Vertaistukea tissinukkujan äidille

Miten voikin oman lapsen huuto tuntua niin pahalta? Meillä nyt 7kk ikäinen tyttö, joka on nukkunut yönsä kokonaan jo 2 kk ikäisestä lähtien. Kunnes nyt sitten... Tytöllä oli kolme päivää kestävä kuume ja flunssa viikko siiten jolloin hän luonnollisesti heräili yöllä usein suposta huolimatta. Nesteen saannin turvaamiseksi tietysti imetin häntä aina hänen herättyään johon hän aina nukahtikin hyvin pikaisesti uudestaan. Kuume tuli ja meni mutta yöheräilyt jäivät! Viikon verran tyttö on heräillyt öisin toisinaan jopa 45 min välein eikä rauhoittuisi kuin tissille. Hän on aina nukahtanut vain tissille mikä ei ehkä ole ollut niin hyvä juttu mutta koska se ei ole ollut vielä tätä ennen mikään ongelma, en lähtenyt sitä aiemmin muuttamaan. Mutta järkikin sen sanoo etten millään voi tyttöä imettää 15 kertaa yössä...Eli siis, nyt ollaan opeteltu öisin nukahtamaan uudelleen ilman tissiä ja huuto on valtaisa! viime yönä isänsä nukutti lasta 50 min jonka ajan hän huusi kokoajan täysin hysteerisesti kunnes viimein nukahti. Itse kuuntelin huutoa itku kurkussa. Tutti ja pullo eivät kelpaa. Sylissä on tai silitellään sängyssä, yksin ei jätetä. Nyt isänsä on sitä mieltä että samantien tulisi opetella nukahtamaan päivälläkin ilman tissiä. Johdonmukaisuuttahan tuossa tietenkin on, eihän vauva voi ymmärtää miksi päivällä saa tissitellä mutta yöllä ei. Tietysti jos vauva tissille nukahtaa niin en kyllä ala häntä siitä herättää, siinä nyt kai ei järkeä ole. Mutta ongelma on siis se että en meinaa kestää tytön huutoa. Kokeilin äsken nukuttaa hänet päiväunille ilman tissiä. Huusi 45 min jonka jälkeen nukahti ja joka ainut sekunti oli minulle täyttä tuskaa. Toiminko nyt oikein kun lähden päivälläkin häntä tähän "väkisin" opettamaan? Oppisiko tyttö vähän niinkuin itsestään kun on vähän vanhempi? Yöimetykset lienee pakko tällä tavalla lopettaa, muuten meillä ei nukuta koko yönä. Vertaistukea nyt kaipaan kauheasti, miten muut olette vastaavassa tilanteessa toimineet?

 

Meillä ei nyt aivan samanlainen tilanne ole ollut, mutta toivottavasti tästä olisi jotain apua/lohtua/toivoa sinulle!

Meillä tyttö on nyt 8 kk, mutta nukahti ainoastaan tissille heti syntymästään lähtien. Yöllä nukkui vieressä tissi suussa, sillä jos irroitti, niin heräsi huutamaan välittömästi. Tästä syystä alkoi meillä unikoulu jo tosi varhain eli tytön ollessa 2 kk. Silloin aloimme laittaa häntä nukkumaan imetyksen jälkeen (heräsi siis aina, kun otti tissin suusta) omaan sänkyyn. Alussa huusi hysteerisenä parhaimmillaan 2.5 h putkeen, kunnes nukahti. Sitten alkoi huuto lyhentyä ja seuraavan kuukauden neiti huusi "enää" 45 min putkeen. Otimme myös aina syliin tai koitimme silittää sängyssä, mutta yksin emme jättäneet.
Näin oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ilman tissiä.
Kun jätimme yösyötöt pois (oli jo silloin pulloruokinnalla), hyssyttelin ja kiikuttelin neitiä välillä kaksikin tuntia yöllä, mutta aika nopeasti (n. 2 viikossa) alkoi rauhiuttua. Yhäkin heräilee yöllä, mutta yleensä riittää peittely/kyljelleen kääntö uudelleen nukahtamiseen.
Päiväunille tosiaan vien sänkyyn ja yleensä itkeskelee hetken ennenkuin nukahtaa, mutta hyvin on oppinut nukahtamaan itsekseen.

Kyllä silloin alussa tuntui tosi pahalta ja sydäntä raastoi, kun toinen huusi niin sydäntäsärkevästi, mutta koska itse olin niin väsynyt+selkäsärkyinen, niin paransi se omia yöunia huomattavasti. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tuo opettelu kannatti, vaikka eihän sitä lapsen ituka ole ikinä kiva kuulla. Näin kuitenkin paranee omat unet ja lapsen unet, joten kaikkien parhaaksi toimitaan.
Toivon sinulle jaksamista ja voimia yösyöttöjen lopetukseen! :hug:

 

Kiitos!
Meillä tilanne onkin nyt yllättävän nopeasti tuntunut helpottuvan. Yöunille eilen tyttö nukahti itse omaan sänkyyn ilman itkua. Jokelteli hetkisen aikaa ja simahti. Olin ihan ihmeissäni! Yöllä heräsi kerran (!) aamuneljältä,itkeskeli hiukan,jolloin heijailin käsi rinnan päällä häntä n. 15 min ja lauloin ja kappas, hän jatkoi uniaan! Ei puhettakaan mistään hysteerisistä itkuista edellisten öiden tapaan. Äsken tuossa sitten nukahti taas ekoille päiväunilleen omaan sänkyyn ilman itkua, kun taas hiukan heijailin häntä ja lauloin unilaulua. Ja vielä hymyili äidille ennen kuin uni tuli!! Olen aivan puulla päähän lyöty siitä kuinka nopeasti hän omaksui tämän uuden tavan nukahtaa. Liekö todella pysyvä ilmiö? Ihanaa jos näin on. Kiitos sinulle ystävällisistä sanoista ja rohkaisusta!