L
lonely
Vieras
Oon voinut tosi huonosti tässä viime päivinä. Oon ennenkin voinut huonosti, mutta välillä pärjännyt kuitenkin.
Oon maalla lomalla, ja velikin lomalla. Yleensä ollaan yhdessä kuljettu lasten kanssa ja mäkiin oon ollu niiden luon ja oon tykänny olla siellä.
On ihmisiä ympärillä ja lapsia.
Nyt veli vaan rähisi yhtenä päivänä ja lähti takaisin mun lapsi mukanaan.
Jäin yksin.
Toisena päivänä sama juttu. Mua ei otettu mukaan.
Se aikoo loppuloman viettää ilman mua.
Ei siinä mitään, mutta mun on vaan äärimmäisen paha olo.
Ilmeisesti sopisin asumaan yhteisöön, ihmisten keskelle.
Pari kesää olin veljen perheessä jopa kolme viikkoa.
Mulla ei ole täällä ketään, ei kavereita, ei tuttuja.
Äiti on, mutta se ei voi tulla aina käymään, kun miesystävää ei voi jättää
yksin!!
Tässä taas huomaan kuinka paljon toiset ihmiset merkitsee mulle.
Pärjään esim. veljeni perheessä, mitään suurta paniikkia ei ole.
Ja nyt oon "tyhjän päällä".
Veli on sitä tyyppiä ettei sille voi puhua mistään ahdistuksista.
Siskoja mulla ei ole.
Meinasin eilen että pitääkö mun hukuttautua tuonne järveen-
kaikki pahat olot olivat päällä ja olo oli järkyttävä.
Voinko mennä vieraan paikkakunnan diakonille puhumaan, mitä
luulette?
Oon maalla lomalla, ja velikin lomalla. Yleensä ollaan yhdessä kuljettu lasten kanssa ja mäkiin oon ollu niiden luon ja oon tykänny olla siellä.
On ihmisiä ympärillä ja lapsia.
Nyt veli vaan rähisi yhtenä päivänä ja lähti takaisin mun lapsi mukanaan.
Jäin yksin.
Toisena päivänä sama juttu. Mua ei otettu mukaan.
Se aikoo loppuloman viettää ilman mua.
Ei siinä mitään, mutta mun on vaan äärimmäisen paha olo.
Ilmeisesti sopisin asumaan yhteisöön, ihmisten keskelle.
Pari kesää olin veljen perheessä jopa kolme viikkoa.
Mulla ei ole täällä ketään, ei kavereita, ei tuttuja.
Äiti on, mutta se ei voi tulla aina käymään, kun miesystävää ei voi jättää
yksin!!
Tässä taas huomaan kuinka paljon toiset ihmiset merkitsee mulle.
Pärjään esim. veljeni perheessä, mitään suurta paniikkia ei ole.
Ja nyt oon "tyhjän päällä".
Veli on sitä tyyppiä ettei sille voi puhua mistään ahdistuksista.
Siskoja mulla ei ole.
Meinasin eilen että pitääkö mun hukuttautua tuonne järveen-
kaikki pahat olot olivat päällä ja olo oli järkyttävä.
Voinko mennä vieraan paikkakunnan diakonille puhumaan, mitä
luulette?