Veljen vaimo motkotti vauvamme liian tarkasta päivärytmistä sekä vauvanhoidostamme yleensä!

Meillä siis 10kk ikäinen poika. Luonteeltaan iloinen, nauravainen ja tarkkaavainen lapsi, viihtyy leikkimässä itsekseen, tykkää ihmisistä ja ei stressaa uusista paikoista jne. Mutta kun veljen vaimolle tämä päivärytmi on "liian tarkka, lapsi ei osaa joustaa eikä sitä voi jättää kenenkään luokse kun kaikki pitää olla aina samalla tavalla". Näin äitinä vähän ihmettelin ja hieman loukkaannuinkin; poikamme tykkää tästä rytmistä, on helposti ennakoitavissa, ruoka voidaan syödä missä vaan, ei tarvitse olla tietyn lämpöistä, ruokahetkiin ei kuulu lelut, vain ruokailu jne..

06.00 poika herää iloisena, potkiskelee sängyssä, jokeltelee
juodaan aamumaito pullosta

07-07.30 aamupuuro ja vitamiinit
08.30-09 päiväunille meno
10.30-11 lounas ja maitoa
13-14 välipala ja maitoa
14.30-15 päiväunille meno
16.30-17 päivällinen ja maitoa
19.00 iltapuuro, pesut ja iltamaito
20.00 lähes poikkeuksetta unessa, ei yösyöttöjä, herää aamuyöstä jolloin otan viereen

Päivät sujuvat loistavasti, turhia itkuja ei ole, muksu on tyytyväinen ja vanhemmat myös. Veljen vaimon mielestä pitäisi jättää toiset päikkärit pois: en aio väkisin sitä tehdä, poika itse jätti kk sitten keskipäivän kolmannet pois, joten eiköhän luontevasti siirrytä jossain vaiheessa vain yksiin uniin.

Jatkuva nälviminen alkaa jo tympiä! Mitäs siitä jos on onnellinen vauva, joka haluaa ruokaa tiettyinä aikoina (ei missään vaiheessa ole pakotettu, vaan tunnustelemalla edetty ja rytmi luotu), mutta on siinä mielessä rento vauva, että syö vaikka liikkuvassa autossa suoraan purkista, on kaikkiruokainen ja kasvaa erinomaisesti. Mitä voisin tälle nalkuttajalle sanoa? Lisäksi hän moittii siitä, että kannattaisi antaa se lapsi jo jollekin hoitoon ettei tule puskan takaa sitten 1v 5kk hoitoon lähtö. He jättävät lapsensa joka vkl vanhemmilleni, ja veljen vaimo suuttuu, jos poikamme saa enemmän hetkellisesti huomiota käydessämme siellä kuin heidän lapsensa. Arkisin heidän lapsensa ovat vanhemmillani illat. Mietin vain, että koska vanhempani haluaisivat meidänkin pojan joskus yökylään, niin mitenkäs tämä rouva siihen suhtautuu.

Jatkuvaa naputtamista tulee myös poikamme ruokavaliosta (teen ruoat itse, mutta poika syö hyvällä halulla myös purkkievästä, ei ole nirso), koska poika ei oikein hyvin osaa vielä sormiruokailua eikä lusikan käyttöä. Lisäksi hän moitti minua, koska en kyennyt täysimettämään tietyistä syistä.

Tulipas purkaus.. mutta siis tuosta rytmistä, eikös lapset tykkää ennustettavuudesta ja turvallisesta meiningistä? Me mieheni kanssa olemme tyytyväisiä tähän tilanteeseen, mutta mitä ihmettä teemme tuon naisen kanssa - alkaa kyllästyttämään jo. Neuvoja????

 

No en kyllä tuohon veljen vaimon asenteeseen osaa sanoa, kuin voi Kukin tekee kuten perheessä parhaiten sopii. Meillä melkein samat kloajat ja unet kuin teidän pojalla,ikää 9,5 kk, ei yöllä yleensä herää. Ja on herra hymysuu, touhuaa ja oppii uutta koko ajan. Osaa kertoa milloin on halipula eli saa yllinkyllin hellyyttä vaikka elämmekin rutiiniarkea Vanhempi lapsi tietty samassa rytmissä ja kyllä meillä osataan joustaa, mutta mielummin elän näin koska moni asia sujuu ilman itkua ja hammasten kiristelyä. Ja jos joku elää "rytmitöntä" arkea niin se hänelle suotakoon. Nauti sä pikkuisestanne ja anna muiden naputtaa Hyvää kevättä teidän perheelle!

 

Mitä tehdä? Antaa mennä toisesta korvasta samantien ulos

 

Itse nakkelisin varmaan vaan niskojani tuollaiselle ja voisin tokaista että meillä tehdään näin ja sillä hyvä. Eihän tuo rytmi nyt edes kovin tiukalta ja joustamattomalta vaikuta ja lapselle on vaan hyväksi, jos elämässä on tietty rytmi eikä joka päivä vaihdella vanhempien mielen ja menojen mukaan. Teidän elämä vaikuttaa ihan hyvältä, jatkakaa sitä ja jättäkää kateellisten sukulaisten mielipiteet omaan arvoonsa.

 

Enpä nyt neuvomaan lähde, mutta toi rytmi kuulostaa oikein hyvältä, aika samanlainen meillä oli vuosi sitten ja kyllä se lapsi jätti noihin aikoihin ne toiset unet ite pois.

Ihmetyttää kyllä että miks ihmeessä veljen lapset on arki-illat ja vkloput mummolassa!?!?! Mun mielestä toi menee jopa jo aikas..en nyt osaa sanoin kuvailla, mut suurin osa varmaan tuntee samoin heidän kiinnostuksestaan lapsenhoitoon..

 

No, joidenki vaan pitää päästä aina pätemään ja tietää paremmin..
Te tunnette oman lapsenne ja varmasti osaatte hoitaa häntä hiukan paremmin kuin veljesi vaimo.. Ja säännöllinen rytmi tosiaan on lapsille hyväksi (tietenki riippuu lapsesta, kunka tiukkaa aikataulua tarvii ja paljonko voi tarvittaessa joustaa..)
Ite varmaan olisin niin lapsellinen, että alkaisin tahallani ärsyttää ja järkyttää.. "kannattais antaa lapsi hoitoon, ettei tule puskan takaa sit hoitoonlähtö"--> "eiku me just halutaan, että lapsi järkyttyy!".. ehkä lopulta tulis se kuuluisa "Pidä huoli vain omista asioistasi, kts!"
Viisainta silti olis varmaan vaan antaa motkotuksen valua toisesta korvasta ulos, mikäli ei kovin usein tarvi olla tekemisissä..

 

Älä ota niin vakavasti.
Olet riittävän hyvä äiti. Se on tärkeintä. Oma itsetuntosi on ehkä vähän huono tai sitten tämä sukulainen on vain oikeasti tosi ikävä ihminen.
Siispä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voit sanoa jotain, että jaa jaa, meillä tehdään nyt kuitenkin näin. Voi toki olla, että useamman lapsen äidillä on oikeasti kokemusta ja näkemystä asioista, mutta ikävä tapa ilmaista asioita ja ihan hyvin teillä näyttää sujuvan. Toki elämään pitää mahtua muutakn kuin lapsi ja sen huomaa sitten, kun lapsi kasvaa. Eli vauvan kanssa (10 kk) elämä on vauvalähtöistä. Ja sitten alkaa taas pikkuhiljaa elämässä näkymään muitakin asioita.

 

Jos sinä olet tyytyväinen niin elät niin kuin sinulle on hyvä!
Älä ota toisten puheita itseesi vaan ole ylpeä toimintatavoistasi. Itselleni oli vapauttavaa, kun huomasin lasten pärjäävän vaikka mentiin miten sattuu ja elettiin vapaammin. Ensimmäinen lapsi kasvatettu ekaa 2 vuotta tosi tarkoilla aikatauluilla ja tämä tieto on niin vapauttava, että sitä tulee julistettua kanssasisarille riemusanomana.

 

Nato niskapers-otteella pihalle ja ovi kiinni perässä.

 

[QUOTE="tööt";23868241]Nato niskapers-otteella pihalle ja ovi kiinni perässä.[/QUOTE]

Käly siis

 

Äidilläni oli aikoinaan tarve puuttua lastemme hoitoon. Alkuun tympäännyin, mutta sitten päätin suhtautua huumorilla ja kommentoinkin jokaiseen neuvoon "joojoo äiti" hymy huulilla hyvin hyväntuulisena, ja sen jälkeen neuvominen lakkasi. Toimisiko sama myös teidän tilanteessanne?

 

Teillä on hyvä rytmi, iloinen lapsi ja kaikki sujuu. Anna sen veljen vaimon urputtaa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meillä vielä yli vuoden ikäisenäkin mukulat tartti kahdet päiväunet, kumpikaan ei oel olleet koskaan yökylässä, hoidossakin tosi vähän ja hyvä niin. Kyllä siihen hoidossa oloon tottuu sitten kun on pakko.

 

Tuosta lasten jättämisestä mummolaan.. onhan sitä monet ihmetelleet, että miksi mun veljen lapset ovat siellä AINA. Vanhempani vain eivät osaa sanoa ei, sillä tuittupää miniä ja herkästi hermostuva veljeni saattaisivat pahoittaa mielensä. On ikäänkuin muodostunut tavaksi, että lapset (alle kouluikäiset) ovat siellä koko ajan. Ehkä muutaman kerran vuodessa on viikonloppuja, jolloin vanhempani saavat rentoutua rauhassa. Siksi kysynkin aina ennenkuin me tulemme, että jaksavatko varmasti, ja tietävät että voivat sanoa meille suoraan josseivät jaksa vieraita.

Veljeni tekee paljon töitä, ja vähäiselle vapaa-ajalle haalii milloin mitäkin ohjelmaa, remppaa, puutöitä jne. Lasten kanssa ei juurikaan vietä aikaansa, vaikka poika eritoten kaipaa isäänsä paljon. Tyttärelleen veljeni jutteleekin enemmän kuin pojalleen, ei aina edes huomaa poikansa läsnäoloa. Veljeni vaimo, käly siis, sisustaa innolla kotia, suunnittelee juhlia pitkään ja hartaasti, huolehtii ulkonäöstään viimeisen päälle, ei käy töissä eikä opiskele, ja on varmasti muuten hyvä äiti, mutta eikö heillä tosiaan tule lapsiaan ikävä kun ovat aina isovanhempien luona, sitä en ymmärrä minä eikä miehenikään.

Olen saanut aika lailla kommentteja lapseni koosta (liian iso), luonteesta (ihan pienenä vierasti jossain vaiheessa paljon)... Ja selkeästi näkee, miten mustasukkaisia he ovat kun vanhempani leikkivät meidän poikamme kanssa välillä. Sen kyllä vanhempani tiedostavat, mutta eivät uskalla puuttua asiaan, kun pelkäävät sitten, etteivät enää näkisi näitä veljeni lapsia.

Täytyy vain purra hammasta ja kestää. Mutta sen olen vannonut, että jos kuulen kälyni haukkuvan lastani suoraan, eli siis kiusaavan häntä, niin silloin nousee kyllä metakka.

Minustakaan tuo rytmi ei ole hirmu tiukka, sillä poika on tottunut liikkumaan paljon ja ruoat on syöty tosiaan missä vaan, samoin nukuttu missä sattuu silloin olemaan.

 

Kyllä mä varmaan kysyisin siltä veljen vaimolta ihan nätisti, että onko hänellä itsellään paha olla. Jos ei ole, niin kohteliaasti sanot vaan, että keskittyy omaan elämäänsää ja lapsiinsa, te pärjäätte hyvin omanne kanssa.

 

No mun mielestä teillä on oikein hyvä päivärytmi ja sun kannattaa pitää siitä kiinni kun se kerran teillä pelittää hyvin. Kyllä lapsi tarvitsee sellaset raamit päivään että mitä milloinkin tehdään. Ehkä sun veljen vaimosi naputtaa siksi että itse ei kykene samaan ja on kateellinen/ärsyyntynyt siitä syystä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan kälyn kommentit

 

No mun mielestä teillä on oikein hyvä päivärytmi ja sun kannattaa pitää siitä kiinni kun se kerran teillä pelittää hyvin. Kyllä lapsi tarvitsee sellaset raamit päivään että mitä milloinkin tehdään. Ehkä sun veljen vaimosi naputtaa siksi että itse ei kykene samaan ja on kateellinen/ärsyyntynyt siitä syystä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaan kälyn kommentit

Peesi tälle! Ehkä veljen vaimo tuntee vähän huonoa omaatuntoa omasta tyylistään.. ja teidän perheen esimerkki näyttää, että asiat voi tehdä eritavalla ja lapsen tarpeet enemmän huomioiden.