vauvan ulkonäkö!

moi onko muilla anopit sellasia joka vertaa vauvan/lapsen ulkonäköä?
meillä anoppi väittää että meidän 3kk ikäinen tyttössä on mun äidin näköä ja mun miehen mut mun ulkonäköä siihen ei juuri ole,
eihän mun äiti oo sitä mun miehen kans tehny!
jos minä teen mun mieheni kans lapsia niin eihän siinä voi olla sukulaisten näköä vaan oman äidin tai isän?
 
Kaikkihan ne ihmettelee kenen näköä lapsessa oikein on.. Ja onhan siinä lapsessa nyt kummankin suvusta erilaisia piirteitä. Sinussa on puolet isääsi ja puolet äitiisi, joten onhan sinun lapsessakin pakostikkin jotain äidistäsi. Kuten meidänkin pojasta tulee välillä mieleen ihan mun pikkuveli,pappa tai sit miehen veli.
 
mut pitäähän siinä lapsessa olla äidinki näköä.
minun mummu sano et tyttö ois mun näkönen ja niin anoppikin joskus mut mun äidin läsnä ollessaan se sannoo että se on mun äidin näköä ja onhan se tietenki just niin kuin minä vauvana.
sillo jos on just menossa synnytys jälkeinen masennus niin tuo tuntuu pahalta jos arvostellaan niinkuin mun esikois poikani syntyi ja mulla oli tuo masennus niin se loukkasi mun mieltä pahasti ja tuntu että oisin synnyttäny vauvan vain muille :'(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.06.2006 klo 18:36 tuulikki84 kirjoitti:
mut pitäähän siinä lapsessa olla äidinki näköä.
minun mummu sano et tyttö ois mun näkönen ja niin anoppikin joskus mut mun äidin läsnä ollessaan se sannoo että se on mun äidin näköä ja onhan se tietenki just niin kuin minä vauvana.
sillo jos on just menossa synnytys jälkeinen masennus niin tuo tuntuu pahalta jos arvostellaan niinkuin mun esikois poikani syntyi ja mulla oli tuo masennus niin se loukkasi mun mieltä pahasti ja tuntu että oisin synnyttäny vauvan vain muille :'(
se on niin katsojan silmissä. Ei lapsi välttämättä näytä kummaltakaan, isältä tai äidiltä.
 
Tuo on niin tuota itteensä! Kaikki on näkevinään lapsessa juuri sen sukulaisen kenet haluvat tai kenet parhaiten tuntevat! Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

Mun vanhempi tyttöni on (minun mielestäni) kuin ilmetty isänsä ja nuorempi tyttö taas on ihan selvästi (jälleen, minun mielestäni) saman näköinen kuin itse olin tuon ikäisenä. Silti näitäkin kahta on jopa väen vänkään väitetty näyttävän ihan toisin päin eli esikoista minun näköisekseni ja kuopusta isänsä näköiseksi.

Vaan mitäpä sillä on lopulta merkitystä? Omannäköisiään nuo on molemmat ja molemmat joutuvat itse oman naamansa kanssa elämään oman elämänsä eikä siihen vaikuta millään tavalla, että tuleeko se pottunokka liisa-enon vai elmeri-tädin suvun puolelta!

Tiedän, että harmittaa, jos joku sukulainen kieltäytyy näkemästä vauvassa yhtään äitiä, sillä no, äitihän on sentään lapsen äiti ja suurimman työn sen vauvan olemassaolon eteen tehnyt. Muakin kyllä harmitti noi kommentit esikoisen näyttämisestä ihan isältään (vaikka olinkin ihan samaa mieltä) varsinkin kun tyttö vielä jo syntymästään asti oli niiiiiin isin vauvaa, että minä siinä tunsin lähinnä olevani vaan joku hautomo tai imetyskone. Mutta silti, mitä väliä? Se on sun lapsi ja se on sun lapsesi vaikka näyttäisi Elvikseltä, eikö???
 
tuo on kyllä totta!
kaikki me olemme oman näköisiä ja minä kans tunsin itseni esikoisen aikana imetys koneeksi kun aina kuulu anopilta ja kaikilta kun vauva pikkusenki itkee että työnäppä vauvalle tissi suuhun kun on nälkä ja sitten kun imettää vauvaa niin anoppi tullee viellä viereen kuiskimaan ja katsomaan miten imetän niin että vauva rupee sitten sitä kuunteleen eikä keskity syömään :headwall:
no nyt tytön aikana anoppi ei oo tullu katsoon kun imetän vauvaa kuin muutaman kerran mut edelleen kaikki luulee että kun tyttö itkee tai kitisee että on nälkä.
tyttö on nyt ollu kolikki vauva kun on paljon maha kipee :ashamed:
 
Estu82
Meidän poika (nyt "jo" 2v2kk) näykki vajaan vuoden vanhana ihan mun vaarilta eli pojan omalta isovaariltaan. Hymy hymykuoppineen oli ihan samanlainen, kuin kuvassa, jossa mun vaari oli vuoden ja rapiat päälle. Nyt poika on kuin ilmetty isänsä, kaikki sanovat niin :) On kuulemma perinyt mun iloiset silmät, mutta muuten on isäänsä tullut eikä haittaa mua pätkääkään.
 
äippävaan
mulla on kaks poikaa ja yks tyttö, jotka kaikki ovat kuulemma niin isänsä näköisiä. jotkut sukulaiset ihan sanovat vihjaten, että hyvä vaan, että ovat isänsä näköisiä, etteivät jonkun muun (miehen?) näköisiä. ei ole kuulemma isästä ainakaan epäselvyyttä, kun lapsi näyttää isältään. onnittelut siis minulle, etten ole #&%?$!*?????
 

meidän tyttö on 10kk ja häneltä löytyy piirteitä kaikilta.. vaarini on Tanskalainen, äitini on Ruotsalainen, pappani Karjalasta venäjän puolelt ja isäni on suomalainen.. lapsi on isänsä näköinen (suu on minun) mut sitten se riippuu kumman vanhemmat lasta katsoo.. varpaat se on perinny isältäni, temperamentin ja tummuutensa isältänsä, kauneutensa kuulemma minulta jne... eli jokaisella lapsella on tietty DNA tietyiltä sukulaisilta ihan pakosta muuten siitä ei tulisi yhtään mitään..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.06.2006 klo 18:36 tuulikki84 kirjoitti:
mut pitäähän siinä lapsessa olla äidinki näköä.
minun mummu sano et tyttö ois mun näkönen ja niin anoppikin joskus mut mun äidin läsnä ollessaan se sannoo että se on mun äidin näköä ja onhan se tietenki just niin kuin minä vauvana.
sillo jos on just menossa synnytys jälkeinen masennus niin tuo tuntuu pahalta jos arvostellaan niinkuin mun esikois poikani syntyi ja mulla oli tuo masennus niin se loukkasi mun mieltä pahasti ja tuntu että oisin synnyttäny vauvan vain muille :'(
?? Ei noita puheita kannata ajatella niin syvällisesti. Olen minäkin monenlaista mielipidettä kuullut lapsestani mutta en ole mitään niistä pitänyt minään faktoina. esim. useammankin mielestä lapseni iho on tummempi kuin meidän vanhempien ja olen sen huomannut itsekin! :) Tulee jostain muualta suvusta se piirre.
 
pienentytönäiti
Noihin vertailuihin oon vaan aatellu, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meilläkin tytöstä erityisesti miehen isovanhemmat löytää millon mitäki oman sukunsa piirteitä. On kuulemma taaperoiän puremisenki periny isotädiltään :LOL: Sille ei mitään voi, jos joku niin kovasti haluaa ne kaikki omat piirteensä ja geeninsä nähdä. Kai se on jotain ajatusta siitä, että se oma elämä jatkuu siinä lapsessa. Mutta en sitä vakavasti ota koska itse tunnen oman lapseni, minulle hän on ennen kaikkea yksilö ja täysin ainutlaatuinen! Luulenpa että ne innokkaimmatkin vertailijat sen tulevat ajan kanssa huomaamaan.
 
Meillä anoppi oli sitä mieltä että vauva on NIIN mieheni näköinen ja miehen siskon luonteinen että, tuntui jo ettei muksussa mitään minusta olisikaan. Ja sävy mihin puhui oli tosissaan semmonen niinkuin vauva olis mieheni ja hänen siskonsa...kehuskeli kuinka hän vertaili mieheni neljän päivän ikäisenä otettua kuvaa meidän vauvaan ja on niin samannäköinen että vois kuvitella sama vauva olevan kuvissa..
Hyvähän se on, kun mulla ei oo vanhempia "pitämässä puolia". Sisko sattui onneksi tekemään harvinaislaatuisen löydön, kuvan minusta vauvana..siihen asti tytön punainen tukka ja KAIKKI mitä oli, tuli HEIDÄN puoleltaan, mutta kas kummaa kun anoppi näki kuvani joutui hiljenemään - vaavi on aivan näköiseni hiusten väriä myöten.

Nämä nyt meni sekaisin ekasta lapsenlapsestaan...ihan kaikkea en kuitenkaan voinut suodattaa mitä eukko sanoi/teki, aika hurjia juttuja tuli sieltäpäin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.06.2006 klo 00:07 äippävaan kirjoitti:
mulla on kaks poikaa ja yks tyttö, jotka kaikki ovat kuulemma niin isänsä näköisiä. jotkut sukulaiset ihan sanovat vihjaten, että hyvä vaan, että ovat isänsä näköisiä, etteivät jonkun muun (miehen?) näköisiä. ei ole kuulemma isästä ainakaan epäselvyyttä, kun lapsi näyttää isältään. onnittelut siis minulle, etten ole #&%?$!*?????
Meillä kans anoppi on vertaillu ulkonäköä, että kyllä onneks isänkin piirteitä löytyy.. että se on jo huh huh \|O Mutta yleisesti ottaen, olen huomannut että lähes jokainen on jossain vaiheessa "todennut" lapsessa jos kenenkin sukulaisen piirteitä, niitä perusteluita on vain mielenkiintoista kuunnella, kuka näkee mitäkin :D Eli ihan tosissaan ei kannata aina ottaa =)
 

Yhteistyössä