velimies nukkui ikiuneen

veljensä menettänyt
Otan osaa suureen suruusi.
Itse mentin veljeni vajaat 7 vuotta sitten. Surullinen olen edelleen siitä, että terve mies kuoli suorilta jaloita sairauteen, jonka olemassa oloa ei tiedetty ja lapset jäivät ilman isää.
Toiseen ketjuun viitaten. Siellä keskusteltiin ilmaisusta: kaikella on tarkoituksensa. Veljeni kuoleman jälkeen toinen veljeni otti lopultakin elämänsä haltuunsa. Hän kasvoi silmissä. Hankki kämpän ja muutti omilleen, muodosti parisuhteen, hankki koulutuksen jne. Minua on lohduttanut ajatus siitä, että toisen veljen kuolema sai toisen tajuamaan, että elämä voi olla lyhyt ja loppua äkisti. Hän itse sanoi: tarttis varmaan alkaa tekemään jotain, että eläisi nekin päivät eikä vaan olisi.
 

Yhteistyössä