Veljen käytös rassaa ja masentaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lonely
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lonely

Vieras
Oon voinut tosi huonosti tässä viime päivinä. Oon ennenkin voinut huonosti, mutta välillä pärjännyt kuitenkin.
Oon maalla lomalla, ja velikin lomalla. Yleensä ollaan yhdessä kuljettu lasten kanssa ja mäkiin oon ollu niiden luon ja oon tykänny olla siellä.
On ihmisiä ympärillä ja lapsia.
Nyt veli vaan rähisi yhtenä päivänä ja lähti takaisin mun lapsi mukanaan.
Jäin yksin.
Toisena päivänä sama juttu. Mua ei otettu mukaan.
Se aikoo loppuloman viettää ilman mua.
Ei siinä mitään, mutta mun on vaan äärimmäisen paha olo.
Ilmeisesti sopisin asumaan yhteisöön, ihmisten keskelle.
Pari kesää olin veljen perheessä jopa kolme viikkoa.

Mulla ei ole täällä ketään, ei kavereita, ei tuttuja.
Äiti on, mutta se ei voi tulla aina käymään, kun miesystävää ei voi jättää
yksin!!
Tässä taas huomaan kuinka paljon toiset ihmiset merkitsee mulle.
Pärjään esim. veljeni perheessä, mitään suurta paniikkia ei ole.
Ja nyt oon "tyhjän päällä".

Veli on sitä tyyppiä ettei sille voi puhua mistään ahdistuksista.
Siskoja mulla ei ole.

Meinasin eilen että pitääkö mun hukuttautua tuonne järveen-
kaikki pahat olot olivat päällä ja olo oli järkyttävä.

Voinko mennä vieraan paikkakunnan diakonille puhumaan, mitä
luulette?
 
Valtakunnallisesta kriisipuhelimesta kriisiapua
Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua kriiseissä oleville ja heidän läheisilleen. Puhelimessa vastaavat sekä kriisityöntekijät että koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt. Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa päivystävät vastaajat yhdeksällätoista eri paikkakunnalla ympäri Suomea.



Puhelimella voi lähestyä auttajaa myös nimettömänä. Puhelinauttamisen tavoitteena on helpottaa asiakkaan henkistä hätää tarjoamalla hänelle mahdollisuuden puhua yllättävästä tapahtumasta tai vaikeasta elämäntilanteesta sallivassa ja tukevassa ilmapiirissä.



Puhelinnumero 01019 5202


Puhelimen aukioloajat
ma- pe 9.00- 06.00
la 15.00- 06.00
su 15.00- 22.00
 
Tietenkin voit mennä puhumaan diakonille. Minusta sinun kannattaisi puhua ongelmista myös veljesi kanssa. "Kissan nostaminen pöydälle" puhdistaa ilmapiiriä ja auttaa ymmärtämään toisenkin mielipiteitä paremmin- ehkä vieläpä niin, että siinä olisi joku ulkopuolinen kuuntelijana/ohjaamassa keskustelua
 
Veljesi on ehkä väsynyt olemaan sulle tukena. Niin käy monille eikä se tarkoita, että veljesi ei välittäisi sinusta. Soita tuonne kriisipuhelimeen...sieltä ainakin osaavat neuvoa, mihin voisit mennä puhumaan asioistasi, kun et ole nyt kotipaikkakunnallasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Veljesi on ehkä väsynyt olemaan sulle tukena. Niin käy monille eikä se tarkoita, että veljesi ei välittäisi sinusta. Soita tuonne kriisipuhelimeen...sieltä ainakin osaavat neuvoa, mihin voisit mennä puhumaan asioistasi, kun et ole nyt kotipaikkakunnallasi.

Eihän se ole tukena, en sanonut niin. Minä olen hänen tukensa kun hän soittaa
ja puhuu asioistaan ja siellä käydessä myös puhuu.
Mutta se on sellainen tyyppi että puhuu vaan käytännön asioista, mitä
ruoka maksaa missäkin kaupassa jne.

Olen joskus soittanut kriisipuhelimeen, onneks se on olemassa.
Hetkittäin pärjään paremmin, mutta pinnan alla muhii kauhu jota
en ole saanut työstettyä ja se pamahtaa yhtäkkiä kun mut jätetään yksin:(

Veljen vaimo on ymmärtäväinen jos hän tietäisi..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eihän se ole tukena, en sanonut niin. Minä olen hänen tukensa kun hän soittaa
ja puhuu asioistaan ja siellä käydessä myös puhuu.
Mutta se on sellainen tyyppi että puhuu vaan käytännön asioista, mitä
ruoka maksaa missäkin kaupassa jne.

Olen joskus soittanut kriisipuhelimeen, onneks se on olemassa.
Hetkittäin pärjään paremmin, mutta pinnan alla muhii kauhu jota
en ole saanut työstettyä ja se pamahtaa yhtäkkiä kun mut jätetään yksin:(

Veljen vaimo on ymmärtäväinen jos hän tietäisi..
Mä ymmärsin, että veljesi otti myös sun lapsesi mukaan. Itse pidän tällaista lastenhoitoapua kyllä tukena.

 
kyllä mä ihan ymmärrän, jos veljesi ei enää jaksa. Mäkin jouduin joskus sanomaan siskolleni, että nyt se terapeutin palvelu päättyy, en jaksa enää. Puolentoista tunnin puheluita yms. Nyt on hankittava ammattiapua, läheiset eivät voi toimia terapeutteina, se on heille liian suuri vaatimus. Mutta sinä voit auttaa itseäsi ja myös niitä läheisiäsi, kun hankit itsellesi ammattitaitoisen terapeutin. Uskon että veljesikin jaksaa sinua paremmin, kun olet paremmassa kunnossa. Näin kävi ainakin minulle ja siskolleni. Tsemppiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
kyllä mä ihan ymmärrän, jos veljesi ei enää jaksa. Mäkin jouduin joskus sanomaan siskolleni, että nyt se terapeutin palvelu päättyy, en jaksa enää. Puolentoista tunnin puheluita yms. Nyt on hankittava ammattiapua, läheiset eivät voi toimia terapeutteina, se on heille liian suuri vaatimus. Mutta sinä voit auttaa itseäsi ja myös niitä läheisiäsi, kun hankit itsellesi ammattitaitoisen terapeutin. Uskon että veljesikin jaksaa sinua paremmin, kun olet paremmassa kunnossa. Näin kävi ainakin minulle ja siskolleni. Tsemppiä.

Enhän minä ole veljelle puhunut mitään omista jutuista. Se puhuu asioistaan mulle aina puhelimessa ja minä ole tukena! Eikä se mua haittaa.
Siis kun olen ollut veljen perheessä, minä olen katsonut lapsia ja
tehnyt ruokaa.
En minä oireile veljeni seurassa, vaan se paha olo tuli kun jouduin yksin!!
Ja siitä taas veli ei tiedä yhtään mitään.
Ja kun se terapia ei auta(käyn kaupungissa), se on niin virallista että
noi jutut ei tule siellä esiin...
Pakko se on hakea sitä apua vielä, kokonaisvaltaisena se tuntuu.
Kroppa on hirveän kipeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eihän se ole tukena, en sanonut niin. Minä olen hänen tukensa kun hän soittaa
ja puhuu asioistaan ja siellä käydessä myös puhuu.
Mutta se on sellainen tyyppi että puhuu vaan käytännön asioista, mitä
ruoka maksaa missäkin kaupassa jne.

Olen joskus soittanut kriisipuhelimeen, onneks se on olemassa.
Hetkittäin pärjään paremmin, mutta pinnan alla muhii kauhu jota
en ole saanut työstettyä ja se pamahtaa yhtäkkiä kun mut jätetään yksin:(

Veljen vaimo on ymmärtäväinen jos hän tietäisi..
Mä ymmärsin, että veljesi otti myös sun lapsesi mukaan. Itse pidän tällaista lastenhoitoapua kyllä tukena.

Joo, tottakai. He ilmeiseti tykkäävät lapsestani ja veljen lapset tykkäävät
olla lapseni kanssa, sehän on lapselleni hyvästä, sitä en kiellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Veljesi on ehkä väsynyt olemaan sulle tukena. Niin käy monille eikä se tarkoita, että veljesi ei välittäisi sinusta. Soita tuonne kriisipuhelimeen...sieltä ainakin osaavat neuvoa, mihin voisit mennä puhumaan asioistasi, kun et ole nyt kotipaikkakunnallasi.

Eihän se ole tukena, en sanonut niin. Minä olen hänen tukensa kun hän soittaa
ja puhuu asioistaan ja siellä käydessä myös puhuu.
Mutta se on sellainen tyyppi että puhuu vaan käytännön asioista, mitä
ruoka maksaa missäkin kaupassa jne.

Olen joskus soittanut kriisipuhelimeen, onneks se on olemassa.
Hetkittäin pärjään paremmin, mutta pinnan alla muhii kauhu jota
en ole saanut työstettyä ja se pamahtaa yhtäkkiä kun mut jätetään yksin:(

Veljen vaimo on ymmärtäväinen jos hän tietäisi..

ehkä sun kannattaisi mennä ihan lääkäriin puhumaan jos oot pidemmän aikaa oireillu.. sinne se diakonikin sut varmasti ohjaa, jos sillä yhtään älliä on ja sen luo menet. ja veljes ja äitis ihan varmasti on sitä joskus ainakin ehdottanut. :hug:
 
En oo lääkärissä käynytkään vuosiin, mun pitäs ihan terapia-asioiden tiimoilta käydä.
Tää on niin hassua kun välillä pärjään, mutta sitten putoan kun kun mut jätetään yksin
ja vielä tähän vanhaan taloon(kotitaloon).
Voi olla että mut on vauvana jätetty ja se kauhu iskee alitajunnasta sitten, täysillä.
Kiitos halauksesta!!
 
Ootko jotenkin ripustautunut veljesi perheeseen. Kai joskus haluavat olla ihan perheenkin kesken. Ei kai veljesi tehtävä ole olla sinulle seurana ja tukena, jos ei muita ihmisiä ole.
 
Ihmiset aistii sen, jos joku on kovin tarvitsevainen, vaikkei siitä kertoisikaan. Se voi tehdä toiselle ahdistavan olon, kun kyseisestä ihmisestä tuntuu, että se on velvoitettu johonkin. Teidän välit paranee, sitten kun sinulla on sellainen vointi, että kestät olla myös yksinäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En oo lääkärissä käynytkään vuosiin, mun pitäs ihan terapia-asioiden tiimoilta käydä.
Tää on niin hassua kun välillä pärjään, mutta sitten putoan kun kun mut jätetään yksin
ja vielä tähän vanhaan taloon(kotitaloon).
Voi olla että mut on vauvana jätetty ja se kauhu iskee alitajunnasta sitten, täysillä.
Kiitos halauksesta!!

jonkinmoinen diagnosointi ja hoito voisivat olla ihan paikallaan :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmiset aistii sen, jos joku on kovin tarvitsevainen, vaikkei siitä kertoisikaan. Se voi tehdä toiselle ahdistavan olon, kun kyseisestä ihmisestä tuntuu, että se on velvoitettu johonkin. Teidän välit paranee, sitten kun sinulla on sellainen vointi, että kestät olla myös yksinäsi.

aikaisempana kesinä oon ollut pari päivää yksin, jostain syystä nyt on
pahempi olo. Enkä mä niitä oloja näytä. Saatan jutella ja olla normaalisti.
Mun veli välillä kovastikin puhuu ja turisee.
Tottakai saa olla ilman mua siellä.
Tää mun olo ei ole veljen syytä, syyt muualla.
Toisaalta tää on opetus mulle että joku mua rassaa ja se pitäs selvittää.

Tykkään vaan olla ihmisten lähellä, se tuntuu kivalle kun on lapsia ympärillä,
se sopii mulle, siksi tää on isku mulle kun mätänen täällä vanhassa talossa-netti seurana...
 
Onko teillä koskaan ollut tilannetta että luottamus tuntuu menevän johonkin läheiseen?
Tuttuun ja turvalliseen, johon olette luottaneet. Ja sitten tulee tiputus.
Siltä musta tuntuu, nimenomaan olen luottanut läheiseen ihmiseen ja perheeseen
ja nyt tuli olo ettei musta oo väliä enää.
 
Silloin pitää hakea apua, eikä antaa tilanteen jatkua ennallaan. Vain lapsuudessa voi olla toisissa ihmisissä niin kiinni, ettei pärjää yksin. Aikuisuudessa sellainen ei ole normaalia.
 

Yhteistyössä