Viaton varhaisteini??

Muistin just, miten anoppi pari-kolme vuotta sitten jutteli miehelle, että hänen tuolloin vielä viikonloppu-etälapsena oleva tyttärensä on tulossa murrosikään ja miehen pitäisi tiukentaa otetta, lapsi on luisumassa pois tätä vauhtia, ja edessä olisi ongelmia jos mies ei nyt tartu toimeen tytön suhteen-

Nyt tuo tyttö on 12 v ja asuu meillä. Nyt ei ole enää mitään hätää mihinkään suuntaan. Tyttö on niin viaton. Reipas, ihastuttava, auttavainen, suloinen, viaton. Tämä tyttö ei valehtele, ei vääristele, ei velttoile, mutta joskus tottakai unohtaa, vaikka miten yrittäisi. Ja hän todella yrittää.

Minä olen saanut Raamatusta päähän. Minun kuuluisi rakastaa tätä lasta kuin omaani, minun tulisi olla ikään kuin äiti kaikille lapsille tässä perheessä, omille ja miehen lapsille. Minun tulee opastaa, neuvoa, ohjastaa, rakastaa, huolehtia, hoivata myös miehen lasta, minun tulee olla äiti hänelle.

Siitäkin huolimatta, että tätä viatonta varhaisteiniä ei pätkääkään kiinnosta minun rakkauteni tai minun antama aika ja huomio hänelle. Siitäkin huolimatta, ettei hän tee kuten pyydän, jättää vaan aina tekemättä, ei reagoi.
Paitsi silloin kun isi on paikalla tai jos meillä on vieraita.

KUKAAN ei sano samoihin Raamatun kohtiin vedoten miehen lapselle, että hänen tulee rakastaa minua kuin omaa äitiä; hänen tulee totella, olla kuuliainen, kiltti ja tottelevainen minulle, koska olen aikuinen, ja ikään kuin äiti, ja Raamatussa sanotaan että kunnioita äitiäsi ja isääsi, ja nyt minä olisin tämä äiti. Ja että tämä pitäisi toteutua myös silloin, kun isi ei ole paikalla.

Lapselle ei myöskään sanota, että hänen tulee hoivata ja hoitaa meidän yhteisiä lapsia kuin omia sisaruksiaan, vastuuntuntoisesti, myös silloin kun isi ei ole paikalla.

Niinikään kukaan ei tule Raamatun jakeita lainaillen puhumaan miehelle, mikä on hänen osuutensa käytännössä tässä perheessä; että hänen pitäisi tukea ja kannustaa minua, antaa aikaansa minulle myös siten että meillä olisi kahdenkeskeistä aikaa.
Että miehen tehtävä ei ole vain työssä käynti, vaikka se perheestä huolehtimista onkin, vaan pitäisi muutakin.. kukaan ei sano, että miehen arvojärjestys pitäisi olla niin, että minulla, vaimolla, on itsestäänselvästi tietona, että mies auttaa lasten hoidossa ja asettaa perheen etusijalle, lapset etusijalle, eikä niin, että joudun kalenterin ja kellon kanssa kysymään voisiko hän ystävällisesti olla kotona tiettynä päivänä, tiettyyn klo-aikaan siksi että... enkä siltikään voi luottaa, vaan joudun vielä erikseen kysymään samana päivänä, että miten on..

Kun minä siis aikani jaan ja annan saamatta takaisin mitään, jonain päivänä huomaan muutoksen tapahtuneen ja kaikki on sitten hurjan hyvin ja hienosti. Siihen asti minun pitäisi siis yksin hakata päätäni seinään ja samalla hoitaa nämä meidän hyvin pienet yhteiset lapset.

Montako vuotta tähän menee? Uhraan siis oman elämäni, itseni, mutta myös meidän yhteiset lapset (olen kuitenkin ihminen eikä minusta ihan mahdottomiin ole ratkeamaan) sekä parisuhteen siihen, että kunhan vaan jaksan opastaa ja rakastaa miehen lasta, jota minun opastamiset ei voisi vähempää kiinnostaa, hän joskus havahtuu huomaamaan kaiken hyvän ja sitten onnen aurinko paistaa meille kaikille.

Että näin :flower: :heart:

 

Kuulostaa kyllä että olet kovasti mustasukkainen miehestäs ja tän tytöstä.
Ethän voi mitenkään oottaa että tyttö rakastais sua kuten äitiään,sehän on ihan luonnotonta.

Se että oot mustis on varmasti luonnollista mutta älä vaan suuntaa sitä tyttöön taikka miehees.Sun pitää ite käsitellä nuo tuntemukset ja todella erottaa se että tyttö ei ole miehes eksä vaan ihan oma ittensä.

Mä en oikein käsittänyt missä mättää,paitti ettei rakasta sua kuten haluaisit?
Ootko kertonut tytölle mitä toivoisit ja haluaisit?
On siinä hänelläkin iso muutos eikä varmasti ollut hällä ajatus tulla lapsenvahdiksi teille.
Vähän särähti tuo että hoitaa ja hoivata teidän lapsia.

Piikaako kaipaat?Ei pahalla tosiaan mutta vähän nyt voisit mennä itteesi...

Mulla asuu myös miehen poika meillä ja on päiviä kun tökkii kovasti ja sorrun ihan lapsen tasolle parkumaan elämääni...
Mutta siitä on noustava ja oltava lapsille aikuinen.

Halaatko tyttöä,teettekö jotain kaksin?
SIllä ei sitä rakkautta,luottamusta ja tunneyhteyttä synny luonnostaan ja vain siitä että suostut tekemään ruuat,pesemään pyykit jne. se pitää löytää ja hakea nimenomaan tuon ikäisen kanssa.

Uhraat elämäsi...
Jaa.toivottavasti tyttö ei tunne samoin.Hän on kuitenkin lapsi ja viaton kuten kirjoititkin.

 

Lapsi "kaksinaamaisesti"? noteeraa sinut vain isänsä läsnäollessa? ts. tottelee kuten lapsen aikuista pitäisi? Rakkaus ja kunnioitus ei tule itsestään, ja yhtä vähän lapsen voi odottaa rakastavan sinua kuin sinun häntä, automaattisesti. Olen ajatellut, että kumppanin lapseen pitää tutustua kuten vieraaseen ihmiseen tutustutaan, ajan kanssa ja yhdessä tekemällä. Joskus kemiat kohtaavat ja joskus eivät. Puhu miehesi kanssa tytön käytöksestä, voisitte vaikka kaikki yhdessä jutella? Ota puheeksi.

 

Tuota miksikäs tämä viaton teini asustaa teillä? Onko sinulta kysytty haluatko sinä tämän teinin teille asumaan. Musta on ihan selvää että jos ongelmainen nuori tulee asumaan, niin siihen pitää isän osallistua ihan kybällä, eikä jättää kaikkea äitipuolen harteille.
Muista ettei sinun tarvitse rakastaa tätä tyttöä, riittää että siedät ja kohtelet hyvin.
Teille ei tule tytön kanssa koskaan kunnon välejä, jos tyttö ei itse huolehdi asiasta omalta osaltaan. Turha tässä on äitipuolta syyllistää.
Jaksuja :hug:

 

Joo,ei syylistää mutta musta tuo ap:n kirjoitus oli kovin karski.Kirjoittihan hän että tyttö kyllä yrittää ja kovasti.

"riittää että siedät tyttöä" musta olis kamalaa jos mun mies vaan sietäis mun lapsia.
Ei suhde parane jollei sen eteen tee mitään ja musta on väärin kasata sitä tytön niskoille että paranna nyt välisi äitipuoleen.

EHkä he kolmisin voisivat istua pöydän ääreen ja puhua asiat selviksi.
Ja totta että isän pitää osallistua enemmän,ihan varmasti.
Ei voi olettaa että äitipuoli hoitaa kaiken,vaikka tiiän kyllä kuinka se tosiasiassa käy.

Oon ite 5 vuotta hoitanut miehen ja hänen exän lasta,kuljettanut lääkärit,käynyt keskustelut koulussa jne.
Äidin ei tarvii ottaa kipeetä lasta joten mun tehtävä on hoitaa oksennustaudit jne.
Hän ottaa kermat päältä,tapaa kun se hälle sopii.
Mun on vaan hoidettava ja jaksettava.
Teen sen kun rakastan miestäni ja haluan pitää hänen lapsestaan.Välillä kysyy liiaks voimia, ja tekis mieli voimattomana antaa periksi.
Vaan ei voi.

Mä jos kuka tiiän ja ymmärrän ap:tä ihan ite oon samat fiilikset käynyt läpi.
Vaan se ei ole lapsen vika,ei oikeestaan kenenkään syy.
Niin se vaan on.

Mutta tie parempaan käy jos yrität jotain kahenkeskistä jotain tyttöjen juttua.Osoita että olet valmis yrittämään.Halatkaa päivittäin.
Tän otin meillä tavaks,aamulla ja illalla kaikki halataan toisiamme.

Miks mies ja nainen halaa ja suukottaa päivittäin?Vahvistaakseen tunneyhtyttä ja pitääkseen sen yllä.
Ei vaadi paljoa,yrittää ajatella positiivisemmin niin omakin mieli kirkastuu.

Ei tä maailma niin paha paikka ole.Ja joskus voitte olla parhaimmat kaverukset tuon varhaisteinin kanssa!!
On sitä kummempaakin sattunut!!

Voimia edelleen!!! :wave:

 

Pitäs päästä lapsen maailmaan.
Tapauskohtaista tietty, mutta yks malli.
Jos vaan kerrankin saat hänen kertomaan itselles jonkin ihan henk.koht salaisen jutun niin jatkossa saattaa olla helpompaa.
Voi olla, että olis paras aloittaa kertomalla joku oma juttu.
Sitten yks juttu.
Kun lapsi joutuu ehkä kohtuuttoman kohtelun kohteeksi jossain yhteydessä, niin puolustat hänen syyttömyyttään (jos kerta on syytön) ja kun hän tämän näkee/kokee, niin luulis suhteen parantuvan.
Tms.

 

Joissa toisten ihmisten lasten luottamus on saavutettava.
Ja kait onnistunutkin aika hyvin.
Habitus tai jotain..., ehkä.
Yleensäkkin..., on kyettävä laskeutumaan tai nousemaan sille tasolle jolla lapsikin on.

 

Ennnen kuin luen muut vastaukset, vastaan Kata 74:lle, sen verran pieleen on hän vastannut; niin väärin ymmärtänyt kirjoitukseni.

En ole mustasukkainen lapselle tai lapsesta!! Hyvänen aika!
En halua piikaa. Ei 12 vuotiasta voi vaatia tekemään kotitöitä piian osassa mutta käsittääkseni normaali 12 v osaa ja kykenee edes jonkinlaiseen omatoimisuuteen.

En kuvittele enkä odota, että lapsi rakastaisi minua kuin äitiään. SÖSSES. Mistä sen tuolta luet??? |O

Kerron, miten tyttö toimii ja kerron, mitä MUUT odottavat minulta suhteessa tyttöön.

SIIS: ulkopuolisten (tuttava, anoppi) mielestä MINUN on rakastettava toisen lasta kuin omaani.
Minä ihmettelen miksi, ja miten se käytännössä onnistuu, koska lapsi itse ei pätkääkään välitä minun "vanhemmuuden" osuudesta. Hän ei ota vastaan minulta mitään. Hyvällä olen yrittänyt ja kauan, monesti.

En pääse luomaan lapseen mitään suhdetta, koska lapsi ei tunnu haluavan ottaa vastaan minulta mitään.

Lapsen käytös on erilaista silloin kun mies, isi,on paikalla kuin silloin kun isi ei ole paikalla.
Ja katan mielestä se on ihan OK? Että kun mies on töissä (ja hän on paljon poissa, pitkät työpäivät), lapsi ei edes noteeraa minua tai pieniä sisaruksiaan ja se on ok? Mutta kun isi tulee kotiin, tyttö muuttuukin pieneksi enkeliksi, höösää ja huusaa ja auttaa ja leikkii ja toimii ...???? Ja se on ihan OK??

En odota että lapsi tuntisi minua kohtaan samanlaisia tunteita kuin äitiään kohtaan, en ole mikään idiootti. Tämän kaikki ymmärtää, ettei lapsi tietenkään voi rakastaa minua kuin omaa äitiään, niin se vaan menee enkä minä siitä marmata. Se on ok minunkin mielestäni. En yritä äidiksi tai äidin paikalle, ei sille paikalle kukaan toinen ihminen voi mennä.

Mutta miksi minua vaaditaan tuntemaan lasta kohtaan samoja tunteita joita tunnen omia lapsiani kohtaan? Ja kun sanon, etten tunne, en rakasta, olen kamala?? :headwall: Pitäisi, koska olen aikuinen, vai?

 

Olen samaa mieltä kuin Peppari, että vastuu meidän "suhteesta" on myös tytöllä itsellään.

On kyseessä kuitenkin 12 v eli aika iso. Tuon ikäinen ottaa jo vastuuta harrastuksistaan, koulutyöstä yms. sekä kaverisuhteistaan ja niissä olevista mahdollisista ristiriidoista.

En voi yksin "kantaa lusikalla vettä kaivoon", tyttö kun ei tunnu ottavan vastaan mitään. Tyttöjen juttuja ollaan yritetty, esim. shoppailtiin. Ei se kantanut sitä päivää pidemmälle.

Kyseessä on siis hei 12 vuotias, ei mikään 3 tai 5 vuotias!!

Kata ehdotteli että alkaisin halaamaan lasta??!! Ja vieläpä aamuin illoin?? No, se sopii ihan varmasti joillekin, tuo halaaminen ylipäätään. Mutta ei kiitos minulle.
Se olisi kyllä niin luonnotonta ja väkinäistä.. mennä kauhomaan kainaloon isoa 12 vuotiasta, ei hän mikään pikkuinen lapsenmussukka ole vaan naisen malliseksi kehittyvä, pitkä honkkeli, pelkää jalkaa ja kättä ja polvilumpiota, kyynärpäätä..
Olen kyllä yrittänyt halata, otin kerran kainalooni kun itki.. (tapahtui meille muuton jälkeen) Lapsen olemus, kehon kieli, kertoi, ettei halua minulta tätä.

Olen varmaan joskus vielä paras kaveri tälle miehen lapselle.. kuten Kata kommentoi.. Hmm. En usko tähän. Ensinnäkin: en ole luomassa enkä haluakaan luoda mitään kaveri-suhdetta. En omiin lapsiini, enkä toisen lapseen, etenkään kun arjen vastuu lapsesta on minulla. En ole äiti, mutta minun kuuluisi toimia kuten äiti tälle lapselle, ja silloin se ei ole kaveri-suhde.
Toisekseen en voi luoda minkäänlaista suhdetta lapseen, joka ei halua ottaa vastaan minulta yhtään mitään.

Lapsen kommentti että hän yrittää ihan tosissaan,hän yrittää kovasti on suora kopio isänsä lauseesta ja kommentista . Ei siis hänen oma juttunsa. Eikä se käytännössä missään näy.

Kysymys vaan alun perin oli, että onko ihan oikeasti niin, että 12 v olisi aivan täydellisen viaton, mistään mitään ymmärtämätön pieni lapsonen... ? ei minusta. Mutta hyvin on rooli uponnut muihin. MInuun ei, koska lapsi itse käyttäytyy ristiriitaisesti ja "kaksinaamaisesti" olemalla yhtä isänsä aikana ja olemalla jotain aivan toista kun isi ei ole paikalla.

 

Minun kuuluisi rakastaa tätä lasta kuin omaani, minun tulisi olla ikään kuin äiti kaikille lapsille tässä perheessä, omille ja miehen lapsille. Minun tulee opastaa, neuvoa, ohjastaa, rakastaa, huolehtia, hoivata myös miehen lasta, minun tulee olla äiti hänelle.

KUKAAN ei sano samoihin Raamatun kohtiin vedoten miehen lapselle, että hänen tulee rakastaa minua kuin omaa äitiä; hänen tulee totella, olla kuuliainen, kiltti ja tottelevainen minulle, koska olen aikuinen, ja ikään kuin äiti, ja Raamatussa sanotaan että kunnioita äitiäsi ja isääsi, ja nyt minä olisin tämä äiti. Ja että tämä pitäisi toteutua myös silloin, kun isi ei ole paikalla.

Lapselle ei myöskään sanota, että hänen tulee hoivata ja hoitaa meidän yhteisiä lapsia kuin omia sisaruksiaan, vastuuntuntoisesti, myös silloin kun isi ei ole paikalla.

Käsitin näköjään kirjoituksesi sitten ihan väärin.Mutta luepa uudelleen...

Enpä tiedä kun tyrmäsit kaiken mitä ehdotuksia sait.
Älä halaa,sehän onkin vaikeeta ison tytön kanssa.
Mulla poika 13 vee ja on mua 10 cm pitempi ja silti yletyn halaamaan.
Sanon että anna hali.
Illalla jokainen halaa mennessään nukkumaan,eipä siitä isompaa numeroa tarvii tehdä.Ja jos se ei tapahdu heti luontevasti,voi sitä opetella.
No,enpä uhraa enempää aikaani tähän...
Adjöö.

 

Minä halailen 14v poikani kanssa, ja se on ihan eri asia kun halata toisen lasta joka ei halua tulla halatuksi.

 

Onhan se eri asia, mutta voisiko siittä syntyä jotain jos vaikka puoli "pakolla" halaisi. Tuskin se ainakaan pahaa tekisi, lapsi tarvitsee sitä hellyyttä kuitenkin on ikää kuinka paljon vain (ja pituutta). Mulla ei ole uusperhettä itselläni, mutta olen koko ikäni semmoisessa asunut. Isäni puolelta olevat siskoni tuli toimeen äitipuolensa kanssa vasta kun muutti omaan kotiin, mutta silti olisivat halunneet jotain tunne puolelle enemmän..(siis äitipuoleltaan vaikka kovasti näyttelivät ettei tod. kiinnosta). Asiat kun ei ole mustavalkoisia ja veikkaan et pari shoppailu kertaa ei ihan riitä siteen luomiseen. Mutta nämä ovat vain teoriaa ja käytännöstä ei minulla ole kokemusta..

 

Itse halailen kovasti omia lapsia ja miestäni, en todellakaan tykkäisi jos joku tulisi mua puoliväkisin halaileimaan...en ole sitä tyyppiä joka halailee kaikkia ihmisiä.Mä en usko et sellainen ihminen ( no ainakaa en itse tykkää) joka ei tykkää halailusta, yhtään siitä "norjistuu" jos joku tulee väkisin halaamaan, musta se on lähinnä tosi kiusallista. Musta ihmisille pitää antaa yksityisyyttä jos he sitä haluavat eikä väkisin änkeä lähelle.

Mut tietenkin tää on kans niitä juttuja jotka jokainen kokee erilailla :hug:

 

Hei muistakaa että puhutte murrosikäisistä lapsista. Niille halaus on kuin suihku kissalle. Parempi antaa olla rauhassa mutta olla saatavilla. Nuoret tulevat sitten omaan tahtiinsa tutustumaan. Ja yhdessä tekeminen voi olla vaikka maidon ostamista. Ei kannata niin kauheasti laittaa suuria tunteita joka asiaan ja loukkaantua niin helposti

 

Tuli heti sympatiat sun puolelle kun kuin sun kirjoitusta ja varsinkin kun luin Kata-74 vastausta sulle...
Mulla on miehen lapsen kanssa hiukan saman suuntaista ilmapiiriä kotona... siksi voin kuvitella ikävää tilannettasi varmaan suht realistisesti.
Jos lapsi ei halua ottaa sulta vastaan mitään, niin minusta on huono neuvo et sun pitäis alkaa tyrkyttään itseäs hänelle vielä enemmän (tää halimis ohje kummastuttaa mua, sehän olis tosi väkinäistä, jos muukin kommunikointi takkuilee!!)
Meillä itsellämme tulkitsen tilannetta niin että olen miehen lapselle välttämätön paha jota se ei olis kotiinsa halunnut. Kaikki kiva mitä järjestän otetaan vastaan avosylin mutta jos jotakin kauniisti pyydän tekemään niin mua ei "kuulla" tai "unohdetaan". ja just tämä tilenne että isän ja vieraiden läsnä ollessa tilanne täysin toinen. Tilanne on hiljalleen hiukan helpottanut, mutta omaa lastani tämä miehen lapsi ei haluaisi noteerata mitenkään. Vastaaminen pienemmmän lapsen tavallisiin kysymyksiinkin tuntuu tuottavan äärimmäisen epämiellyttävää tunnetta.

Mä en osaa antaa sulle neuvoja. Sun miehen pitäisi kantaa vastuutaan ja kuka ja miten joku saisi hänet niin toimimaan niin astuukoon esiin..
:hug:

 

Terve Manna-Ryyni,

tunnistan ihan tunteesi tuossa kirjoituksessa, vaikka en ehkä tuota Raamattu-osuutta!

Se, jolla uuseperhettä ei ole, eivät oikeasti voi tietää, mitä äitipuoli joutuu käymään läpi. Joten, älähän välitä negatiivisista kommenteista.

Minulla on kanssa 12-vuotias tytärpuoli (ja 6 ja 8-vuotiaat tytöt). Ei asu meillä, mutta kuitenkin. Ja olen ihan samanlaisessa tilanteessa hänen kanssaan, hän ei "anna" minulle mitään takaisin, minä puolestani yritän. Nyt oikeataan olen vähän luovuttanut ja päättänyt, että lopullinen vastuu lapsestahan ei ole minulla, kun ei kerta minun edes ole. Mitä halailuun tulee, ei sitä kuulkaa 12-vuotiasta mennä väkisin halailemaan, eikä se ole se pointti. Pointtihan on, että lapsella on jotain käsittelemättömiä asioita vanhempiensa erosta, hylkäämisestä yms. Ne vain projisoituvat äitipuoleen, hän on aika helppo kohde. On hänen äitinsä ja isänsä tehtävä rakentaa tämän lapsen itsetuntoaan paremmaksi ja positiivisemmaksi.
Itsellä on tosi vaikeaa myös 12-vuotiaan tytärpuolen kanssa. Nuorempien kanssa on tosi paljon helpompaa. Ymmärrän kyllä, että 12 vuotias on ehkä isästään mustasukkainen ja teini-iässä hormoonit hyrräävät, mutta tosiaan, hän on JO kuitenkin 12-vuotias ja siinä iässä on aika ottaa omasta käytöksestäänkin jo jotain vastuuta.
Minä ratkaisin tilanteen niin, että hyväksyin itsessäni sen, että tämä suhde on vaikea ja että ehkäpä emme koskaan tule olemaan mitään bestiksiä. Ei voi mitään, olen yrittänyt ja tottakai edelleen yritän, mutta en aio särkeä sydäntäni tässä. Jättäydyin hieman taustalle, kun lapset ovat meillä ja annan isälle sen tilan, mikä hänelle kuuluukin ja minkä hän saa luvan ottaakin. Ehkä tämä on paljon vaikeampaa kun lapsi asuu koko ajan kanssanne, mutta minä ehkä sinuna tekisin jotain vastaavaa. Anna isän hoitaa velvollisuuden lapsen suhteen ja jätä tyttö ikäänkuin rauhaan. Ole ystävällinen ja kannustava, mikäli hän haluaa osallistua ja kommunikoida, mutta älä tyrkytä seuraasi. Jos miehesi ei pysty ottamaan jokapäiväistä vastuuta lapsestaan, ei mielestäni ole kauhean ihme, että lapsi ei voi hyvin. Hänhän haluaa huomiota isältään kaikin keinoin!Se selittää tuon erilaisen käyttäytymisen sinun ja miehesi kanssa. Tuon ikäinen on jo sen verran vanha, että hänen kanssaan voisi myös suoraan asiasta puhua. Niin minä tein. Ei tullut mitään vastausta lapselta, mutta kyllä hän kuunteli.
Teet parhaasi varmasti ja sen on riitettävä. Älä kanna tästä syyllisyyttä.

Voimia! :hug:

 

Mä kyllä olen äitipuoli,mulla nuori poikapuoli joten ehkä meillä takkuu vanhempana.
Ja tuo halaaminen tuli multa ohjeena ennen kuin tiesin että heillä vaikeeta sen suhteen.

Eikö täällä juur siks kirjoitella että saadaan erilais ia vastauksia ja näkökulmia?
Musta on turha ottaa hernettä nokkaan jos vastaus ei miellytä.
Yritin vain sanoa että tytölläkin voi olla vaikeeta.
Aikuinen vs.lapsi on aina epäreilu asetelma.

Eikä musta ole väärin sekään että lapsi haluaa huomiota isältään,ihan oikeutettua.
Ja tekee tosiaan miten haluaa,mutta käsittääkseni ap kyseli keinoja saada tilanne parenemaan.Musta mikään ei parane sillä jos vain LASTA syytetään että on niin kiero ja manipuloiva..
Lapsi tuon ikäinenkin on ja tarvii aikuista.