Veetuttaa...asiaa koulusta (turhis)

[tyhmä]

Aloitin tuossa menneenä syksynä koulutuksen, joka kesti näihin päiviin saakka. Koulutuksen tarkoituksena oli saada ihmiset, joilla on ollut joitain ongelmia elämässänsä (esim. masennusta, fyysistä sairautta) , motivoitumaan ja auttaa heidät takaisin työelämään tai vaihtoehtoisesti opiskelujen pariin.

Ryhmämme oli pieni ja vaikka useimmat meistä olivatkin ensi alkuun ujoja, meistä tuli aika yhteen hitsautunut porukka. Jokaisella oli se oma ongelmansa, mutta pian huomattiin, että pystyimme puhumaan asioista keskenämme ja jokainen otti toisen huomioon. Kuitenkin ryhmässämme oli eräs henkilö, joka pysyi koko vuoden ajan aivan omissa oloissansa, eikä hän puhunut juuri kenellekään koko vuoden aikana..vastasi yhdellä sanalla, jos kysyttiin, jos vastasi silloinkaan.. Hän kävi melkein puolet vuodesta koulussamme pyörällä (hänellä oli kotoansa matkaa yhteen suuntaan noin 30 kilometriä) ja tästähän häntä kehuttiin opettajien keskuudessa. Tulipahan opettajilta sellaistakin kommenttia, kuinka tämä henkilö on niin energinen, kun pyöräilee ja miten me muutkin voisimme tehdä tätä, kunhan vain viitsisimme... Eikö heille tullut mieleen, että eivät edes kaikki ne jotka pystyvät kävelemään, voi välttämättä pyöräillä sellaista matkaa..

Vihdoin tuli päättäjäiset..ja todistusten ja stipendien jako. No eikös vain tämä henkilö sitten napannutkin meidän ryhmämme stipendin.. En odottanut itselleni (joten turha miettiä, että tämä on pettyneen stipendin haluajan vuoropuhe) stipendiä..mutta mietin vain vaihtoehtoja, jotka olisivat ansaninneet ennemmin mielestäni tämän kunnianosoituksen. Mielestäni stipendin ansaitsee ennemmin ihminen, joka on uloispäinsuuntautunut ja ryhmähengen luoja kuin yksinäinen, syrjäänvetäytyvä ihminen. Mielestäni meidän ryhmällemme ei olisi edes kannattanut antaa kenellekään stipendiä, sillä jokainen meistä oli niin erilaisessa asemassa ja erilaisessa elämäntilanteessa, ettei ketään pystynyt vertaamaan toisiinsa. Sitäpaitsi eikö tämän pitänyt olla kannustava koulu? Ja sitten vain yksi nostetaan toisten ohitse? Ja vielä siitä..onko fyysisyys ja urheilullisuus vielä tänä päivänäkin kaiken a ja o? Eikö millään muulla ole enää mitään väliä--olitpa sitten jossain muussa asiassa parempi kuin liikunnallisesti.

Anteeksi tämä vuodatus ja anteeksi jos joku pahoitti mielensä. Minun piti vain purkautua tänne, niin tympääntynyt nyt olen.

 

[Tianna]

Eikö teille kerrottu, millä perusteilla stipendi annettiin? Ehkä ne ajatteli, että se ihminen on niin säälittävä (kun ei oiken päässyt porukkaan mukaan), että se tarvii eniten kannustusta?

 

[kangasajuruoho]

Jaa-a, minusta kyllä ihminen, joka on epäsosiaalinen ja silti viitsii vieläpä fillarilla pitkän matkan takaa huristella päivittäin koululle ansaitsee stipendin.

 

[Lunatic]

Semmosta se aina on nykyään, että fyysisyys ajaa mielen ohi. Suomi varsinkin arvostaa enemmän urheilijaa, kuin ajattelijaa. :/

 

[koi-isä]

On varmaan aika vaikea tehtävä keksiä kenelle stipendi kuuluu... mutta minusta on oikein ettei se mene aina sille ulospäisuuntautuneelle hölölle vaan myös vähän ujompia mutta muuten ahkeria ja fiksuja kannustetaan.

 

[LisaMarie]

Jaa-a, minusta kyllä ihminen, joka on epäsosiaalinen ja silti viitsii vieläpä fillarilla pitkän matkan takaa huristella päivittäin koululle ansaitsee stipendin.

Jotenkin näin minäkin ajattelen. Hänen on täytynyt olla todella motivoitunut, että on jaksanut paikalle tulla. Ja ehkä se fillarointi oli osittain pakko? Ei autoa käytössä? Eli on todella ansainnu stipendin osoittamalla periksiantamattomuutta

 

[Lunatic]

On varmaan aika vaikea tehtävä keksiä kenelle stipendi kuuluu... mutta minusta on oikein ettei se mene aina sille ulospäisuuntautuneelle hölölle vaan myös vähän ujompia mutta muuten ahkeria ja fiksuja kannustetaan.

Niin, en minäkään ulospäinsuuntautumista pidä minään hyveenä. Usein hiljaisin on fiksuin. Mutta ehkä tässä tapauksessa ap:stä tuntui, että stipendin saajaa on arvostettu väärin perustein. Ei kyseessä varmaan mikään urheilukoulu ollut. =)