminen ole ainakaan siitä kiinni. Söin kai 3 kk, ei apua. Viimeiseen clomikertaan tehtiin inssi. Toinen inssi stimuloitiin puregonilla plus irrotuspiikki pregnyl (että irtoaa varmasti, eikä sillä kertaa jää kiinni siitä). Ei tulosta. Näin päästiin ivf:ään, joka ei myöskään vielä ole onnistunut. Eli paljon hormoneja ja kaksi inssiä ennen kuin siirryttiin ivf:ään. Onneksi ei tehty enempää inssejä. Jos miehellä on sperma kunnossa eikä ole aihetta epäillä naisessa mitään ongelmaa, inssit ovat yhtä samaa luomuilun kanssa.

 

Kiintoisa ketju tämä joten voisin liittyä, kun selittämättömii ollaan vieläkin. Eli yritystä jo kolme vuotta takana, ei mitään plussan tynkääkään muuta kuin ovis tikuissa. Eli mullakin kierto hyvin säännöllinen, tunnen ovulaation ja kaiken tutkimusten mukaan pitäs olla ok. Miehellä jotain pientä häikkää spermassa, mutta sen ei pitäisi olla este meidän raskautumiselle. Meillä siis kokeiltu lugesteronit, clomit, puregon+pregnyl ja ei tulosta niillä. Nytten menossa eka IVF-hoito ja viikolla 46 olisi alustavasti suunnitteilla punktio. Mä oon niin peloissani ja ihmeissäni, ett mitä tässä oikeen tapahtuu ja pelkään niin, ettei hoidot onnistu. Ja tämä pessimistiys inhottaa itteäni!!! Noh, toisaalta toivon myös, jos nytten hoito ei onnistu, niin saadaan vastauksii miksi ei onnistu...

 

smirg, minulla on samalla 46 viikolla 2 IVF 1 PAS, toivotaan parasta. Toisaalta sinulla on tällä kertaa enemmän mahdollisuuksia onnistua, sillä se on sun eka IVF, se saattaa ratkaista tai monimutkaistaa kaiken. Minulla ei näköjään IVF:kään pure tähän ongelmaan.. (mihin ongelmaan?!)

Lääkärit sanoo että todennäköisesti selittämättömillä on vaan huono alkioiden laatu. Yllätys yllätys, meillä on hyvä laatu! Ja silti niissä voi olla jotain kromosimivirheitä siitä huolimatta.

Meillä seuraavassa (3) IVF:ssä blastokokeilu, yritetään kasvattaa alkiot 5-päiväisiksi.

 

Niin, ja miettikää myös näitä muita tekijöitä, jotka saattavat selittää selittämättömät:: naisen veren vasta-aineet, jotka tappavat alkiot yms., veren hyytymistekijät yms. Niihin voi kokeilla kortisonia ja disperiinia/muuta vahvempaa verta ohentavaa. Jotkut lääkärit vastustavat näitä, jotkut tutkimukset taas tukevat näitä väitteitä. Disperiiniä voi kokeilla itsekin kotona, ei tarvitse lääkärin hyväksyntää.

Minulla näitä kaikkia tekijöitä on tutkittu, kaikki kunnossa. Olen myös tutkinut virtsasta elimistöni vitamiini- ja mineraalitasot, aineenvaihdunnan tekijät, tulehdukset ja bakteerit (virtsa tutkittiin USA:ssa jossain laboratoriossa. Olen tainnut mennä vähän liian pitkälle tässä tutkimisessa, mutta olenpa ainakin yrittänyt...

 

Meiltä ei oo käsittääkseni mitään vasta-aineita tutkittu. En sitten tiiä missä vaiheessa ne niitä tutkii julkisella puolella jos tutkii. Mutta ehkä sitten, jos tää ei nyt onnistu?? Haluisin niin uskoa, ett tällä ekalla hoidolla tärppää, mutta jos liikaa odotan sitä, niin putoon tosi korkeelta alas..

 

Tervehdys!

Mekin oltiin 5 vuotta selittamattomia, missaan ei mitaan vikaa kunnes sitten ekan IVF:n tuoresiirrossa KU:n takia jouduin laparoskopiaan jossa todettiin etta munanjohtimet olivat taynna nestetta. Ilmeisesti viittaa johonkin tulehdusreaktioon (tasta lisaa ketjussa "munanjohtimien toimivuudesta http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/lapsettomuus/1829422-munanjohtimien-toimivuudesta/). Siis joo, p*rk*l**n kauan meni etta saatiin selville mika matti. Nytpa sitten jatkamme IVF linjoilla (piuhoja ei enaa ole) ; eka PAS menossa.

Tsemia kaikille kanssasisarille!!! :wave:

 

kozmic, oliko sinulla tulehdusarvot koholla? Kun sitähän nyt ensimmäiseksi yleensä verestä mitataan.

 

juu, aavistuksen ollu aina viitearvojen ylapuolella - mutta kaikkien laakareiden mukaan "voi johtua mista vaan, ei ole mitaan tutkittavaa"... en sitten tieda mista lukemista ylipaansa ruvettaisiin tutkimaan eteenpain ja tosiaan mita ne nyt sitten tutkisivat. ja ylipaansa onko ne tulehdusarvot ollut taman jutun takia koholla tai jostain pikku-flunssasta...

siis tama mun ongelma olisi (mielestani) pitanyt tulla siina vaiheessa esille kun aukiolotutkimuksessa lekuri joutu kayttamaan paljon "voimaa" siihen etta sai nesteen menemaan lapi ja oli oikeesti aivan todella tuskallinen kokemus. mutta tama nuija oli vaan tyytyvainen siihen etta sai homman hoidettua ja iski sitten puoleksi vuodeksi clomeja kun kerran ei ole mitaan vikaa. olettaisin etta kokeneempi laakari olisi hiffannut etta ei ole normaalia. itse en ollut ikina kuullut etta voi olla auki mutta nesteen taytteiset (joka on myos korjaantumaton asia), kai olisin muuten pyytanyt laparoskopian aikoja sitten.

oli muuten tosi rankaa, kun tajusi etta kaikki yritys on ollut ihan turhaa clomeilla ja inseilla... nyt alkaa helpottamaan kun ollaan taas "tosi hommissa" tassa kiekassa PASilla. ja myos tietty helpottaa hurjasti etta sai vihdoin selityksen talle kaikelle - yritan olla miettimatta kaikkea "hukattua" aikaa.

toivon teille kaikille pikaisia plussia !!!

 

Voisko myös tulla tänne ihmettelemään? Me ollaan selittämättömiä, kolme vuotta yritystä takana, eikä mitään vikaa ole löydetty, -tähän mennessä. Simpat huippuhyvät, kohdussa kaikki o.k, paitsi viime inssissä kohdun limakalvo oli 17mm, eli vähän turhan paksu. Mutta siitäkään ei tiedä josko mittaus vaan oli osunut paksuimpaan kohtaan. Kaikki arvot on hyviä, säännöllinen kierto, ovuloin hyvin, munasoluja kehittyy, mutta milloinkaan ei ole ollut haamun haamua. Niin, ja kaks inssiä takana, kolmas tulossa, sitten mennään ivf jonoon.

Mietin jatkuvasti eri "vikavaihtoehtoja", ja välillä vähän ehdottelenkin niitä lääkäreille , koska vaikka paljon onkin tehty tutkimuksia, on vieläkin sellainen puolitutkittu olo.

Meillä on nyt siis tulossa kolmas inssi, ja ekat pistohoidot menossa. Inseminaatio pinossa jo kertoilinkin, että tämä pistosopetus hoitaja kielsi kaikki helokkikapselit, miniasperiinit, raskausmultitabsit ym, sanoi, että KAIKKI ylimääräinen pelkkää foolihappoa lukuunottamatta pitää unohtaa, että ne kuulemma todistetusti haittaa raskaaksituloa :O. Lääkärin sanoja kuulemma.

Jotenkin melkoista vääntöä välillä, kun tuntuu samalta kun koiran kasvatuksessa, että jokaisella lääkärillä on omat näkemykset ja mielipiteet :|.

Mä mietin nyt että mulla olis noita veren vasta-aineita, (kun oon vielä rh-, vaikka tolla ei olekaan tämän asian kanssa tekemistä), mutta viimeksi lääkäri sanoi, että kortisonin ei ole todistettu auttavan siinäkään asiassa. Miten meidän kohdalle tuleekin just ne lääkärit jotka on kaikkea "extraa" vastaan .

Niin ja Faith93, sitä tässä vähän mietinkin, että meillekin taitaa tulla turhaan toi 3. inssi. Itselläni usko raskautumiseen on tällä hetkellä tosi pieni, jos ei olematon.

 

hei vauvakuumetta, joo, taidamme olla melkein samanlaisessa tilanteessa. Paitsi että sinulla on vielä IVF-valttikortti jäljellä, jos sitä ei vielä ole kokeiltu. Monella selittämättömällä nimenomaan onnistuu eka IVF, usko pois. IVF on aika tehokas. Minä taidan olla jotain poikkeuksia kun sekään ei toimi..

Mut joo, sun 3 inssi kuulostaa vähän turhalta, mutta jos se avaa oven ivf:ään, se kannattaa.

 

Huhhuh... täällähän on ollut vilskettä ja hyvä niin että löydetään toisemme!

Kävin uudestaan ultrassa ja oli tilanne vakautunut. Enää oli yksi johtofolli vasemmassa munasarjassa ja muut oli kuihtuneet tai pysyneet ennallaan. Eli saadaan taas harrastaa

Olin eri lääkärillä ultrattavana ja oli sitten niin erilainen lääkäri kun vaan voi olla. Aivan ihanan kuunteleva ja selittävä persoona. Rauhallinen ja otti huomioon minut joka osalta, eli puheli elämän tärkeydestä ja tämän projektin raastavuudesta parisuhteessa (hän otti puheeksi, minulla ei ole asian kanssa vielä ongelmia) Hän kertoi paljon asiaan liittyvää ja selitti selkokielellä. Pistän sinne kiitosviestin vielä menemään perästä!

Nyt sitten mennään Tyksiin tän kuun lopussa ja aloitetaan varmaan tuo inssirumba.... ehkä turhaan mutta sekin tie on käytävä. Toivottavasti ei tarvis mennä siitä eteenpäin

Parisuhdepohdintaa:> Hankalaa onpi minulla selittää tätä asiaa miehelle. Hän ei niinkään ilmeisesti käy netissä penkomassa eikä oikein ymmärrä mistään mitään muuta kuin sen että ei näytä homma toimivan. Hän haluaisi enemmän tietää missä kohdassa kiertoa mennään ja koska ne "siitospäivät" ovat jotta tietäisi panostaa yms. Eli päinvastainen ongelma kuin muilla...? Seuraan kiertoja tikuilla ja kerron kyllä kun ovulaatio on tulossa mutta mitenkä muuten sitä voi isännän ottaa asiaan mukaan? Hän jo on puhunut adoptioista yms asioista joten kyllä sielläkin päässä jotain liikkuu.... paljonkin...

Tämä on hänen silmissään varmaan vähän sama kuin sydänongelmani joiden vuoksi juoksen tyksissä... En niistä viitsi paljoa puhua ja häntä hermostuttaa aiheella. Kerron vain olennaisen ja sen mikä on ns. varmaa tietoa enkä voi "pohtia" asioita koska hän ne ottaisi liian rankasti. Sama homma näissä lapsettomuusjutuissa... Ei hän taida vielä puolentoista vuodenkaan jälkeen tajuta että pian alkaa oikeesti tapahtumaan lääkäreiden taholta ja sitä aletaan tekemällä tekemään... Lopputulema... On meillä ilmeisesti kommunikaatio-ongelma sittenkin

 

83yrittäjä, meillä alussa mies ei ollut "mukana", joten sitä piti kouluttaa vähän. Nykyään (2,5 vuoden jälkeen) hän tietää, missä mennään, tietää kaikki lääkkeet mitä käytän, niiden sivuvaikutukset (tuntee ne nahoissaan, kysyy tuntemuksia yms.

Minulle oli myös tärkeää, että hän ottaa nämä hoidot hänen omissa suunnitelmissaan ja on oikeasti mun tukena tässä, tekee oman osuutensa. Esim. lopetti alkoholin käytön (ei kokonaan, mutta vähensi huomattavasti), syö vitamiineja, syö terveellisesti yms. Aluksi hän vastusti näitä, mutta sain hänet ymmärtämään, että koska hän ei voi osallistua tähän muuten, esim. piikittämällä itseään, kantamalla alkioita kohdussaan, hänen on tehtävä osuutensa sen rajoissa, mitä hän pystyy tekemään. Koska olemme tässä yhdessä, hänen pitää tehdä melkein samat rajoitukset elämäänsä kuin mitä minä joudun tekemään, osoittaakseen sitoutumisensa tähän vauvantekoon. Hänen pitää tehdä se meidän tulevan vauvan takia, minun takia, itsensä takia. Ettei hän toimillaan ainakaan hidasta tätä lisää.

Meidän 2IVF:n tuoresiirron jälkeinen välikierto on ohi, tänään kp2, ja eilen aloitin Progynovan, lääkkeellinen PAS alkaa! vk. 46 on siirto. Ehkäpä tällä kertaa..

 

kp 25 ja pp9.... Ensimmäinen clomikierto ja toivonkipinää puhaltelen vielä. Tämä kierto jos menee perssiilleen niin seuraavan kierron aikana ollaankin sitten jo menossa ensikäynnille julkiselle. 30.11 oli aika muistaakseni.

Jos siis muihin on uskominen niin insseilyä tämä kevät ja jos ei mitään saada aikaan niin sitten syksymmällä alkais ne kamalemmat hoidot. Mutta minähän otan tuosta ekasta clomikierrosta sen plussan nyt.

Mietin tässä raskaus ja lapsiuutisia kuullessani jatkuvasti, että mites näillä jotka ovat jo sen yhden saaneet aikaan mutta seuraavaakin saa tahkota pitkän tovin, niin tuleeko ne edelleen yhtä rankkoina iskuina vai pehmentääköhän se ensimmäinen lapsi sitten sitä tunnetta vähän?

 

Pädäm! Tietoisku niille selittämättömille lapsettomille jotka ovat yrittäneet alle 2v. Hoitoja ei julkisella aloiteta ennen kun on 2v täynnä.

Tuli aika puskista tämäkin tieto sitten. Olisinpa vaan tiennyt niin ei olisi eilen ollut niin paha shokki. Suomeksi sanottuna me päästäisiin etenemään huhtikuussa hoidon suunnitteluun ja sitten siitä kattellaan mitä tehdään ja onkin jo kesä...

Oikeesti mä kyllä olin yhteydessä lääkäriin vielä samana päivänä sähköpostitse ja tänään sain puhelun että voisimme jo mahdollisesti tammikuussa alkaa katsomaan sitä suunnitteluaikaa, ja varmasti kyllä voin odottaa sinne maalis-huhtikuullekin. Oli vaan niin raakaa saada tuo rätti kasvoille kun olen lähetteen tuonne kuitenkin kevään lopussa jo saanut ja nyt sitten suora passitus "kotiin kasvamaan"

 

Moi!
Kai tässä tosiaan pitää alkaa myöntämään tosiasiat itselleen, eli selittämättömiä ollaan. Takana 08 kohtuun viikolla 23 kuollut tyttö ja synnytys. Nyt yritystä takana melkein kaksi vuotta ja tutkittu on siittiöt ja ovulaatio. Olen kierron suhteen kellontarkka, ollut aina, eli ovulaation puutteeseen homma ei kaadu. Pelottaa, että vika on sukusoluissa, koska eka raskaus oli turner. Tosin väittävät, että nimenomaan turner on täysin satunnaista ja ulkoisista tekijöistä kiinni.
Pohdittiin asiaa miehen kanssa just äsken ja tammikuussa lähdetään viemään asiaa eteenpäin yksityisellä puolella. Taustalla on niin paljon pahaa oloa, että julkiseen myllytykseen en lähde ainakaan tässä vaiheessa, katsotaan sitten ku rahat on ihan loppu. Mistä ihmeestä saatte voimaa niihin tilanteisiin, kun ivf menee perseelleen? Joo, tiedän, että eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole, ku mennä eteenpäin, mutta pelottaa niin paljon hoitoihin mennä, että jos sieltä tulee tyly tuomio ja ei saada lasta ikinä!
Älkää nyt sitten käsittäkö väärin, mutta ollaan miehen kanssa molemmat hyvissä töissä, hyvät tulot ja asiat kunnossa. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta, joista puolet naimisissa. Fyysisesti ollaan hyvässä kunnossa, mutta adoptio suljetaan pois meidän kohdalla mun ms -diagnoosin vuoksi. Eli biologinen lapsi on todellakin ainoa keino lapsen saantiin meillä! Joka sekin on niin väärin ja epäreilua!
Paniikki ja epätoivo on todellakin alkanut hiipiä puseroon!:'(

 

Tsemppiä MisNis

Eipä ole kovin helpon kuuloinen tarina teilläkään taustalla. Toivottavasti nuo järeämmät aseet toisivat avun. Kuitenkin yksi vaikkakin kesken jäänyt raskaus takana niin kyllä sen kai pitäisi mahdollista olla

Jotenkin sitä hävettää kun on itse niin malttamaton ja hinkuaisi jo hoitoihin ja eteenpäin vaikka toiset ovat tahkonneet vuosia ennen kuin edes ajattelevat hoitoon hakeutumista... Mutta toisaalta... Minkä helkutan takia sitä sitten odottaa turhaan odottamista jos ei ole kerran kertaakaan tärpännyt puolentoista vuoden ahkeran yrityksenkään jälkeen...

Meittillä tuli tähän kiertoon ekaa kertaa ovulaatio kp 12 kun se on aina kp 17 tai 18. Nyt oli siis ultrattu ja katottu että on ovulaatio ihan kohillaan ja testit näytti plussan mutta ei mitään muita ovisoireita vaan kuivaa oli. Nyt taasen kun on kp 18 niin johan alkaa olemaan perus "ilmankosteus" Outoa...

 

Kauan mietein, että kehtaako tänne vielä tulla mitään kirjotteleen kun vasta vuosi ja 3kk sitten lopetin e-pillerit =) Toisen kuitenkin jo kauemman aikaa yrittäneet..

No anyway, mulla sellanen tilanne, että pillereiden lopetuksen jälkeen kierrot oli törkeän pitkiä ja ovulaatiota ei lainkaan. Keväällä söin muutaman kerran Teroluteja, mutta kesällä tilanteen ollessa sama vaihdoin lääkäriä ja pääsin tutkimuksiin. Miehellä kaikki ok, ja ilmeisesti minullakin, joten lääkäri sanoi sitten syys/lokakuun vaihteessa että odotellaan vielä 1/2 vuotta ennen kuin aletaan kokeileen hoitoja. Nyt alkaa hermot jo mennä, kun joka kerta vaan pettyy.. Ajattelin, ettei se mulle olisi niin iso juttu mutta on se vain näköjään. Turhautuminen tuli paljon aikaisemmin kuin olin ajatellut. Ovulaation olen bongannut nyt kesän jälkeen joka kierrosta, joten saa nähdä tarviiko sitä soitella lääkärille keväällä kun 1/2 vuotta on kulunut, toivottavasti ei =)

 

Itse ihmettelen myös tätä valtavaa turhautumistani asiaan... Ehkä se on vaa joulu tai sitten se on tuo kun sain tylyn tuomion lääkäriltä tuohon kahden vuoden rajapyykkiin. Vaikka se epruttiinkin ja ollaan jo tammikuussa yhteydessä uudestaan niin silti se jäi niin valtavaksi henkiseksi taakaksi kun ei haluta edes yrittää auttaa ennen kuin kaksi vuotta olisi täynnä.... Ja toisaalta myös tajusin että se 2v tulee ihan oikeesti pian täyteen... Mitä en kyllä naimisiin mennessä odottanut käyvän...

 

Mietin mihin sitä purkaisi taas tämänkin asian ja tännehän sitä nyt sitten voisi papattaa... muille viattomille....

Vedin tämän vuoden ekan kierron ilman clomeja, jotta jäisi se arpa sitten niihin mahdollisiin insseihin käytettäväksi. Nyt kuitenkin toinen kierto on taas clomeilla koska lääkäri niin määräsi ja ultraan ensiviikon perjantaina katsomaan onko siellä kaik jees. (kolmas kerta kun ultrataan clomikierto vaikka aiemmat kerrat on olleet oppikirjaesimerkkejä onnistumisesta)

No se vuodatusosuus tulee sitten tässä... Olen ennenkin ihmetellyt miten romahdus ei tule minulla siinä mensujen alettua vaan itseasiassa vasta kp3 ja näin kävi taas... Ihan jäätävä romahdus ja neljä tuntia töissä sitten pyöritin taas vaan yhtä asiaa päässäni ja nieleskelin itkua.

Nyt huomaan että tämä kommunikointi puolison kanssa asiasta on nousemassa meilläkin "ongelmaksi". Kokoajan minulle tulee enemmän ja enemmän näitä -entä jos ei koskaan onnistukaan- ajatuksia, ja sitä myötä myös hylkäämisenpelko ja arvottomuudentunne. Tyhmä minä yritän padota kaiken pois miehen kontolta kun hänellä menee kaikki elämässä nyt niin hienosti. Ylennys todella mahtavaan virkaan mukavine palkankorotuksineen yms. Itse taasen vajoan saveen... Näen hänet siellä korkealla jakkarallaan elämässä ihan erilaista elämää, ja mietin kuinkahan tätä kestetään kun maho ämmä vaimona, joka ei ole kovinkaan hohdokkaassa työssä.

Eilen illalla otin sitten varovasti asiaa puheeksi, että entä jos..., mutta kovin hän uskoo tietysti onnistumiseen ja kieltää mielessään epäonnistumisen ja pidemmän lapsettomuuden. Enkä minäkään sitä sillä, että pitäisi uskoa tämän tilanteen olevan pysyvä, mutta jotenkin haluaisin hyväksynnän sille että niin voi käydä, ja mitä sitten...

Nämä on näitä mitä nainen haluaisi kuulla mieheltään.... Että olisi hyväksytty sellaisena kun on, vaikkei hän ole missän vaiheessa toisin sanonutkaan.... Vahvistusta kuitenkin kaipaan näinä huonoina päivinä. Mahdollisuutta epäonnistua ilman pelkoa tulevasta.

Teininä olin aika pahasti masentunut, ja muistan sen ahdistuksen jatkumon mihin jäin jumiin. Aina kun tulee alakuloa ja tällaista ohimenevääkin masennusta (lue: normaalia naisen elämää) muistan ihan turhan elävästi sen maailman jossa elin. Se pistää pelottamaan vielä enemmän... Vielä jos siihenkin joudun niin mitäs sitten tehdään....

Pakko se on vuodatus lopetella... pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä...
Tämän kierron jälkeen hoidonsuunnittelukäynti maaliskuussa tyksissä ja siitä sitten eteenpäin on mysteeri... Toivottavasti päästäisiin aloittelemaan nopeasti ja saisi jotain toivoa....