Vauvauutisen kertominen esikoiselle

Moikka!

Olen yrittänyt aina silloin tällöin piipahdella sivustolla lukemassa muiden kokemuksia. Nyt mieltä askarruttaa, missä vaiheessa muut ovat kertoneet esikoiselle tai ylipäänsä muille lapsille vauvan tulosta. Meillä on -03 syntynyt tyttö, joka on toivonut pikkusiskoa tai -veljeä jo ainakin viimeisen vuoden ajan. Jos jotakin siis tapahtuisi vauvalle, olisi se kauhea joutua selittämään pienelle innokkaalle isosiskolle, ettei meille tule sittenkään vauvaa..

Viikkoja sunnuntaina 17+0, joten suurimmat riskit pitäisi olla takanapäin. Rakenneultraan menen ensi viikolla ja ajattelimmekin sen jälkeen asian kertoa. Joko teidän mielestä voi hyvillä mielin asian kertoa?

 

heippa
olet hyvillä viikoilla kyllä. ja sanoitkin jo odottavasi rakenneultraa. meillä kävi niin että oltiin pikkusen vajaa 4v pojalle kerrottu tulevasta vauvasta jo hirveä phoinvoinnin takia rv 8 tienoilla.
niin kuitenkin kävi että rv 13 vauvamme lähti taivaaseen ja suru oli 4v pojalla valtava. tekisin toisin jos sen ajan saisin takaisin, niin kova pala se pojalle oli että :ashamed:
vieläkin vaikka tapahtuneesta on 4kk aikaa poika kyselee vauvaa ja kertoo että on ikävä sitä jne..
joten me kerrottiin aivan liian aikaiseen lapsille, 2v ei ymmärtänyt mutta tuo vanhempi senkin edestä!

mutta onnea sinulle odotukseen ja siihen kun saat louutisen kertoa tytöllesi, voi sitä riemua =) :flower:

 

Kopioin tuolta Mitäs nyt-puolelta, kun sinne juuri tämän kirjoitin...

Pojalle kerrottiin tytön odotuksesta jo ennen ekaa ultraa, poika täytti 2v siinä raskauden alussa ja joka ilta toivotteli masulle öitä :heart: masun kasvaessa kokeili potkuja innosta hihkuen, penkoi äitiyspakkausta innokkaammin kuin mä ja mietti mitä kaikkea vauvalle tarvitsee ostaa
Viime vuoden raskauksista ei ehditty kertoa, 2 keskenmenoa tuli... Joskus vuosien päästä varmaankin kerrotaan lapsille niistä. Nyt kolmas lapsi tulossa rv27 ja poika 4v8kk ja tyttö 2v2kk odottavat innoissaan vauvaa, joka päivä puhuvat miten vauvaa sitten yhdessä hoidetaan, miettivät nimiä, kysyvät onko vauva nyt hereillä jne. kyllä 2v voi ymmärtää, vaikka neuvolastakin muuta väittivät.

 

Kopioin tuolta Mitäs nyt-puolelta, kun sinne juuri tämän kirjoitin...
kyllä 2v voi ymmärtää, vaikka neuvolastakin muuta väittivät.

jos tää oli mulle niin mä väitän että meidän 2v ei ymmärtänyt. puhui vauvansängystä vaan kun vietiin se pois sitten. ei muuta.
esikoinen 4v senkin edestä kaipasi- ja edelleenkin.

 

Olen kuullut ammattilaisten suusta, että lapselle ei kannata kovin aikaisin kertoa uuden lapsen tulosta. Lapsi ei ymmärrä, koska on esim. joulukuu, eikä osaa hahmottaa ajanjaksoa. Liian pitkä odottaminen ei ole lapsen lyhytmittaisessa ajatuksenjuoksussa kuulemma hyvä.

Itse en tiedä aiheesta mitään, eipä ole ensimmäistäkään vielä syntyneenä. Mutta minusta tuo kuulostaa ihan kohtuullisen järkevältä perustelulta.

 

Kyllä Pulttibois on siinä oikeassa,että harva 2v asianlaitaa ihan oiekasti ymmärtää, vaikka vauvasta puhuukiin

Meillä pojalle on kyllä asiasta mainittu ja hän oli mukana np-ultrassa, kun yksityisellä lääkärillä kävimme.Ei voitu järjestää hoitoa. Eilen nukkumaan mennessä sängyssä jutteli vauvasta äidin mahassa, silti en väitä, että asiaa täysin ymmärtää

 

mä en kertonut mitenkään esikoiselle ennen kuin se itse huomas mun kasvaneen vatsanseudun. kerroin sitten siellä olevan sille kaverin. hyvin meni ja isosisko on hoitanut kovasti pikkuveljeä.

 

Kopioin tuolta Mitäs nyt-puolelta, kun sinne juuri tämän kirjoitin...
kyllä 2v voi ymmärtää, vaikka neuvolastakin muuta väittivät.

jos tää oli mulle niin mä väitän että meidän 2v ei ymmärtänyt. puhui vauvansängystä vaan kun vietiin se pois sitten. ei muuta.
esikoinen 4v senkin edestä kaipasi- ja edelleenkin.

Ei ollut sulle, kopioin vaan tekstin minkä aiemmin kirjoitin Mitäs nyt-puolelle. Kaikki 2-vuotiaathan on erilaisia laitoinkin siksi että 2v VOI ymmärtää.

 

Kyllä Pulttibois on siinä oikeassa,että harva 2v asianlaitaa ihan oiekasti ymmärtää, vaikka vauvasta puhuukiin

No, kaikkien 2-vuotiaat on erilaisia. Neuvolantäti mulle sanoi silloin reilu 2v sitten, että turhaan puhun pojalle tulevasta vauvasta. Mun mielestä ois ollut järjetöntä olla kertomatta..! No, itsepä tiedän mitä oma lapsi siinä vaiheessa oli valmis ymmärtämään ja eipä koskaan tullut mitään mustasukkaisuusongelmia, poika oli mielettömän innoissaan siskostaan, heti ekasta päivästä lähtien eipä siitä kertomisesta haittaa ainakaan ollut. Mutta jokainen tietysti tekee kuten parhaaksi näkee omien lastensa kohdalla.

 

Kyllä Pulttibois on siinä oikeassa,että harva 2v asianlaitaa ihan oiekasti ymmärtää, vaikka vauvasta puhuukiin

No, kaikkien 2-vuotiaat on erilaisia. Neuvolantäti mulle sanoi silloin reilu 2v sitten, että turhaan puhun pojalle tulevasta vauvasta. Mun mielestä ois ollut järjetöntä olla kertomatta..! No, itsepä tiedän mitä oma lapsi siinä vaiheessa oli valmis ymmärtämään ja eipä koskaan tullut mitään mustasukkaisuusongelmia, poika oli mielettömän innoissaan siskostaan, heti ekasta päivästä lähtien eipä siitä kertomisesta haittaa ainakaan ollut. Mutta jokainen tietysti tekee kuten parhaaksi näkee omien lastensa kohdalla.

jokainen 2v kuten meistä jokainen muukin on erilainen- onneksi
meidän pojilla on ikäeroa 1,9v ja se oli aivan taivaallisen hyvä ikäero. esikoinen ei ymmärtänyt olla mustis ja näin ei tehnyt pahaa pikkuveljelleen. vasta kun nuorempi oli vähän päälle 1v alkoi meillä elämä B) eikä suinkaan isoveljen toimesta vaan nuoremman joka on paljon rajumpi :heart:
joten meidän vaille 2v silloin ei kyllä sen taivaallista tajunnut mitä tulevan pitää..
no, meni vähän asian vierestä..
meillä tosin mun mielipidettä voi vaikeuttaa se että pojat oppineet tosi myöhään puhumaan, tälläkin hetkellä 2,5v puhuu heikosti. joten 2v:nä kun keskenmenon sain ei hän oikein mitään sanonut.. mutta uskon slti että ei ymmärtänyt asianlaitaa.
*..jatkaa selittämistä..*

ihanaa v-loppua kaikille :wave:

 

Minä kyllä puhun pojalle 2v3kk vauvasta, vaikka vaikeahan lapsen on sitä kuitenkaan konkreettisesti tajuta, kun mitään masussa ei näy =) Uskon kuitenkin, että tämä vahvistaa lasta tulevaan ja saa lapsen innostumaan ja odottamaan tulevaa. Tämä tilannehan on osa elämää johon koko perhe kuuluu. Elämään kuuluu myös ikävät asiat. On varmaan totta, että jos jotain ikävää sattuisi ei 2v sitä ymmärrä, kun vauvaa ei olisi konkrettsiesti vielä ollut kuin puheissa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Meillä poika juttelee jo mukavasti, ekat sanat tulivat reilusti alle 1v.

 

Mulla lapset 3 ja 5 ja mä rupesin heiltä kyselemään jo raskauden alkuvaiheessa että olisiko mukavaa jos olisi meiläkinn pieni nyytti jota hoivata, poikien vastaanotto oli hyvä ja innostunut, asiasta puhuttiin aina silloin tällöin. Vauvauutisen kerroin joskun rv11-13 välillä- vanhempi osasi jo hyvin ymmärtää että vauva ei tule heti- kysyikin vain että tuleeko vauva ennen ensi talvea (la syyskuussa) ja selitin että tulee, nuoremman kanssa on sitten vähän väliä selvitelty ettei vauva tule vielä pitkään aikaan (hän muistaa asian ehkä tunnin...). Nyt kun mahaa on jo niin aina kun meen lääkäriin niin poika kysyy et ottaako lääkäri nyt vauvan pois että hän pääsee sitä hoitamaan.

Tulipa jotenkin epäselvästi, toivottavasti joku ymmärti- 5vee osasi suhteuttaa hyvin ajallisesti mutta 3vee ei vielä.

 

Kiitoksia vastauksista. Meillä tyttö siis tosiaan muutaman kuukauden päästä jo neljä ja toisaalta kauhean hyvä ymmärtämään erilaisia asioita, koska ollut niin paljon aikuisten seurassa. Aikaa ei pysty hahmottamaan vielä kauhean tarkkaan, mutta tietää esimerkiksi, että kesän jälkeen tulee syksy ja silloin on ne omat odotetut syntymäpäivät.

Odottanut sisarusta kuin kuuta nousevaa, koska niin moni saman ikäinen kaverikin on saanut pikkusiskon tai -veljen. Ja nyt kun tutuille syntyy, niin tullut tunne, että tavallaan ymmärtääkin ettei vauvat putkahda ihan hetkessä.

Keskiviikon ultra alkaa vähitellen jännittämään. Kiva nähdä taas pikkuinen!!

 

Tuli mieleen tuosta että ei 2v. vielä välttämättä ymmärrä vauvasta, vaikka kertoisikin..
Viime neuvolassa terkka kehoitti meitä "kertomaan" vähän päälle 2v. tytöllemme niin, että katsellaan hänen omia vauvakuviaan ja kerrotaan siinä sit että siellä masussa on vauva, samnalainen kuin tää tyttömmekin on ollut yms. Mut vaikka ollaan kerrottukin noin, ja tykkää katsella omia vauvakuviaan, jos hältä kysyy, että missä vauva, niin ei osaa äidin vatsaa osoittaa.
Itse ihmettelin tuota terkan neuvoa, ku ajattelin että tyttö on vielä niin pieni ettei asiaa ymmärrä. Muutama viikko sitten miehen sisko oli viimeisillään, eikä tyttö oikein ymmärtänyt vaikka sanottiin että siellä masussa on kans vauva.

 

Me ollaan kans kyllä jo kerrottu meidän 2-vuotiaalle. Ei hän sitä ymmärrä,mut tietää, että äidin mahassa on vauva ja juttelee siitä. En kuitenkaa usko,et ymmärtää sieltä oikeesti vauvan joskus tulevan ulos.Mun mielestä ton ikänen kaipaa sellasta konkreettista siihen tajuamiseen eikä sen takia kovin moni 2vuotias ymmärrä jos vauvasta alkaa selittää.

Mut ap:lle ihan hyvältä ajalta kuulostaa mun mielestä kertoa teidän tytölle. Pääsee sitten äidin kanssa laittamaan vauvaa varten kaikki valmiiks, pieni hoitaja. =)

 

Ja niinhän me sit tehtiin, et otettiin isosisko mukaan rakenneultraan. Ensin menin yksin varmistamaan et kaikki kunnossa ja sit tytsy tuli isin kanssa ihmettelemään mahan salaisuuksia. Ensin ei ymmärtäny ollenkaan, vaikka sanottiinkin et äitin mahassa on vauva ja se näkyy nyt siinä kuvassa. Sitten kun oltiin tarpeeks monta kertaa asia sanottu, niin hämmästyksiltään alko naureskelemaan ja selittämään kuinka sillekin tulee nyt vihdosta viimein pikkusisko tai -veli. Voi sitä riemua! Sit toisaalta illalla vähän jo harmitti, kun se on kuulemma jo niin kauan odottanu (mikä on kyllä tottakin, kun jo vuoden ainakin haaveillut tästä), et eikö se vauva voi syntyä nyt heti. Nyt asia on sisäistettynä ihan ok. Sitten isin synttäreitten jälkeen tulee vauveli..=)