Vertaistukea alkuraskauden ahdistaviin aikoihin

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Moikka,

kaipailisin ajatusten vaihtoa alkuraskauden epätietoisuuden aiheuttamiin ajatuksiin ja tunteisiin.

Tein ekan positiivisen raskaustestin muutama päivä sitten kun menkat oli viikon myöhässä. Kyseessä mun ensimmäinen raskaus. Raskausapin mukaan edeltävistä kuukautisista laskettuna nyt olis 5+4 tilanne. Yritys aloitettiin joulukuussa kierukan poiston myötä.

Ensin ton positiivisen testin jälkeen oli tietysti tosi epätodellinen olotila, yllätyin miten rauhallisesti otin koko homman. Mulla ei ollut hirveästi mitään oireita, tai ainakaan en tunnistanut niitä raskausoireiksi, joten en missään kohdassa aatellut et tästä kierrosta raskautuisin.

Nyt kun muutaman päivän ollaan ehditty asiaa miettimään, tuntuu että järjetön pelko, ahdistus ja kontrolloimaton jokaisen kehon tuntemuksen tarkkailu on vallannu mielen jo kokonaan. Raskausoireina on ollut turvotusta ja vähän menkkamainen vatsa- ja selkäkipu. Toisaalta kyseessä enemmänkin paineentunne, ei voi kivuksi sanoa. Koko ajan tunne, kun ois tehnyt kunnon vatsalihastreenin :D lisäks on sellaista tosi vetistä mut runsasta valkovuotoa, jonka vuoksi koko ajan ravaan vessassa ja pelkään, että verinen vuoto alkaa. Mun mielestä vatsan tuntemukset tuntuu koko alavatsalla, mut vasemmalle puolelle korostuen, ikäänkuin nippailuja/ painetta.

Vaikka vatsan välillä toispuoleiset tuntemukset tuntuu nimenomaan tuntemuksilta eikä kivulialta eikä oikeastaan edes epämukavilta, en voi olla miettimättä esim. kohdunulkoista. Sen pelko on tosi voimakas.

Oon tosi stressiherkkä ja pelokas muutenkin. Tuntuu, ettei tähän epätietoisuuteen pysty, ja niin kauan vielä epätietoisuutta edessä. Varhaisultraan kyllä mennään heti, kun viikot on vähän järkevämmät siihen.

Minkälaisia alkuraskauden oireita teillä on ollut? Miten ootte selvinnyt näistä alun ahdistuksista ja epätietoisuudesta?

M
 
vierailija
Muistan omaltakin kohdalta juuri nuo alkuraskauden pelot ja epäilin joka välissä kohdunulkoista tai tuulimuna raskautta. Myös sikiöseulonnoissa maalailin piruja seinille että vauvani on takuulla sairas ja jotain poikkeamaa tms on (vaikka ei ollut). Tuli jopa rv 8+ niukkaa vuotoakin ja pelkäsin heti keskenmenoa, mutta onneksi vuoto oli vaaratonta ja vähäistä (ei saatu selville mistä se johtui). Mä oon yrittänyt selvitä epätietoisuudesta vaan päivä kerrallaan, ajatellut että on asioita joille en voi mitään enkä voi vauhdittaa raskausviikkojani siten, että saisin nopeammin jonkin asian tapahtuvaksi. Jännittäviä aikoja. Ja alkuraskauden oireina mulla oli arat nännit sekä sellasia "menkkakipujen" tuntuisia tuntemuksia alavatsalla. Tsemppiä sulle todella paljon, raskausaika herättää paljon tunteita ja kysymyksiä. Äläkä epäröi ottaa niitä puheeksi neuvolassasi tai kenen tahansa kanssa :)
 
Täällä kanssa kärsitään hurjasta stressistä! Me ei olla miehen kanssa käytetty ehkäisyä muutakuin ovulaation ympärillä nyt pari vuotta asenteella jos jotain käy niin käy. Helmikuussa ja nyt toukokuussa "annettiin mahdollisuus" eli ei yrittämällä yritetty vaan katsotaan käykö tuuri. Plussahan sieltä tuli.

Itse olen kova opiskelemaan aina kaiken mahdollisen uusista asioista (special interesteinä etenkin terveys, liikunta ja ravinto) ja nyt oon kerenny viikossa jo pari raskauskirjaa upottamaan. Omat oireet menee aikalailla oppikirjamaisesti eli alavatsan painetta, herkistynyttä hajuaistia, runsasta väsymystä ja heikotusta. Oudoin oire mikä on, mistä en ole löytänyt mainintaa on mun "iltaneljän kuume", eli neljän-viiden aikaan humahtaa kuumeinen olo kuitenkin ilman sitä lämmönnousua. Mummi sanoo että se on hormonaalista joten ehkä en liikaa stressaa.

Kirjoja ja artikkeleita lukiessa tuli myös foolihapon tärkeys esille useassa kohtaa, ja se kuulemma olisi pitänyt aloittaa jo 2-3kk sitten. Pyrin rauhoittelemaan itseäni, että onneksi mun ruokavalio on valmiiksi aika foolihapporikas.

Implantaatiovuotokin tuli aika oppikirjamaisesti, eli toivon sen merkitsevän nyt sitä, että munasolu on löytänyt sen oikean paikkansa.

Joka päivä tulee hoettua itselleen sitä mantraa että mä olen perusterve, normaalipainoinen ja liikunnallinen ihminen. Kaiken järjen mukaan mitään ongelmia ei ole.
Mun äiti sai kaksi tervettä lasta. Mun äidin äiti sai kolme tervettä lasta. Mun äidin äidin äiti sai viisi tervettä lasta. Kaiken järjen mukaan mitään ongelmia ei ole.
Minä en tupakoi tai käytä alkoholia. Mun mies ei tupakoi tai käytä alkoholia. Kaiken järjen mukaan mitään ongelmia ei ole.

Mitään ongelmia ei pitäisi tulla.

Varmaan pitää alkaa kuuntelee jotain meditaatioita tai mindfullness äänitteitä että rauhottais tota ajatusten virtaa.
 

Yhteistyössä