#17
”Olemme menossa kohti jotain todella suurta, ainutlaatuista ja hienoa. Kuvittele se mielessäsi: maailma, jossa elämme rauhassa ja sovussa keskenämme puhtaassa luonnossa. Ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Ajattele sitä mielessäsi. Se on nimittäin jo täällä, ja me kylvämme sen maaperään ensimmäiset siemenet, jotka versovat.”
Ihana ketju, jossa mainittiin kaksi lukemaani kirjaa. Palasin taas muistoissani kevääseen 2011, joka oli hyvin raskas perheessämme. Lasteni isä oli kuoleman porteilla. Tyttäremme kävi häntä katsomassa sairaalassa ulkomailta ja osti kirjan Enkeleitä hiuksissani.
Luin Hesarista artikkelin viime viikonvaihteessa olleesta konsertista Tampereen Nokia-Areenalla. Tilaisuutta ei taltioitu. Lehden jutun luettuani kuuntelin Youtubesta kaksi lehdessä mainittua iskelmää vuosilta 1980 ja 1984. Toisen laulun kuunneltuani aloin pohtia laulun sanomaa, ja mitä ajatuksia se minussa herättää. Laulusta tuli hieman ankea olo. Miksi tuohon aikaan sanoittaja kirjoitti noin kurjat sanat? Ehkä silloin ihmiset tarvitsivat tulollaista tunnelmaa. En ole aiemmin kuullut kyseisiä lauluja. Mietin sitten laulajien ammattia. Jos et osaa itse säveltää etkä sanoittaa, joudut laulamaan renkutuksia, joiden sanomaa et itse ehkä hyväksy. Kun luovuin 2000-luvun loppupuolella televisioista, aloin voida paljon paremmin. Tänä keväänä loppui Netflixin katsominen, koska alustan omistaja muutti maksuehtojaan. Tämäkin muutos kevensi elämääni, sillä en enää koukutu pitkiin sarjoihin. Minulle hyvinvointini kulmakivi on tavallinen arkielämä. Pieni ja rauhallinen elämä. Olen saanut matkustaa upeissa paikoissa, mutta aina kaipaan tänne omaan pieneen kotiini. Suurperheessä kasvaneena jo moni läheisistäni on taivaan kodissa. Näen heistä unia ja kommunikoin tavallani heidän kanssa. He ovat minulle aina läsnä. Ei ihminen tule hyväksi paljolla lukemisella. Olen lukenut paljon kirjoja, mutta olen aina se sama pikkutyttö pellon pientareella mikä olin lapsuudessani. Isoäitinä olen eniten huolissani lapsista. Kunpa he saisivat elää hyvän ja kauniin lapsuuden, ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat.
Kun minulla oli aikoinaan avioeromme takia mieli maassa, en pystynyt laulamaan ja musiikin kuuntelu jäi vähiin. Tilanne korjaantui ajan myötä. Tänä keväänä kävin kirkossa yhteislaulutilaisuudessa. Kuuntelen radiosta melko paljon tasokasta musiikkia. Prisman musiikkimaku on surkea. Eppu Normaali, Juice ja piipittävät tyttölapset särkevät sävelkorvaani ja jouduttavat kaupasta poistumistani.
Laitan kohta mielimusiikkiohjelmani soimaan. Lintu laulaa ulkona. Luonnon äänet ovat kauneinta musiikkia.
