Venäjäntoy -kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"Yks"
Meiltä löytyy parivuotias narttu ja ollu meillä vajaan vuoden. Ihana kainalokaveri, olis jatkuvasti sylissä tai sängyssä jalkoja lämmittämässä. Aika omapäinen, mutta fiksu kun jaksaa opettaa, tosin tämä meidän koira ei jaksa kauaa opetustilanteisiin keskittyä eli pienissä pätkissä kärsivällisesti.

Palelee helposti, mutta ei suostu ulkona vaatteita/tossuja pitämään, vetää totaalisesti jarrut päälle jos yrittää. Kaverilla samanlainen. En tiedä jos ihan pennusta asti ois totuttanu ni ehkä ois asia erikseen, mut ei tosiaan voinu ite tuohon vaikuttaa ku tuli aikuisena. Ja talvella/vesisateella/kovalla tuulella sitte ulkoilut inhottavia molemmille ku toista saa pakottaa mukaan ja sit ei oikein haluu epämiellyttävissä oloissa tarpeitaan tehdä.

Edellisessä kodissa oli koiran annettu tuosta syystä tehdä tarpeitaan sisälle sanomalehdelle, mutta itse oon koittanu tuosta päästä eroon. Osittain oon onnistunu, mutta parin viikon välein löytyy ylläreitä edelleenkin. On aika raivostuttavaa välillä.

Ottaa yhden ihmisen (naisen) itselleen johtajaksi ja seuraa tätä kaikkialle ja meillä ilmoittaa esim. yöllä murisemmalla jos lapset lähtee sängystä yöllä seikkailemaan. Ei siis kuitenkaa oo agressiivinen, lähinnä kokee auttavansa minua.

Kerrostaloon en suosittele, on aika haukkuherkkä rotu enkä kotiin jossa joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin, koska rakastaa ylikaiken omistajansa huomiota eikä pienen kokonsa vuoksi fyysisestikään pysty pidättelemään kovin kauaa.

Hyvällä säällä jaksaa kyllä ulkoilla pitkiäkin lenkkejä ja on energinen, välillä tosin saattaa vaan kesken lenkin mätkähtää aurinkoiselle nurmikolle nauttimaan lämmöstä :)

Meillä on pikkuhiljaa muuttunut leikkisämmäksi kaveriksi, mutta ei tyykkää perinteisistä pallo- keppileluista.
 
"Vieras"
[QUOTE="Yks";25305677]Meiltä löytyy parivuotias narttu ja ollu meillä vajaan vuoden. Ihana kainalokaveri, olis jatkuvasti sylissä tai sängyssä jalkoja lämmittämässä. Aika omapäinen, mutta fiksu kun jaksaa opettaa, tosin tämä meidän koira ei jaksa kauaa opetustilanteisiin keskittyä eli pienissä pätkissä kärsivällisesti.

Palelee helposti, mutta ei suostu ulkona vaatteita/tossuja pitämään, vetää totaalisesti jarrut päälle jos yrittää. Kaverilla samanlainen. En tiedä jos ihan pennusta asti ois totuttanu ni ehkä ois asia erikseen, mut ei tosiaan voinu ite tuohon vaikuttaa ku tuli aikuisena. Ja talvella/vesisateella/kovalla tuulella sitte ulkoilut inhottavia molemmille ku toista saa pakottaa mukaan ja sit ei oikein haluu epämiellyttävissä oloissa tarpeitaan tehdä.

Edellisessä kodissa oli koiran annettu tuosta syystä tehdä tarpeitaan sisälle sanomalehdelle, mutta itse oon koittanu tuosta päästä eroon. Osittain oon onnistunu, mutta parin viikon välein löytyy ylläreitä edelleenkin. On aika raivostuttavaa välillä.

Ottaa yhden ihmisen (naisen) itselleen johtajaksi ja seuraa tätä kaikkialle ja meillä ilmoittaa esim. yöllä murisemmalla jos lapset lähtee sängystä yöllä seikkailemaan. Ei siis kuitenkaa oo agressiivinen, lähinnä kokee auttavansa minua.

Kerrostaloon en suosittele, on aika haukkuherkkä rotu enkä kotiin jossa joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin, koska rakastaa ylikaiken omistajansa huomiota eikä pienen kokonsa vuoksi fyysisestikään pysty pidättelemään kovin kauaa.

Hyvällä säällä jaksaa kyllä ulkoilla pitkiäkin lenkkejä ja on energinen, välillä tosin saattaa vaan kesken lenkin mätkähtää aurinkoiselle nurmikolle nauttimaan lämmöstä :)

Meillä on pikkuhiljaa muuttunut leikkisämmäksi kaveriksi, mutta ei tyykkää perinteisistä pallo- keppileluista.[/QUOTE]

Kiitos tiedosta,

Onko teidän tapaus "räkyttäjä" ? Ja miten toimii lasten kanssa? :)
 
"Yks"
Räksyttää kun ovikello soi tai kun mies tulee ovesta sisään. Ja välillä kun kuulee ulkoa muoden koirien haukuntaa tai joku menee oven ohi (asutaan rivarissa) Minun tulessa sisälle ei hauku ollenkaan eli puolustaa ilmeisesti reviiriään ja minua. Toisille koirille haukkuu ja toisille ei, en oo nähny tässä käytöksessä mitään logiikkaa. Koulutus on vielä tässä meillä vähän kesken, edellisessä kodissa olivat ihan vapaasti antaneet haukkua :/

On aika neutraali lasten kanssa, mutta ärähtää jos lapset liikaa paijailee tai jos lapset menee sen ruokakupille. Joskus jopa menee oma-alotteisesti tuon 3-veen syliin ja välillä nuoleekin lapsia, mutta meillä kyllä kesti jonku aikaa että koira tottu noihin lasten ääniin ja hälinöihin. Jos meillä on paljon lapsivieraita niin on selvästi peloissaan, ei meillä onneksi kovin usein oo..

Niin ja autossa rakastaa matkustaa :)

Eikä tykkää vieraista miehistä ollenkaan, aluksi meinas "hyökätä" miehen kimppuun kun tuli pimeässä alakerrasta yläkertaan eikä koira ilmeisesti ollut kuullut vaan säikähti kovasti. Nykyisin suhtautuu jo rennommin mieheenki :)

Eli täytyy tosi napakasti näyttää koiran asema talossa, meilläkin ihan selvästi yritti päästä muoden kuon minun niskan päälle. Otti ihan heti minut emännäkseen.
 
"nainen"
Meillä on venäjäntoy uros, ja ennen oli myös narttukin, mutta hän kuoli vanhuuteen vuosi sitten 14-vuotiaana. Narttu oli lyhytkarvainen, ja meillä päin vastoin ihan mielettömän helppo kouluttaa loputtoman ahneutensa takia. :D Oikea sirkuskoira oli tuo vanha rouva, ja osasikin kymmeniä eri temppuja joita mieheni hänelle opetti. Narttu oli henkeen ja vereen mun mieheni koira, ja sen kyllä huomasi. Mieheni on sitä mieltä että mulla ja narttukoirallamme on/oli lian samanlaiset luonteet, ja sen takia oltiin aika useinkin napit vastakkain. :D Toitsut tosiaan ovat sellaisia, että leimautuvat hyvin vahvasti vain yhteen perheenjäseneen. Meidän narttu oli kanssa aikamoinen räkyttäjä, mutta ei se turhaan haukkunut, silloin vain kun oli tarve ilmoittaa tulijoista. Hälytyskelloksihan nuo on alunperin jalostettu. Narttumme ei myöskään koskaan oppinut vaatteita käyttämään, joten talviulkoilu oli yleensä aika vähäistä, äkkiä talonkulmalle pissalle ja takaisin sisään. Koitettiin sitten talvisin aktivoida enemmän sisällä. Narttumme piti paljon enemmän isoista koirista kuin oman kokoisistaan, ja koirapuistossakin se aina haikaili isojen puolelle. :D

Uros taas, voi veljet. Tuo sitten taas on henkeen ja vereen mun koirani, ei edes tottele mun miestä jos ei oo ihan pakko-pakko. Uroksemme on muutenkin kuin täysi vastakohta edesmenneestä nartusta. Hän on pitkäkarvainen, mutta käyttää erittäin mielellään vaatteita talvisin vaikkei niin kipeästi niitä tarvitsis kun tuo lyhytkarvainen ois tarvinnut Lisäksi sitä on ollut vaikeampi kouluttaa, koska se taas on päinvastoin ihan mahdottoman nirso, ja vähän arkakin joten sitä on vähän haastava saatua motivoitua. Arkuus ilmenee myös sillä, että se pelkää uusia tilanteita, varsinkin jos mä en ole paikalla, ja kaikki itseään isommat koirat ovat hävityksen kauhistus. Uros tosin haukkuu paljon vähemmän missään tilanteessa, peloissaan saattaa haukahtaa muutaman kerran, mutta ei ole yhtään niin räksy kuin lajitoverinsa yleensä Luonteeltaan hän on kuitenkin huomattavasti pehmeämpi kuin edesmennyt narttumme. Hän rakastaa esiintyä näyttelyissä, ja on todella ketterä, joten harrastamme agilityakin. Uros oli erittäin vaikea opettaa sisäsiistiksi, ja vasta pallien poisto lopetti sisällä merkkailun kokonaan, joten näyttelyissä ei sitten enää voida käydä.
 
"vieras"
[QUOTE="nainen";25306298]Meillä on venäjäntoy uros, ja ennen oli myös narttukin, mutta hän kuoli vanhuuteen vuosi sitten 14-vuotiaana. Narttu oli lyhytkarvainen, ja meillä päin vastoin ihan mielettömän helppo kouluttaa loputtoman ahneutensa takia. :D Oikea sirkuskoira oli tuo vanha rouva, ja osasikin kymmeniä eri temppuja joita mieheni hänelle opetti. Narttu oli henkeen ja vereen mun mieheni koira, ja sen kyllä huomasi. Mieheni on sitä mieltä että mulla ja narttukoirallamme on/oli lian samanlaiset luonteet, ja sen takia oltiin aika useinkin napit vastakkain. :D Toitsut tosiaan ovat sellaisia, että leimautuvat hyvin vahvasti vain yhteen perheenjäseneen. Meidän narttu oli kanssa aikamoinen räkyttäjä, mutta ei se turhaan haukkunut, silloin vain kun oli tarve ilmoittaa tulijoista. Hälytyskelloksihan nuo on alunperin jalostettu. Narttumme ei myöskään koskaan oppinut vaatteita käyttämään, joten talviulkoilu oli yleensä aika vähäistä, äkkiä talonkulmalle pissalle ja takaisin sisään. Koitettiin sitten talvisin aktivoida enemmän sisällä. Narttumme piti paljon enemmän isoista koirista kuin oman kokoisistaan, ja koirapuistossakin se aina haikaili isojen puolelle. :D

Uros taas, voi veljet. Tuo sitten taas on henkeen ja vereen mun koirani, ei edes tottele mun miestä jos ei oo ihan pakko-pakko. Uroksemme on muutenkin kuin täysi vastakohta edesmenneestä nartusta. Hän on pitkäkarvainen, mutta käyttää erittäin mielellään vaatteita talvisin vaikkei niin kipeästi niitä tarvitsis kun tuo lyhytkarvainen ois tarvinnut Lisäksi sitä on ollut vaikeampi kouluttaa, koska se taas on päinvastoin ihan mahdottoman nirso, ja vähän arkakin joten sitä on vähän haastava saatua motivoitua. Arkuus ilmenee myös sillä, että se pelkää uusia tilanteita, varsinkin jos mä en ole paikalla, ja kaikki itseään isommat koirat ovat hävityksen kauhistus. Uros tosin haukkuu paljon vähemmän missään tilanteessa, peloissaan saattaa haukahtaa muutaman kerran, mutta ei ole yhtään niin räksy kuin lajitoverinsa yleensä Luonteeltaan hän on kuitenkin huomattavasti pehmeämpi kuin edesmennyt narttumme. Hän rakastaa esiintyä näyttelyissä, ja on todella ketterä, joten harrastamme agilityakin. Uros oli erittäin vaikea opettaa sisäsiistiksi, ja vasta pallien poisto lopetti sisällä merkkailun kokonaan, joten näyttelyissä ei sitten enää voida käydä.[/QUOTE]

Kiitos perusteellisesta kirjoituksestasi!!! :)

Lisää kokemuksia otetaan vastaan!
 
"Kata"
Meillä on 3 vuotias venäjän toy pentu. Hyvin leikkisä mutta pureva. Se on pieni ongelma lapsille, koska puree enimmäkseen heitä. Sitten kun ovikello soi niin haukunta kuuluu hyvin äänekäs.
 
omistaja
Meillä on 2 venäjäntoy urosta. Toinen 2 vuotias, toinen 9kk. Toinen tullut meille 8kk ikäisenä ja toinen 7kk ikäisenä. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia käyttäytymisongelmia. Lapsiakin taloudessa kolme ja lisäksi kaksi muuta koiraa, chihuahua ja parsonrusselinterrieri. Kaikki tulevat loistavasti toimeen keskenään, eikä lastenkaan kanssa ole ollut koskaan ongelmaa. Asumme myös kerrostalossa, eikä ongelmaa ole ollut myöskään haukkumisen kanssa. Koirat haukahtavat vain kun ovikello soi ja joskus keskenään leikkiessään. Itse en ole nähnyt ongelmaa koulutuksessa, vaikka eivät olekkaan tulleet meille aivan pentuina. Venäjäntoy on luonnostaan pirteä ja tiedonhaluinen. Meillä ainakin toinen rakastaa virikeleluja aivan valtavasti ja ratkaisee tehtävät hetkessä.
 
"joku"
[QUOTE="Kata";28290787]Meillä on 3 vuotias venäjän toy pentu. Hyvin leikkisä mutta pureva. Se on pieni ongelma lapsille, koska puree enimmäkseen heitä. Sitten kun ovikello soi niin haukunta kuuluu hyvin äänekäs.[/QUOTE]

Pentu? Ei 3-vuotias koira ole enään pentu! HALOOOO!
 
"Minävaan"
Meillä on 2,5 vuotias narttu, paras ikinä. Kiltti ja tottelevainen sekä todella älykäs. Vaatii huomiota ja aikaa, aktiviteetteja. Rakastaa isoja koiria sekä lapsia. Ja omistajaansa :)
 
venäjäntoyn omistaja
meillä on ollut labradorinnoutaja kohta 8v. mukava ja hyvä käytöksinen herra! nyt sitten halusin pienen koiran ja otin venäjäntoyn nartun joka oli nyt ottaessa 6kk vanha. nyt tässä yritän päivittäin kouluttaa sitä, oppi sisäsiistiksi parissa päivässä kun vein vaan ulos parin tunnin välein ja vien yhä :) kasvattajalla oli saanut tehdä tarpeet myös paperille..remmissäkään ei ollut kulkenut koskaan. olivat vaan aidatulla pihalla käyneet irti. nopeasti oppii remmissä kävelemään yms. kun vaan jaksaa motivoida ja harjoitella asioita. välillä meilläkin kun kuuluu ääniä, (asumme kerrostalossa), niin

saattaa haukahtaa/murahtaa..mutta lopettaa komennettaessa heti, eikä myöskään lenkillä hauku muille vastaan tulijoille ei edes koirille ;) ajattelin pentukurssille ilmottautua, niin saa hyvän arkitottelevaisuus koulutuksen elämää varten. huomasin myös että palelee tosi helposti, vaikka olisi vaatetta, ei halua käydä pitkällä kävelyllä. toivottavasti asia muuttuu kun ilmat lämpenevät :) kainalossa kyhnöttäisi koko ajan, ja haluaa seurata kaikkialle perässä...parissa päivässä "merkkasi" minut omistajakseen, uskollinen reipas tyttö! <3
 
vierailija
Meillä Venäjäntoy narttu, keväällä täyttää 3 ja ollut pennusta asti. peruskoulutus ok kun itellä motivaatio jaksais nii pidemällekki pääsis. ei kauheen haukkuherkkä mein yksilö jos yläkerrassa ja joku tulee niin haukahtaa pari kertaa ja menee katsomaan ketä tulo. ei kuotenkaan vihainen eli tosi iloinen kaveri ja seurallinen kuin mikä. pääasiassa nukkuu ja lepäilee päivät kun lapset koulussa ja muut töissä, siitä sit illalla virkistyy ja on oikeen seurallinen mutta osaa siis muös rauhottua omiin oloihinsa. kaikinpuolin loistava sylivauva ja suosittelen kaikille ketkä kyseisestä rodusta kiinnostuneita
 
vierailija
Ihan kamala rotu. Kiljuu muttei viihdy lenkillä ja on tositosi arka . Kadun hankintaa.
Meillä sama kokemus, valitettavasti. Otettiin chihun seuraksi mutta jouduttiin lopettamaan kun ei yhteiselosta tullut mitään vaikka kuinka koitettiin sosiaaliseksi opettaa. Pelkäsi ja haukkui ihan kaikkea niin että siltä miltei taju meni ja puri tälläisen kohtauksen(?) tullessa kaikkia. En sitten tiedä oliko liian aikaiseen vieroitettu tai pentutehdaskoira kun muiden kokemukset rodusta olleet ihan toisenlaisia (otettiin työkaverinkautta).
 
vierailija
Oon huomannut et räksytykseen auttaa ohita käsky nakeilla jo vähenee huomattavasti räjäytys ja voi ol kerrostalossa kun hiljaa koira nyt kohta 12v ja ennen komentanut kovasti
 
vierailija
Kaksi eri kokemusta. Ensimmäinen uros on jo 6v aivan upea yksilö. Oli aivan älytön jäärä pentuna mutta oppi tavoille hyvin ja sisäsiistiksi. Noh otin hänelle uroskaverin joka nyt 4v. Täysveri veljekset, eri vuosina mutta samat vanhemmat. Ei vois olla kauempana toisistaan... nuorimmainen arka, kiljuu vinkuu ja pelkää. Koulutusta on tehty, ei opi sisäsiistiksi millään, nyt sitten jatkuva kierre kikkelitulehduksia, hampaita ei anna pestä ja ne on huonommaksi menneet. Ei avaa suuta/alkaa kiljua/lorottaa alleen. Käytät lenkillä ja hän pissaa alle tunnin päästä siitä vaippansa täyteen(pakko pitää urosvyötä). Rähjää ulkona kaikelle koska pelkää ja nyt viime kesästä asti välillä purrut minua rähjätessään ulkona. En tiedä mitä teen nuorimmaisen kanssa on yritetty koulutukset ja vaikka mitä. Nyt on rauhoittavakin testissä. En tiedä saako hänestä toisessa paikassa kunnon koiraa vai onko pakko vain antaa periksi. Ihana hän on kuin mikä kun on rauhassa kainalossa mutta muuten aikamoinen riesa. Vanhempi koira selkeästi taantuntunut nuorimmaisen myötä sillä hänkin merkkailee ja kenkkuilee enemmän nuorimmaisen mukana. Joten riippuu koirasta että onko ihana unelma vai tuommoinen suloinen pieni painajainen 😅
 

Yhteistyössä