vertaistukea kaivattaisiin.. ?

Eli siis olen kirjoitellut tuonne lokakuisiin ja tilanteeni olisi seuraavanlainen.. olen siis raskausviikoilla 6+ ja lapsi ei siis ole suunniteltu ja minulla on ennestään kaksi lasta.. esikoinen täyttää 6 maaliskuussa ja kuopus on 10kk ja täytän siis itse 23 maaliskuussa.. Jos lähdetään siitä että 10kk tyttöni vauva aika on ollut tosi raskas ja ensimmäiset 8vkoa huudettiin joka ilta ja tähän päivään mennessä ei ole nukkunut ainuttakaan yötä kokonaan.. Meillä ei ole myöskään miehen kanssa ketään ketä olisi auttamassa tai vahtisi lapsia että saataisiin yhteistä aikaa.. lapsia on siis molempia yhtä aikaa vahdittu kerran koko 10kk aikana puolitoista tuntia joten jaksaminen on välillä vähän kortilla kun ei saa levätä tai viettää yhteistä aikaa ja hoitaa parisuhdetta.. joten mietityttää kolmannen lapsen saaminen ja pitäminen, että miten sitä tulee jaksamaan sitten kun on kaksi ihan pientä, mutta kuitenkaan ei haluaisi välttämättä kesken laittaa mutta pakko olisi ajatella omaa jaksamista tulevaisuudessa.. tarkotus ei ole kuulostaa itsekkäältä mutta en tiedä miten muuten asian ilmaisen.. :ashamed: Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia, mutta moraali saarnaa en kaipaisi koska tiedostan kyllä itse tilanteen.. :ashamed:

 

jos lapsen saanti ahdistaa niin kyllä itse varmaan tiedät mikä on teille ja lapselle parasta. Kyllä te varmasti pärjäätte, mutta jos päädyt keskeyttämään raskauden oman jaksamisen takia,ei se ole itsekkyyttä!!! Kukaan lapsi ei ansaitse uupunutta ja pahoinvoivaa äitiä :/

 

Itselläni oli aikoinaan samantyyppinen tilanne: lapset vajaa 2v ja 7kk, kun kolmonen ilmoitti tulostaan.
Multa kysyi neuvolalääkäri, aionko pitää lapsen, koska olin tullut pillereiden aikana raskaaksi. Olimme tehneet silloin jo päätöksen, että lapsi pidetään, mutta ikäähän mulla on 17v enemmän kuin sinulla. Eli mahdollisuudet kolmosen saantiin myöhemmin olisivat aika pienet.
Raskausaika oli tosi raskas (henkisesti ja fyysisesti) ja samoin vauva-aikakin, nyt alkaa helpottaa kun nuorin on jo yli 2v ja ovat päivähoidossa. Vaikka ikuinen väsymys jatkuukin... Meillä lapset sentään nukkuvat yönsä varsin tiiviisti.
Olen ratkaisuuni tyytyväinen, mutta jokaisen on se omalta kohdaltaan mietittävä, vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin.
Meillä ei myöskään ole paljoa lastenhoitoapua saatavilla ja mies matkatöissä, joten olen paljon lasten kanssa neljästään. Mies kyllä hoitaa kotona ollessaan lapsia ihan kiitettävästi.
En tiedä oliko tästä apua, mutta mieti asiaa oman jaksamisesi kannalta ja iän puolesta voit lapsia saada myöhemminkin.