Vesirokko. Aikuisella varicella-zosterviruksen (VZV) aiheuttama vesirokko on harvinainen, koska valtaosa heistä on sairastanut sen jo lapsena. Suomessa on arvioitu, että vuosittain noin 2 000 raskaana olevaa naista on alttiina vesirokolle ja noin 30 sairastuu siihen raskauden aikana (Kurki ja Hiilesmaa 1997). Raskaana olevan naisen - kuten yleensä aikuisen - vesirokko voi olla rajuoireinen ja siihen saattaa liittyä tehohoitoa vaativa keuhkokuume (Scott ym. 1997). Hoitona voidaan käyttää asikloviiria, joka tosin ei estä sikiön infektoitumista (Brown ja Baker 1989).
VZV leviää istukan läpi sikiöön noin joka neljännessä tapauksessa. Alkuraskauden infektio saattaa vaurioittaa sikiön raajoja, silmiä ja aivoja. Ns. vesirokko-oireyhtymä on kuitenkin harvinainen (taulukko 2). Ennen 20. raskausviikkoa sairastettu vesirokko johtaa sikiövaurioihin 2-5 %:ssa tapauksista. Myöhemmin raskauden aikana sikiö sairastaa lievän vesirokon, johon ei liity vakavia, pysyviä haittoja.
Sikiön kannalta tilanne on hankalin, jos äidin vesirokko ilmenee enintään viisi vuorokautta ennen synnytystä tai kaksi vuorokautta sen jälkeen. Noin 30 % vastasyntyneistä saa tällöin rajun yleistyneen vesirokon (kuolleisuus 25 %), koska äidille ei ehdi kehittyä sikiötä suojaavia vasta-aineita. Vastasyntyneelle voidaan antaa varicella-zosterimmunoglobuliinia ja infektion hoitoon asikloviiriä (Scott ym. 1997).
Vesirokkorokotetta on nykyisin käytettävissä, ja sitä voidaan tarvittaessa antaa ehkäisyyn seronegatiivisille naisille (Seidman ym. 1996). Raskaus ei saisi alkaa kolmeen kuukauteen rokotuksen jälkeen.