Vauvan sukupuoleen pettyminen...

Ne teistä ketkä ovat toivoneet toista sukupuolta, mutta saaneetkin sen toisen niin miten olette päässeet asiasta yli? Onko vauva tuntunut omalta jo heti synnyttyä vai oletteko tunteneet pettymystä "väärästä" sukupuolesta? Tai huonoa omatuntoa kun edes toivoitte toista?

Itse toivon kovasti toista sukupuolta ja ultran mukaan se meille myös suotaisiin. Tiedän kuitenkin niin monta tapausta joissa ultra ei ole pitänyt paikkaansa, että pelkään pahoin pettyväni jos vauva ei olekaan tätä toivottua sukupuolta. Minulla on lisäksi vakava raskaudenaikainen masennus, joka ei ainakaan auta asiaa yhtään.

Johtuen suurimmaksi osaksi tuosta masennuksesta, niin pelkkä ajatuskin "ei-toivotusta" tuntuu masentavalta ja ahdistavalta. En tiedä kuinka pääsisin sinuiksi asian kanssa. Olen yrittänyt ajatella, että vauva on "ei-toivottua" sukupuolta, mutta jotenkin kaikki vain ahdistaa.

Tietenkin terve ja elävä lapsi on se tärkein asia ja sukupuoli toisarvoinen. Toivoin kuitenkin, että tähän ketjuun saisi asiallisia kommentteja asiasta

 

Itse en ymmärrä miten siihen sukupuoleen voi pettyä..... itsellä 2 tyttöä ja nyt kolmannessa raskaudessa oli kyllä hieman poika toiveita mutta ultran mukaan tyttö taas tulossa ja en ole lainkaan pettynyt vaan päin vastoin....

 

Mä esikoista odottaessa toivoin hartaasti tyttöä, koska tytöt oli tutumpia - pojista kun ei ollut mitään kokemusta. Jos olisi ollut poika niin varmasti olisi ollut yhtä ihana asia, mutta tyttö meille suotiin. Nyt toista odottaessa tulkoon kumpi vain :heart:

 

Mie myönnän että esikoisesta olin pettynyt (saa kivittää). Mutta se johtui siitä että mulla oli niin vahva tunne siitä sukupuolesta, joka ei sitten pitänytkään paikkaansa. Eikä siinä sinällään ollut mitään ylitse pääsemistä, ainoastaan siinä että tunsin että olin huono äiti jo heti alusta kun en ollut vaistonnut sukupuolta oikein ym.

 

Taisit kirjoittaa hiljattain saman litanian tänne palstalle.

 

Kyllähän tuo on jonku kerran ollu vähän pettyny olo kun lapsen sukupuoli selvinny. Meillä siis 5 samaa ja yks eri sukupuolta. Mutta se on vain se muutaman sekunnin kestävä ajatus et taas samaa sukupuolta. Sen jälkeen ei enää vaivaa.

 

Tokalla kerralla odotin vähän tyttöä, mutta poika tuli. Nopeasti se pieni pettymys meni ohitse ja nyt on oikeastaan ihan hyvä, että on kaksi poikaa tai eihän tuosta toisesta nyt vielä edes ole varma kumpi se sitten loppujen lopuksi on. Ultrassa meille ei sanottu mitään varmaa, koska täällä siitä on vain huonoja kokemuksia.

 

Toiveesi vaikuttaa hyvin vahvalta, suorastaan pakonomaiselta. Kannattaisi varmaan miettiä (ehkä laittaa ihan paperillekin), miksi toive lapsen tietystä sukupuolesta on niin vahva? Mitä hyvää/huonoa siitä seuraisi, jos lapsi olisi oikeaa/väärää sukupuolta? Joskus asiat tuntuvat yhtenä möhkäleenä liian ahdistavalta, palastelemalla ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Kun yksin näiden asioiden miettiminen tuntuu liian ahdistavalta, pyydä neuvolasta lähete psykologille tai jos jo saat apua raskaudenaikaiseen masennukseen, puhu tämän ammattihenkilön kanssa aiheesta. Toivottavasti neuvollassa masennukseesi suhtaudutaan vakavasti?

Monesti lapsen sukupuoli saa raskausaikana liiankin paljon huomiota, kun luonteesta ei muuten tiedä mitään ja kaikki kyselee, että onko se tyttö vai poika. Jokainen lapsi on sitten omanlaisensa, eivätkä niin kovin erilaisia toisistaan varsinkaan ensimmäisten vuosien aikana.

Tsemppiä!

 

miten voi pettyä sukupuoleen,jos kerran lähtötilanteessa on tiedossa että voi kumpi vaan tulla.kannattaisi miettiä sitä lasten tekoa sitten kun on siihen oikeasti valmis.vauva kun ei ole sellainen jonka voi cittarin hyllyltä valkata matkaan.

 

Mä esikoista odottaessa toivoin hartaasti tyttöä, koska tytöt oli tutumpia - pojista kun ei ollut mitään kokemusta. Jos olisi ollut poika niin varmasti olisi ollut yhtä ihana asia, mutta tyttö meille suotiin. Nyt toista odottaessa tulkoon kumpi vain :heart:

mulla oli just sama. Tytöt oli tutumpia ja siks toivoin tyttöä. Mutta poika kerrottiin odotusaikana tulevan ja pikkuhiljaa siihen totuin. Ja maailman ihanin pienihän tuo on.
:heart:

 

tuntunut heti omalta. Ja heti tuli tunne, etten vaihtais.

 

Kyllä lääketiede vamaan kohta pystyy kehittelemään sukupuolineutraalin vauvan. Sitten ongelma on hoidettu.

 

Musta kannattaisi kääntyä neuvolapsykologin tai muun ammattiauttajan puoleen. Jos kokee että esimerkiksi pojan saaminen tulee olemaan pettymys, niin se on aika paljon sanottu äidiltä. Siitä pitäisi jutella ammattilaisen kanssa että mistä johtuu ettei vain vauva itsessään kelpaa.

 

Esikoista synnyttyä petyin sukupuoleen. En ollut tiedostanut tai odottanut enkä edes ajatellut että vauvan pitäisi olla tiettyä sukupuolta. Mutta syntymän jälkeen huomasin olevani pettynyt, olin odottanut toista... Se meni kuitenkin ohi nopeasti ja vauvasta tuli rakas.

 

miten voi pettyä sukupuoleen,jos kerran lähtötilanteessa on tiedossa että voi kumpi vaan tulla.kannattaisi miettiä sitä lasten tekoa sitten kun on siihen oikeasti valmis.vauva kun ei ole sellainen jonka voi cittarin hyllyltä valkata matkaan.

Valitettavasti olen samaa mieltä. On väärin kohdistaa noin selvä masennus ja noinkin negatiiviset tunteet syntymättömään lapseen vain siksi, että on "väärää" sukupuolta.

Tarvitset ehdottomasti apua, ettei tuleva lapsesi joudu syyttä kärsimään. Tämän ymärrät varmaan itsekin.

 

Miten pettyä omaan lapseen :headwall:

 

Minua kiinnostaisi kuulla tiettyä sukupuolta toivovien/sukupuoleen pettyneiden ajatuksia, miksi toivotte lapsen olevan juuri tiettyä sukupuolta. Ajatteletteko, että haluatte harrastaa jotakin tiettyjä "tyttöjen" tai "poikien" juttuja? Haluatteko tytön/pojan puolisonne mieliksi? Haluatteko lapsenne olevan samaa sukupuolta kuin serkut tai naapurin lapset? Onko teillä itsellänne ollut vaikea suhde jompaankumpaan vanhempaanne? Onko teillä muita toiveita lapsenne ominaisuuksien suhteen: toivotteko esimerkiksi hänen olevan musikaalinen?

Kyselen ihan siksi, että en todellakaan osaa sanoa, haluaisinko tyttöjä vai poikia vai molempia. Ihan vilpittömästi ajattelen, ettei sillä ole väliä. Jos jotain olisi pakko toivoa, niin sitä että meidän mahdollisista lapsista tulisi musikaalisia. Saisi kivan yhteisen harrastuksen koko porukalle.

 

Minä toivoin neljännestä lapsesta tyttöä. Esikoiseni nuoruuden suhteesta on tyttö. Mieheni kanssa meillä on kaksi poikaa ja nyt kolmas poika tulossa
Toivoin että olisimme mieheni kanssa saaneet myös tyttö lapsen. Ja hienoinen pettymys oli, kun ultrassa paljastui pojaksi. En oikeastaan ole lainkaan pettynyt lapseen, vaan hän on minulle äärimmäisen rakas jo nyt kun kannan häntä sisälläni, oli hän sitten syntyessään millainen tahansa. Pientä surua ja haikeutta tunnen ainoastaan siitä, että en ehkä enää koskaan saa toista tyttöä.

 

Ne teistä ketkä ovat toivoneet toista sukupuolta, mutta saaneetkin sen toisen niin miten olette päässeet asiasta yli? Onko vauva tuntunut omalta jo heti synnyttyä vai oletteko tunteneet pettymystä "väärästä" sukupuolesta? Tai huonoa omatuntoa kun edes toivoitte toista?

Itse toivon kovasti toista sukupuolta ja ultran mukaan se meille myös suotaisiin. Tiedän kuitenkin niin monta tapausta joissa ultra ei ole pitänyt paikkaansa, että pelkään pahoin pettyväni jos vauva ei olekaan tätä toivottua sukupuolta. Minulla on lisäksi vakava raskaudenaikainen masennus, joka ei ainakaan auta asiaa yhtään.

Johtuen suurimmaksi osaksi tuosta masennuksesta, niin pelkkä ajatuskin "ei-toivotusta" tuntuu masentavalta ja ahdistavalta. En tiedä kuinka pääsisin sinuiksi asian kanssa. Olen yrittänyt ajatella, että vauva on "ei-toivottua" sukupuolta, mutta jotenkin kaikki vain ahdistaa.

Tietenkin terve ja elävä lapsi on se tärkein asia ja sukupuoli toisarvoinen. Toivoin kuitenkin, että tähän ketjuun saisi asiallisia kommentteja asiasta

Mä toivoin kovasti esikoisen kohdalla, että se olis tyttö. Kun poika tuli, olin vähän hämmentyny, mutta pian kuitenkin olin jo sitä mieltä, että poika sen pitikin olla enkä olis vaihtanu poikaani enää tyttöön (enkä vaihtais vieläkään). varsinaista pettymyksen tunnetta minulle ei tullut, lähinnä hämmennys joka karisi pian pois. Toinen lapseni oli sitten tyttö, joten silloin toiveeni toteutui Mutta yhtä rakkaita molemmat ovat ihan omina itsenään.Tärkein asia kuitenkin oli että kaikki meni hyvin ja saimme kaksi tervettä lasta.

 

Minua kiinnostaisi kuulla tiettyä sukupuolta toivovien/sukupuoleen pettyneiden ajatuksia, miksi toivotte lapsen olevan juuri tiettyä sukupuolta. Ajatteletteko, että haluatte harrastaa jotakin tiettyjä "tyttöjen" tai "poikien" juttuja? Haluatteko tytön/pojan puolisonne mieliksi? Haluatteko lapsenne olevan samaa sukupuolta kuin serkut tai naapurin lapset? Onko teillä itsellänne ollut vaikea suhde jompaankumpaan vanhempaanne? Onko teillä muita toiveita lapsenne ominaisuuksien suhteen: toivotteko esimerkiksi hänen olevan musikaalinen?

Kyselen ihan siksi, että en todellakaan osaa sanoa, haluaisinko tyttöjä vai poikia vai molempia. Ihan vilpittömästi ajattelen, ettei sillä ole väliä. Jos jotain olisi pakko toivoa, niin sitä että meidän mahdollisista lapsista tulisi musikaalisia. Saisi kivan yhteisen harrastuksen koko porukalle.

Mulla tyttötoiveeseen vaikutti se, että itse olin kasvanut tyttöporukassa ja pojat oli tuntematon asia minulle.en oikein tiennyt kuinka poikien kanssa ollaan.nyt tiedän jo

 

Miten pettyä omaan lapseen :headwall:

Sanoppa muuta :/
Tätä on ollut tällä palstalla nykyään ihan liikaa!

 

Ne teistä ketkä ovat toivoneet toista sukupuolta, mutta saaneetkin sen toisen niin miten olette päässeet asiasta yli? Onko vauva tuntunut omalta jo heti synnyttyä vai oletteko tunteneet pettymystä "väärästä" sukupuolesta? Tai huonoa omatuntoa kun edes toivoitte toista?

Itse toivon kovasti toista sukupuolta ja ultran mukaan se meille myös suotaisiin. Tiedän kuitenkin niin monta tapausta joissa ultra ei ole pitänyt paikkaansa, että pelkään pahoin pettyväni jos vauva ei olekaan tätä toivottua sukupuolta. Minulla on lisäksi vakava raskaudenaikainen masennus, joka ei ainakaan auta asiaa yhtään.

Johtuen suurimmaksi osaksi tuosta masennuksesta, niin pelkkä ajatuskin "ei-toivotusta" tuntuu masentavalta ja ahdistavalta. En tiedä kuinka pääsisin sinuiksi asian kanssa. Olen yrittänyt ajatella, että vauva on "ei-toivottua" sukupuolta, mutta jotenkin kaikki vain ahdistaa.

Tietenkin terve ja elävä lapsi on se tärkein asia ja sukupuoli toisarvoinen. Toivoin kuitenkin, että tähän ketjuun saisi asiallisia kommentteja asiasta

oletko saanut apua raskauden aikaiseen masennukseesi? sitä kautta voisit saada keskustelu apua tähänkin asiaan.

mulla on myös vähän samaa fiilistä. elin uskossa että tyttö on tulossa mutta nyt näyttäisikin siltä että tuleekin poika. voisi sanoa että fiilis oli tietyllä lailla pettynyt. jotenkin tuntui että tyttöön olisi helpompi luoda suhde, nössötellä pikku prinsessalle ja ostaa vaaleanpunaisia hepeniä pikku söpöläiselle. se ehkä johtuupi siitä että poikiin suhtaudutaan "pieninä miehinä".

tämän tajuttuani en ole enää "pettynyt" poikaan

 

Järkyttävää puhetta tuollainen! Olkaa onnellisia, että edes saatte lapsia! Kaikki ei tosiaankaan saa. Eikä lapsia nooin vain tehdä, ne saadaan, jos saadaan. Lapset ovat lahja, jota ei kaikille suoda. Olkaa siis onnellisia jos on terve ja sama sille sukupuolelle!