Siis ap, et voi olla tosissasi!
Ensinnäkin - minusta olisi ollut omituista, jos tyttö EI olisi esittäytynyt päivänsankarille. Se on kohteliaisuutta ja lapsen huomioimista. 3-vuotias ei ole eläimen tasolla oleva otus. Lähipiirissäni lapset on hyvin pienestä pitäen huomioitu. Kirjoituksestasi tuli lähinnä mieleen, että tyttö taitaa tulla hieman teitä paremmista piireistä.
Mitä tulee lahjan hankkimiseen, se olisi luonnollisesti ollut lapsen enon, veljesi vastuulla. Hyvänen aika - oletko tosissasi sitä mieltä, että tytön, joka ei koskaan ole tavannut lastasi, pitäisi huolehtia, että lapselle läheinen sukulainen, veljesi, hankkii omalle sisarentyttärelleen lahjan? Siis ihan vain, koska on nainen?
Tätä asennetta en ymmärrä alkuunkaan. Meillä on ollut aika selvä peli jo kymmenen vuoden ajan: mies on vastuussa lahjan hankkimisesta niille lapsille, jotka ovat hänelle sukua tai ystävien kautta läheisempiä, minä taas vastaavasti omille läheisille lapsille. Lahjat tulevat meiltä molemmilta, ja tietysti tässä joustetaan puolin ja toisin, jos jompikumpi sattuu löytämään jotain sopivaa. Miehellä on yksi oma kummilapsi, enkä ole millään tavoin puuttunut hänen lahjahankintoihinsa. En ole tullut ajatelleeksi, ettei mies osaisi ostaa lahjaa. Eli sori vaan, kyllä se oli ihan oma veljesi, joka ei muistanut hoitaa enon velvollisuuksiaan.