Vertailu kotiäitiyden ja lapsen päivähoidon välillä hedelmätöntä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja asiaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

asiaa

Vieras
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2009-01-27,104:2:589799,1:0:0:0:0:0:

MM.

*Tutkimustieto ei osoita lapsen päivä- tai kotihoidon olevan yksiselitteisesti toista parempi vaihtoehto.*

*Tärkeintä on molemmissa tapauksessa positiivinen ilmapiiri, jonka perustan muodostavat läheisten ihmissuhteiden pysyvyys, turvallisuus ja ennakoitavuus.*

*Rönkä myös muistuttaa, ettei pelkkä äidin paikallaolo takaa lapselle laatuaikaa*

*Työmarkkinoiden vetävyydellä on yhteys perhevapailla olon kestoon.*

*Nykyinen maailmantalouden tilanne voi johtaa kotiäitibuumiin.*

 
Kaikkein paras on antaa jokaisen valita itse ja tehdä tämä mahdolliseksi. Voimme vaikka päätyä yhteisverotukseen tai kansalaispalkkaan. Ehkä jopa yksityisen kotihoidon tuen määrän korotus.
 
Kopioin toisesta ketjusta kommenttini: Edelleenkin uskon, että hyvä koti sen 20 vuotta kun lapsi on kotona, ratkaisee. Ei se, onko nainen kotona lapsen ikävuodet 1-3. Ihan hyvä jos pystyy pitkittämään hoitoonmenoa edes yli vuoden ikäiseksi ja sen jälkeen kun lapsi menee hoitoon, pitää hoitopäivät kohtuullisen pituisina ja illat rauhoitetaan kotona.

Todelliset ongelmat lapsilla johtuvat siitä Suomessa, mitä touhua lapset seuraavat kotona sen vajaa 20 vuotta. On parisuhdeongelmia, hajoavia koteja, pätkäsuhteita, pätkätöitä, pätkä sitä pätkä tätä (ei pysyvyyttä, jatkuvuutta, stabiiliutta, turvallisuutta), poissaolevia isiä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, vakavia ja jatkuvia taloudellisia ongelmia jne. Kun nämä kaikki saisi poistettu, niin meidän lapsillamme olisi TOSI hyvä olla.

Tappelu hoitomuodosta on kärpäsen kakka näiden rinnalla. Useimmat hoitopaikat ovat hyviä ja siellä on ammattitaitoiset hoitajat, joilla on myös sydän sopivasti paikoillaan työssään. Kunhan ne kodit myös saataisiin kuntoon, että siellä on lasten hyvä olla.
 
Oikeastaan mietityttää, miksi "äiti" muuttuu heti huonoksi, jos hoitaa toisen lasta. Eli jos hoidat omaa lasta, niin kaikki on okei ja jos hoidat toisen lasta, niin kaikki menikin plörinäksi. Tietysti turvallisuus ja luotettavuus on lapsen kannalta a ja o. Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla?


Sitten toinen juttu on "täydellisyyden" tavoittelu. Joskus riittää vähempikin kuin täydellinen ja se ei ole mikään huono juttu. Jos kotihoito on paras, niin hoito hyvässä hoitopaikassa ei kuitenkaan ole vastakohta, sekin voi olla ihan hyvä juttu. Vähän niinkuin loputon taistelu lasten ulkovaatteista: kukin tehköön oman mielensä mukaan ja täydellistä (ja ainoaa oikeaa) vastausta ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Oikeastaan mietityttää, miksi "äiti" muuttuu heti huonoksi, jos hoitaa toisen lasta. Eli jos hoidat omaa lasta, niin kaikki on okei ja jos hoidat toisen lasta, niin kaikki menikin plörinäksi. Tietysti turvallisuus ja luotettavuus on lapsen kannalta a ja o. Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla?


Sitten toinen juttu on "täydellisyyden" tavoittelu. Joskus riittää vähempikin kuin täydellinen ja se ei ole mikään huono juttu. Jos kotihoito on paras, niin hoito hyvässä hoitopaikassa ei kuitenkaan ole vastakohta, sekin voi olla ihan hyvä juttu. Vähän niinkuin loputon taistelu lasten ulkovaatteista: kukin tehköön oman mielensä mukaan ja täydellistä (ja ainoaa oikeaa) vastausta ei ole.

Kysyit että " Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla? "
Etkö todellakaan näe mitään eroa siinä jos lasta hoitaa ihminen joka häntä rakastaa kuin että häntä hoidetaan vain rahasta? Minä en ainakaan voi sietää kenenkään muun lapsia kuin omiani vaikka työn puolesta joudunkin sellaista naamaa näyttelemään, mutta ei hoitolapsiin kasva sellaista kiintymyssudetta että minua paljon kiinnostais mitä lapsille tapahtuu, pidän heitä turvassa vain työni puolesta.


 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Oikeastaan mietityttää, miksi "äiti" muuttuu heti huonoksi, jos hoitaa toisen lasta. Eli jos hoidat omaa lasta, niin kaikki on okei ja jos hoidat toisen lasta, niin kaikki menikin plörinäksi. Tietysti turvallisuus ja luotettavuus on lapsen kannalta a ja o. Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla?


Sitten toinen juttu on "täydellisyyden" tavoittelu. Joskus riittää vähempikin kuin täydellinen ja se ei ole mikään huono juttu. Jos kotihoito on paras, niin hoito hyvässä hoitopaikassa ei kuitenkaan ole vastakohta, sekin voi olla ihan hyvä juttu. Vähän niinkuin loputon taistelu lasten ulkovaatteista: kukin tehköön oman mielensä mukaan ja täydellistä (ja ainoaa oikeaa) vastausta ei ole.

Kysyit että " Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla? "
Etkö todellakaan näe mitään eroa siinä jos lasta hoitaa ihminen joka häntä rakastaa kuin että häntä hoidetaan vain rahasta? Minä en ainakaan voi sietää kenenkään muun lapsia kuin omiani vaikka työn puolesta joudunkin sellaista naamaa näyttelemään, mutta ei hoitolapsiin kasva sellaista kiintymyssudetta että minua paljon kiinnostais mitä lapsille tapahtuu, pidän heitä turvassa vain työni puolesta.

Kyllä monet tekevät lastenhoitotyötä muustakin kuin "vain rahasta". Eli että he ihan oikeasti pitävät lapsista ja tykkäävät touhuta niiden kanssa. Ei niitä hoitolapsia tarvitse rakastaa tai luoda heihin omaa vahvaa kiintymyssuhdetta kuten omiin lapsiin, mutta kyllä monilla hoitajilla on työssään sydän mukana. Heillä siis on empatiaa hoitaa lapsia niin kuin toivoisivat että heidän omia lapsiaan hoidettaisiin.

Ei sen mitään tähtitiedettä tarvitse olla, että välittyy se, että lapsista pidetään hyvä huoli. Eikä se aina se sukulaistenkaan hoito ole sen kummempaa. Suurin osa hoitolapsista on kuitenkin suurimman osan ajastaan kotona vaikka hoidossa olisivatkin (illat, viikonloput, lomat jne).

Sinun asenteesi työhösi vaikuttaa aika kylmältä ja epäammattimaiselta. Kyllä hoitotyöhön olisi hyvä olla muutakin motivaatiota työn hyvin tekemiseen kuin vain ajatuksen, että tekee sitä "vain rahasta" ja kunhan vain pidän lapset turvassa, that´s it.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Kysyit että " Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla? "
Etkö todellakaan näe mitään eroa siinä jos lasta hoitaa ihminen joka häntä rakastaa kuin että häntä hoidetaan vain rahasta? Minä en ainakaan voi sietää kenenkään muun lapsia kuin omiani vaikka työn puolesta joudunkin sellaista naamaa näyttelemään, mutta ei hoitolapsiin kasva sellaista kiintymyssudetta että minua paljon kiinnostais mitä lapsille tapahtuu, pidän heitä turvassa vain työni puolesta.

Minä vaihdoinkin tälläiseltä pph:lta pois. En kai nyt kaikille lastani hoitoon anna. Sanoinkiin että "hyvää ulkopuolista" hoitajaa. Nykyään hoitajilta vaaditaan jotain ammattiosaamistakin, vaikkakin se toki ei tarkoita ammattitaidon hyödyntämistä työssään.

Miksi olet alalla, jos et siedä lapsia?
 
Vertailu on sinälläänkin typerää, koska monilla lapsi on silti suurimman osan ajastaan kotona, vaikka olisikin hoidossa. Kyse on enemmänkin "sekä että" -asiasta kuin puhtaasti "joko tai". Tässä meillä esimerkiksi:

Oma osuutemme lapsen hoidossa on suurempi kuin päiväkodin. Laskenpa oikein miten päivät menee : Lapset ovat hoidossa 7 tunnin päiviä. Tavallisena työviikkona se tekee niin, että ovat 35h tuntia hoidossa (josta nukkuvat n. 10h) ja 49h kotona (joista nukkuvat n. 4h päiväunia viikonloppuna). Tästä tulee valveillaolotuntien suhteeksi 45 kotona/ 25 hoidossa eli 65%/ 35%.

Lisäksi kun ottaa huomioon sairaspäivät, vanhempien vapaapäivät sekä sen, että kesällä ovat vähintään kuukauden pois hoidosta ja joulunakin olimme n. 3 viikkoa lomalla kotona, ovat ihan selvästi lapsuudestaan suurimman osan kotona Suhde menee todennäköisesti jotain niin, että yli 70% kotona ja alle 30% valveillaoloajasta hoidossa.

Koemmekin, että hoito on hyvänä lisänä sille, mitä me kotoa annamme lapsillemme. Hoito ei käy lapsille raskaaksi ja me mieheni kanssa saamme töistämme sen ilon mitä saamme. Ja haluamme kasvattaa lapsiamme ja olla heidän kanssaan, vaikka ovatkin hoidossa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Työäiti:
Kysyit että " Mutta miksi isä/isovanhemmat olisivat hyvää ulkopuolista hoitajaa parempia ratkaisuja? Onko hoito isovanhemmilla sen parempi juttu kuin vaikka hoito pph:lla? "
Etkö todellakaan näe mitään eroa siinä jos lasta hoitaa ihminen joka häntä rakastaa kuin että häntä hoidetaan vain rahasta? Minä en ainakaan voi sietää kenenkään muun lapsia kuin omiani vaikka työn puolesta joudunkin sellaista naamaa näyttelemään, mutta ei hoitolapsiin kasva sellaista kiintymyssudetta että minua paljon kiinnostais mitä lapsille tapahtuu, pidän heitä turvassa vain työni puolesta.

Minä vaihdoinkin tälläiseltä pph:lta pois. En kai nyt kaikille lastani hoitoon anna. Sanoinkiin että "hyvää ulkopuolista" hoitajaa. Nykyään hoitajilta vaaditaan jotain ammattiosaamistakin, vaikkakin se toki ei tarkoita ammattitaidon hyödyntämistä työssään.

Miksi olet alalla, jos et siedä lapsia?

Hyvä kysymys!
 
Ikävä kyllä se on niin että päiväkodissa on töissä ihan tavallisia ihmisiä ja usein ne lasten tekemät jutut ahdistaa ja ne lapset ärsyttää ihan tosissaan. Erona omiin lapsiin on se että omia lapsia rakastaa vaikka he tekisivät mitä mutta kun hoidossa on joku ärsyttävä nico-petteri niin hänestä ei sitten pidä kukaan ja hän jää täysin vaille sitä aikuisten rakkautta ja siksi varmaan tällaisista lapsista kasvaakin usein häirikköjä. Jos vanhemmat eivät ole hoitamassa ja hoitajilla ei kiinnosta.
Tällä kokemuksella mikä mulla on erinäisitä hoitopaikoista hoitajan näkökulmasta, tietäen kaiken sen mitä lapsista selän takana puhutaan ja kuinka heitä "inhotaan" niin en ikinä laita omaa lastani hoitoon.
 
En taida alalle palatakaan vaan opiskelen itselle uuden ammatin että saan samalla olla kotona lapseni kanssa. Mutta ei se paljon helpota kun niillä hoitajilla on asenne aivan sama kuin minullakin. Ei tietenkään kaikilla, olen nähnyt pari sellaistakin hoitajaa joilla oikeasti kiinnostaa lapset.
 
Meillä on naapurina päiväkodin hoitaja ja oli kyllä suuri ihmetys kun tuo ammatti selvisi minulle, hän ei ole vähääkään kiinnostunut meidän lapsista ja selkeästikään ei pidä lapsista, sitten satuin kerran kaupassa näkemään kun hän tapasi jonkun hoitolapsen vanhempineen niin lirkutteli sille lapselle aivan älyttömästi ja kun perhe poistui paikalta niin palasi taas siihen omaan itseensä, rooli pois päältä. Mikäs siinä jos tuota roolia jaksaa pitää aina töissä päällä, mutta epäilempä että kun vanhempien auton perävalot ei enää näy niin asenne muuttuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ikävä kyllä se on niin että päiväkodissa on töissä ihan tavallisia ihmisiä ja usein ne lasten tekemät jutut ahdistaa ja ne lapset ärsyttää ihan tosissaan. Erona omiin lapsiin on se että omia lapsia rakastaa vaikka he tekisivät mitä mutta kun hoidossa on joku ärsyttävä nico-petteri niin hänestä ei sitten pidä kukaan ja hän jää täysin vaille sitä aikuisten rakkautta ja siksi varmaan tällaisista lapsista kasvaakin usein häirikköjä. Jos vanhemmat eivät ole hoitamassa ja hoitajilla ei kiinnosta.
Tällä kokemuksella mikä mulla on erinäisitä hoitopaikoista hoitajan näkökulmasta, tietäen kaiken sen mitä lapsista selän takana puhutaan ja kuinka heitä "inhotaan" niin en ikinä laita omaa lastani hoitoon.

" ja hän jää täysin vaille sitä aikuisten rakkautta "

Ei jää jos hän saa sitä kotona. Useimmat hoitolapsetkin viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan kotona!!! Kotona saa rakkautta ja ellei saa, on se toki suuri riski ongelmille. Kuten olen aina sanonut, se koti ratkaisee. Kunhan hoitopaikassa hoito ja kohtelu on asiallista eikä ole väärinkäytöksiä. Ja sen lisäksi onneksi päiväkodeissa riittää niitäkin hoitajia, jotka oikeasti tykkäävät lapsista ja esim lohduttavat lasta jos se loukkaa itsensä.
 

Yhteistyössä