Jos minä olisin ollut Petkunterän aviomies ja nähnyt vaimon kyvyttömyyden huolehtia kodista ja lapsista (huushollissahan ramppasi kodin- ja lastenhoitajaa koska rouvaa lähinnä huvitti potea itsesääliä ja itkeä sotkujen keskellä jne..), olisin esittänyt myötämielistä jopa silloin kun vaimo keksi kuskata vieraan miehen taloon, uudeksi "isiksi" yhteisille, jo olemassa oleville lapsille. Sen verran olisin minäkin lapsiani rakastanut, että olisin sijoilleni jäänyt. Ja jopa todennut että ylimääräinen isä saattoi olla pelastus. Vaimo kun oli ja on mikä on.
Joo, mutta Minttis hei, niin kovasti kun imet voimaa meistä alemmistasi, meidän järjettömyyksistämme (?) ja saat meistä inspistä jatkaa itsesi kehumista (kuinka kehuit itseäsi "mixun" suulla, oli muuten tod. noloa).. Kun messuat että "tulisitte omilla nimillänne ja naamoillanne kertomaan).. No, tuota on moni yrittänyt. Olet kovin monet bannannut.. Myös minut. Nimelläni, naamallani. Sillä kokemuksella joka minulla sinusta henkilökohtaisesti on.
On järkyttävää, että äiti-ihminen voi kehitellä sellaisia kuvioita kuin kehittelet ja olet kehitellyt. Lasten edun pitäisi tulla aina ensin. Omia "ongelmia" voi märehtiä sitten, jos tahtoo, kun he ovat pesästä lentäneet. Jos tahtoo, niin. Kuka tahtoisi? Sinä. Draamanjanosi ja oman navan kaiveluintosi ovat melkoista luokkaa. Toivottavasti miehesi kestävät. Kumpikin.